Artikkeli

Itä-Virossa kohtaavat luonto ja historia

Jos Virossa Tallinnan seutu on jo tullut kolutuksi, kannattaa suunnistaa Itä-Viroon, joka ei ole vielä täyttynyt turisteista.

Edessä Viron puolen Hermannin linna, taustalla Venäjän Iivananlinna.

Edessä Viron puolen Hermannin linna, taustalla Venäjän Iivananlinna.

Tie Itä-Vi­ru­mal­le on alun pe­rin ra­ken­net­tu neu­vos­to­ai­ka­na sak­sa­lai­sel­la so­ta­van­ki­työ­voi­mal­la ja nyt­tem­min si­lo­tel­tu EU-ra­hoil­la. Tie on jou­tui­sa, sil­lä se on suu­rel­ta osin piir­ret­ty vii­vot­ti­mel­la Itä­me­ren ran­nan tun­tu­maan.

Moot­to­ri­tie kul­kee läpi Las­na­mä­en ker­ros­ta­lo­lä­hi­ön, joka on tätä ny­kyä Vi­ron suu­rin asun­to­kes­kit­ty­mä 120 000 asuk­kaa­neen – joka nel­jäs vi­ro­lai­nen asuu Las­na­mä­es­sä.

Kansallispuistoon pääsee vain oppaan kanssa.

Kansallispuistoon pääsee vain oppaan kanssa.

Mat­kal­la itään, koh­ti maan ve­nä­jän­kie­lis­ten alu­ei­ta, voi poi­ke­ta myös Vi­ron ja koko en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton en­sim­mäi­ses­sä kan­sal­lis­puis­tos­sa La­he­maal­la. Vuon­na 1971 pe­rus­te­tul­la kan­sal­lis­puis­tol­la on suo­ma­lai­syh­teys: sen ni­me­si tur­ku­lai­nen pro­fes­so­ri Jo­han­nes Gab­riel Granö, joka luo­kit­ti Vi­ron maas­to­a­lu­eet vuon­na 1922.

Itä-Vi­ru­maan poh­jois­ran­ni­kol­la on 12 ki­lo­met­riä pit­kät, hie­not hiek­ka­ran­nat, joi­den hyö­dyn­tä­mi­nen on vas­ta alus­sa. Ran­ni­kol­la oli en­nen so­tia ku­kois­ta­va ran­ta­e­lä­mä ja upei­ta pit­si­hu­vi­loi­ta, joi­ta kor­va­taan nyt va­rak­kai­den ve­nä­läis­ten isoil­la dat­soil­la. Ai­van Itä­me­ren ran­nal­la on uu­tu­kai­nen, hie­no kyl­py­lä­ho­tel­li Noo­rus.

Suo­men­lah­den ran­to­ja­kin hei­kom­min Viro on hyö­dyn­tä­nyt ete­läi­sem­män Peip­si­jär­ven hiek­ka­dyy­nit, joi­ta jat­kuu 38 ki­lo­met­rin ver­ran.

Lahemaa-nimi viittaa Suomenlahden lahtiin.

Lahemaa-nimi viittaa Suomenlahden lahtiin.

Pa­laa se ki­vi­kin

Pa­la­vaa­ki­veä on pol­tet­tu Vi­ros­sa 1920-lu­vul­ta läh­tien, kun brit­ti­läi­nen kai­vo­syh­tiö kek­si maa­pe­rän esiin­ty­mät ja pe­rus­ti kai­vo­syh­ti­ön 1937. Öl­jy­lius­ke on syn­ty­nyt 450 mil­joo­naa vuot­ta sit­ten maan pu­ris­tuk­seen jää­neis­tä or­gaa­ni­sis­ta ai­nek­sis­ta ku­ten le­vis­tä.

Pa­la­va­ki­vi eli sen löy­tö­pai­kan Kuk­ru­sen ky­län mu­kaan ni­met­ty ku­ker­siit­ti on Vi­ron mer­kit­tä­vin luon­non­va­ra. Se on kok­sia keh­nom­paa ja saas­tut­ta­vam­paa polt­to­ai­net­ta, mut­ta var­sin­kin Yh­dys­val­tain vii­me vuo­sien öl­jy­lius­ke­tuo­tan­non vuok­si kiin­nos­tus ku­ker­siit­tiin on vain kas­va­nut.

Lahemaalla on 72 500 hehtaaria pinta-alaa.

Lahemaalla on 72 500 hehtaaria pinta-alaa.

Vi­ros­sa lius­ke­ki­vi on ihan maan pin­nas­sa, jo­ten sitä on ol­lut help­po lou­hia. Poh­jois-Vi­ron mai­se­ma on lat­te­aa kuin Poh­jan­maa, mut­ta siel­lä tääl­lä ko­ho­aa ku­ker­sii­tin jä­te­ki­ves­tä ka­sat­tu­ja kum­pu­ja, jot­ka saat­ta­vat jopa sa­vu­ta. Jä­te­ki­ves­tä on teh­ty jopa las­ket­te­lu­kes­kus-nyp­py­lä Väi­ke-Mu­na­mä­keen.

