Yh­dys­val­lois­sa vuon­na 1942 syn­ty­nyt Don­na Leon muut­ti py­sy­väs­ti Ve­net­si­aan kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. En­nen sitä hän oli usein vie­rail­lut kau­pun­gis­sa ja saa­nut siel­tä jo mo­nia ita­li­a­lai­sia ys­tä­viä.

Hän ihas­tui heti en­si­käyn­nil­lään Ve­net­si­an ra­pis­tu­vaan kau­neu­teen ja ve­net­si­a­lais­ten ih­mis­ten ihail­ta­vaan ky­kyyn naut­tia elä­mäs­tä.

Ta­paan Don­nan San Mar­con kau­pun­gi­no­sas­sa, Bar Pa­o­li­nis­sa.

Hän on kes­kel­lä muut­to­rum­baa ja puus­kut­taa, et­tä ei suo­sit­te­le ke­nel­le­kään muut­toa Ve­net­si­as­sa.

Ku­hi­se­va ku­li­naa­ri­nen tori

Ve­net­si­an ku­li­naa­ri­nen tar­jon­ta hui­maa pää­tä. Pai­kal­li­set ovat tark­ko­ja laa­dun suh­teen, jo­ten ruo­ka on to­del­la kor­ke­a­ta­sois­ta. Ita­li­a­lai­sel­la il­lal­li­sel­la is­tu­taan pit­kään ja nau­ti­taan. He odot­ta­vat saa­van­sa ai­na­kin ker­ran päi­väs­sä laa­duk­kaan ate­ri­an.

Don­na ku­vai­lee usein kir­jois­saan si­vu­tol­kul­la ko­mi­sa­rio Bru­net­tin ja hä­nen vai­mon­sa Pa­o­lan ate­ri­oin­tia, joka on per­hees­sä vä­lit­tä­mi­sen, läm­mön ja tun­tei­den het­ki. Ros­ma­rii­nin jäl­ki­ma­kua pyö­ri­tel­lään suus­sa pit­kään, ja ti­ra­mi­sun unel­ma­no­mais­ta ke­veyt­tä jak­se­taan ylis­tää.

Ve­net­si­an suu­rin tori on Ri­al­ton kes­ki­ai­kai­sen sil­lan ku­pees­sa. Don­na sa­noo käy­vän­sä Ri­al­ton to­ril­la ai­na aa­mui­sin en­nen ih­mis­pal­jout­ta.

Ka­lat ja vi­han­nek­set ovat tuo­rei­ta ja ka­la­tis­ke­jä on kym­me­niä met­re­jä. Tori on ään­ten ja vä­rien spek­taak­ke­li. Vä­en­tun­gok­ses­sa ovat su­las­sa so­vus­sa ve­net­si­a­lai­set ruo­ka­os­tok­sil­laan sa­moin kuin ih­met­tä päl­lis­te­le­vät tu­ris­tit­kin.

Ve­net­si­as­sa on pal­jon mui­ta­kin kir­jai­li­jan lem­pi­paik­ko­ja.