Santa Ana oli ”kotikatuni” Trinidadissa. Vanhankaupungin mukulakivikadut ovat peräisin jopa 1500-luvulta, ja sen huomaa.

1. TRI­NI­DAD, OLEN SI­NUN

Es­pan­ja­lai­sa­jan hel­mes­sä tar­vit­sen vain lenk­ka­rit ja ai­kaa. Kul­jen ja lu­mou­dun. He­vos­ta ken­gi­te­tään. Trak­to­ri jy­ris­tää mu­ku­la­ki­vi­ka­dul­la. Van­ha nai­nen la­kai­see jal­ka­käy­tä­vää.

Pik­ku­kaup­po­ja on jo pal­jon. Kä­si­työ­läis­to­ril­la kau­pa­taan kaik­kea ko­ruis­ta Che-pai­toi­hin. Käyn ta­va­ra­ta­los­sa. Va­li­koi­man niuk­kuu­den ää­rel­lä kä­sit­tää, mi­ten USA:n kaup­pa­saar­to tun­tuu ar­jes­sa.

Plaza Ma­yo­rin lai­dal­la Cuba Lib­res­sä juon kah­via ja jut­te­len kah­den nuo­ren tar­joi­li­jan, Edu­ar­do An­to-nian ja Lis­set Pe­leg­ri­nin kans­sa. Se­son­gin al­ku tun­tuu edel­lis­tä vilk­kaam­mal­ta. Ja ame­rik­ka­lai­set ovat vas­ta tu­los­sa.

Tri­ni­da­dis­sa on run­saas­ti ko­ti­ma­joi­tus­ta, casa par­ti­cu­lar. Suo­sit­te­len, sil­lä kau­pun­gis­sa on mu­ka­vam­pi asua kuin An­co­nin nie­mel­lä ho­tel­lis­sa. An­co­nin hie­nol­le ran­nal­le pää­see tak­sil­la 8 cu­cil­la eli sa­mal­la sum­mal­la eu­ro­ja. Pa­la­sin siel­tä bus­sil­la, il­mai­sek­si.

Malecón rakennettiin 1900-luvun alussa komistamaan Havannan rantaa. Tänään se on liikenneväylä ja kaupunkilaisten kohtaamispaikka etenkin iltaisin ja viikonloppuisin.

2. MA­LECÓN, HA­VAN­NA

En­sim­mäi­sel­lä Kuu­ban-mat­kal­la­ni kat­se­lin il­lal­la ho­tel­lin ik­ku­nas­ta, mi­ten aal­lot löi­vät myrs­kyn ta­kia sul­je­tun ran­ta­bu­le­var­din yli. Nyt kä­ve­len aa­mul­la jal­ka­käy­tä­väl­lä. Lii­ken­teen melu yh­tyy me­ren säy­se­ään lois­kee­seen. On­ki­mies saa saa­lis­ta. Lenk­kei­li­jöi­tä juok­see vas­taan. Il­lal­la pa­re­ja ja seu­ru­ei­ta is­tus­ke­lee ki­vi­muu­ril­la.

Ma­lecó­nin var­rel­la si­jait­see myös USA:n suur­lä­he­tys­tö. 14.8.2015 al­ka­en sen edes­sä on lie­hu­nut Yh­dys­val­to­jen lip­pu, kun dip­lo­maat­ti­suh­teet sol­mit­tiin uu­del­leen ja lä­he­tys­tö avat­tiin 54 vuo­den tau­on jäl­keen.

Vanhan Havannan kadut kutsuvat kiireettömään vaelteluun. Sekatalous näkyy ravintoloina, baareina ja kauppoina. Tunnelma tuntuu vilkkaammalta kuin ensi vierailullani vuosi sitten.

3. LA HA­BA­NA VIE­JA, HA­VAN­NAN VAN­HA KAU­PUN­KI

Ta­lot heh­ku­vat pas­tel­li­vä­reis­sä. Au­rin­ko polt­taa siis­til­lä Plaza Vie­jal­la. Ta­lo­jen sei­nil­lä on ku­via niis­tä en­nen ja jäl­keen res­tau­roin­nin. Van­ha kes­kus­ta on Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de. Ha­van­na, jota kut­su­taan maa­il­man kau­neim­mak­si rän­sis­ty­neek­si kau­pun­gik­si, on yhä vä­hem­män rän­sis­ty­nyt.