Kot­lan kai­vos sul­jet­tiin 2001 ja muu­tet­tiin mu­se­ok­si, joka kä­sit­tää ki­lo­met­rin kai­vos­käy­tä­viä kah­dek­san met­riä maan al­la. Maa­na­lai­sel­la ret­kel­lä hu­ris­tel­laan lenk­ki ai­dol­la pik­ku­rui­sel­la kai­vos­ju­nal­la ja tu­tus­tu­taan maa­na­lai­siin lait­tei­siin sekä kai­vos­tek­no­lo­gi­aan. Maan al­la voi naut­tia myös kai­vos­mie­hen lou­naan.

Kai­vos­mie­hen hom­ma Neu­vos­to­lii­tos­sa oli ko­vaa työ­tä kos­teis­sa olois­sa, mut­ta myös hy­vin pal­kat­tua: kuu­kau­si­palk­ka oli 400 rup­laa, kun opet­ta­ja tie­na­si 90 rup­laa. Kai­vos­mies pää­si eläk­keel­le vii­si­kymp­pi­se­nä.

Kukersiitin jätekiveä on kasattu kaivoksen viereen.

Kukersiitin jätekiveä on kasattu kaivoksen viereen.

Sta­li­nis­tis­ta ark­ki­teh­tuu­ria

Sil­la­mäe oli neu­vos­to­ai­kaan niin sa­not­tu sul­jet­tu kau­pun­ki, eli vi­ro­lai­sil­la ei ol­lut sin­ne mi­tään asi­aa ei­kä paik­kaa ol­lut mer­kit­ty edes kart­taan.

Te­ol­li­suus­kau­pun­gis­ta lou­hit­tiin myös ne uraa­nit, jot­ka ri­kas­tet­tiin Neu­vos­to­lii­ton en­sim­mäi­seen ato­mi­pom­miin. Noil­ta ajoil­ta on yhä jäl­jel­lä myös ra­di­oak­tii­vi­nen jä­te­lam­pi.

Sil­la­mäe pan­tiin pys­tyyn tyh­jäs­tä, mut­ta kau­pun­gis­sa oli jo kak­si vuot­ta sen pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen 10 000 asu­kas­ta. Neu­vos­to­lii­ton so­ta­te­ol­li­suu­den työ­voi­ma­na käy­tet­tiin ve­nä­läi­siä siir­to­lai­sia, so­ta­van­ke­ja ja jopa le­ning­ra­di­lai­sia ko­dit­to­mia nuo­ria.

Sil­la­mäe oli neuk­ku­lai­sit­tain var­sin vau­ras kau­pun­ki. Se on sta­li­ni­lai­sen ark­ki­teh­tuu­rin mal­lie­si­merk­ki puis­to­bu­le­var­din reu­noil­le ra­ken­net­tui­ne jy­ke­vi­ne ta­loi­neen. Nii­den kel­la­rit teh­tiin pom­min­kes­tä­vik­si.

Ko­mea kau­pun­gin­ta­lo muis­tut­taa hie­man kirk­koa, ja ran­taan joh­ta­vat ”odes­sa­lai­set por­taat”. Vi­ro­lai­ses­ta iro­ni­as­ta ker­too, et­tä kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa on pie­ni neu­vos­to­a­jan mu­seo.

Sta­li­nin jäl­keen ta­loi­hin ei enää saa­nut ra­ken­taa par­vek­kei­ta ja mui­ta kot­ko­tuk­sia, kos­ka Neu­vos­to­lii­ton joh­to kiel­si ”kan­san va­ro­jen tuh­laa­mi­sen”.

Vi­ron Tali-Ihan­ta­la

Suo­mes­sa var­sin vä­hän tun­ne­tut Si­ni­mä­et edus­ta­vat vi­ro­lai­sil­le sa­maa kuin Tali-Ihan­ta­lan tais­te­lut suo­ma­lai­sil­le. Näil­le me­ren ja Peip­si­jär­ven vä­li­sil­le kuk­ku­loil­le ak­se­li­val­lat py­säyt­ti­vät puna-ar­mei­jan ryn­nis­tyk­sen ke­säl­lä 1944 sen jäl­keen, kun Sak­sa oli ve­täy­ty­nyt sin­ne hä­vit­ty­ään Nar­van tais­te­lun.

Poh­jois-Eu­roo­pan ve­ri­sin­tä tor­jun­ta­so­taa kut­su­taan myös Tan­nen­ber­gin lin­jan tais­te­luk­si, jos­sa kuo­li lä­hes 200 000 so­ti­las­ta, suu­rin osa puna-ar­mei­jas­ta, sen murs­kaa­vas­ta yli­voi­mas­ta huo­li­mat­ta.

Si­ni­mä­en tais­te­luil­la oli vai­ku­tus myös Suo­meen: il­man Sil­la­mä­el­le juut­tu­mis­taan ge­ne­ra­lis­si­mus Jo­sif Sta­lin oli­si voi­nut siir­tää isom­man jou­kon Suo­men-rin­ta­mal­le.

Si­ni­mä­kien tais­te­lus­ta on teh­ty suo­ma­lais­ten ra­hoit­ta­ma ja El­mo Nüga­sen oh­jaa­ma elo­ku­va 1944. Se al­kaa ol­la Vi­ros­sa ikään kuin Tun­te­ma­ton so­ti­las.

Narvan siisti rantakatu on nätisti kivetty.

Narvan siisti rantakatu on nätisti kivetty.

Nar­va, ve­nä­läi­nen kau­pun­ki

Mitä idem­mäs me­nee, sitä il­mei­sem­mäk­si Vi­ron kak­si­ja­koi­suus käy. Itäi­sim­mäl­le ra­jal­le eli Nar­vaan saa­vut­ta­es­sa maa on muut­tu­nut lä­hes ko­ko­naan ve­nä­jän­kie­li­sek­si: Nar­van noin 58 000 asuk­kaas­ta vi­ron­kie­li­siä on vain tu­hat.

Neu­vos­to­lii­ton mie­hi­tyk­ses­tä muis­tut­taa Nar­va-Jo­en­suu-Tal­lin­na-tien var­rel­la T-34-pans­sa­ri­vau­nu. Ve­nä­läi­set maa­laa­vat, puu­naa­vat ja ko­ris­te­le­vat sen ku­kil­la ai­na ”Voi­ton päi­vä­nä” eli 9. tou­ko­kuu­ta. Ja­lus­tal­le nos­tet­tu ”Sot­ka” on mu­ka­mas se, joka ylit­ti en­sim­mäi­se­nä Nar­va-joen ja näin ”va­paut­ti” Vi­ron sak­sa­lai­sis­ta.

Narvan rannalle Viron puolelle on tehty hiekkaranta.

Narvan rannalle Viron puolelle on tehty hiekkaranta.

Nar­va-jo­kea pit­kin kul­kee myös kyl­miä vä­rei­tä nos­tat­ta­va Ve­nä­jän ja Na­ton raja. Nar­van his­to­ria on kar­meim­pia esi­merk­ke­jä so­dan mie­let­tö­myyk­sis­tä. Nar­va pom­mi­tet­tiin pä­reik­si, ja lo­put ta­lot Neu­vos­to­liit­to jy­rä­si maan ta­sal­le.

Vain raa­ti­huo­ne saa­tiin en­ti­söi­dä al­ku­pe­räi­sen ba­rok­ki­mal­lin mu­kaan kes­kus­taan, se­kin val­koi­sel­la val­heel­la. Vi­ro­lai­set ker­toi­vat val­loit­ta­jil­le, et­tä raa­ti­huo­neel­la oli ai­koi­naan pe­rus­tet­tu työ­kan­san kom­muu­ni, vaik­ka se pe­rus­tet­tiin oi­ke­as­ti lä­hei­ses­sä kir­kos­sa.

Ve­nä­läi­nen Fjo­dor Shant­syn on ny­ker­tä­nyt Raa­ti­huo­nees­sa pa­ri­kym­men­tä vuot­ta val­ta­vaa van­han Nar­van pie­nois­mal­lia, joka on nä­ke­mi­sen ar­voi­nen. Raa­ti­huo­neen vie­res­sä tö­röt­tää myös ark­ki­teh­tuu­ril­taan mie­len­kiin­toi­nen mo­der­ni kir­jas­to ja yli­o­pis­to, jon­ka fa­sa­di on tosi eri­koi­nen.

Kau­pun­gin tär­kein näh­tä­vyys on tans­ka­lais­ten kes­ki­a­jal­la pe­rus­ta­ma Her­man­nin  lin­noi­tus, jota hal­lit­si­vat sit­tem­min myös sak­sa­lai­set ja ruot­sa­lai­set. Myös tämä lin­na tu­hou­tui suu­rel­ta osin vii­me so­dis­sa, mut­ta on nyt kun­nos­tet­tu 1500-lu­vun asuun.

Lin­nas­sa on tie­tys­ti mu­seo ja siel­lä jär­jes­te­tään kon­sert­te­ja ja näyt­te­lyi­tä. Lin­nan pi­hal­la on ke­säi­sin mo­nen­moi­sia vi­ro­lai­sia kä­si­työ­läis­ta­pah­tu­mia. Yh­teen lin­nan­pi­han syr­jä­kul­maan on kau­pun­gin kes­kus­tas­ta siir­ret­ty hä­pe­ä­mään Le­ni­nin pat­sas.

Vas­ta­päi­sel­lä ran­nal­la eli Ve­nä­jän puo­lel­la on vie­lä isom­pi Ii­va­nan­lin­na, ve­nä­läi­sit­täin Ivan­go­rod. Ran­ta on Vi­ron puo­lel­ta kun­nos­tet­tu kau­niis­ti.

Lue Myös