Se ei vie tai­kaa. Su­kel­la ka­duil­le ja au­ki­oil­le, not­ku baa­ris­sa tai kah­vi­las­sa, nau­ti lou­nas pa­la­da­ris­sa, kur­kis­te­le si­sä­pi­hoil­le ja kaup­poi­hin. An­tau­du jat­ku­vas­ti kuu­lu­van mu­sii­kin vir­taan, vii­py­vis­tä bo­le­rois­ta fyy­si­seen reg­ga­e­to­niin.

Kirjailija Ernest Hemingwayn rintakuva seisoo Cojimarin kalastajakylän niemennokassa. Hän arvosti kalastajia ja kotikaupunkinsa San Francisco de Paulan asukkaita, joilta hän sai huolenpidostaan nimen Papa.

4. ER­NEST HE­MING­WA­YN JA­LAN­JÄL­JIL­LÄ: FIN­CA VIG­ÍA JA CO­JI­MAR

Nou­sen rap­pu­ja koh­ti vaa­le­aa, siir­to­maa­tyy­lis­tä ta­loa. Koen pie­nen py­hyy­den. On pak­ko sul­kea sil­mät. Kur­kin ik­ku­nas­ta ma­kuu­huo­net­ta, jon­ka sei­nus­pöy­däl­lä le­pää kir­joi­tus­ko­ne.

Tääl­lä kir­jai­li­ja Er­nest He­ming­way na­put­ti sota- ja on­net­to­muus­vam­mo­jen­sa ta­kia sei­saal­taan. Tääl­lä so­ta­kir­jeen­vaih­ta­ja Mart­ha Gel­l­horn ja kir­jai­li­ja ra­kas­ti­vat ja tap­pe­li­vat. Tääl­lä fil­mi­täh­ti Ava Gard­ner pu­li­koi alas­ti ui­ma-al­taas­sa. Sei­nil­tä kat­soo su­ru­sil­min af­rik­ka­lai­sia an­ti­loop­pien päi­tä.

Co­ji­ma­rin ka­las­ta­ja­ky­läs­sä lii­ku­tun me­res­tä ja He­ming­wa­yn pat­saas­ta. No­be­lin­sa kir­jai­li­ja omis­ti ys­tä­vil­leen Co­ji­ma­ris­sa. Jot­kut heis­tä sai­vat muo­don ro­maa­nis­sa Van­hus ja meri.

Muusikko Compay Segundon hauta kuvaa kuuluisan muusikon lauluja ja tyyliä, johon kuuluivat kitara ja hattu. Santa Ifigenian hautausmaa, Santiago de Cuba.

5. SAN­KA­REI­DEN HAU­TO­JA: CE­MEN­TE­RIO DE SAN­TA IFI­GE­NIA, SAN­TI­A­GO DE CUBA

Val­koi­nen Car­ra­ran mar­mo­ri hoh­taa. Vas­ki­mu­siik­ki ka­jah­taa. Kol­me so­ti­las­ta mars­sii ko­ho­rei­sin koh­ti José Martín mau­so­leu­mia. Il­mee­tön vah­din­vaih­to tois­tuu puo­len tun­nin vä­lein.

Vie­rai­lu­ni ai­ka­na mar­ras­kuus­sa 2015 uu­moil­tiin, et­tä Fi­del Cast­ron vii­mei­nen le­po­si­ja tu­lee si­jait­se­maan hä­nen esi­ku­van­sa Martín mau­so­leu­min vie­res­sä. Näin myös kävi. Cast­ron uur­na las­ket­tiin  San­ta Ifi­ge­ni­an kal­mis­toon jou­lu­kuus­sa 2016.

Hau­taus­maal­la le­pää myös Com­pay Se­gun­do, mm. Gu­an­ta­na­me­ran ja Chan Cha­nin te­ki­jä. 96-vuo­ti­aa­na vuon­na 2003 me­neh­ty­nyt muu­sik­ko nau­res­ke­li 90-vuo­ti­aa­na Wim Wen­der­sin Bu­e­na Vis­ta So­ci­al Club -lef­fas­sa (1999), et­tä nai­set ovat ai­na iha­nia ja isäk­si­kin voi­si vie­lä tul­la. Hy­vin kuu­ba­lais­ta!

Kuubassa elävä musiikki soi kaikkialla: kaduilla ja lounasravintoloissa, baareissa ja tanssiravintoloissa.

6. AN­NA MU­SII­KIN JA TANS­SIN VIE­DÄ

Elä­vä mu­siik­ki ja tans­si ovat Kuu­baa sy­vim­mil­lään. Niis­tä huo­ku­vat leik­ki, in­to­hi­mo ja kai­ho. Ja vaik­ka vä­hän kyl­läs­tyi­sit Gu­an­ta­na­me­raan, se on tär­keä. Sa­nat ovat Kuu­ban kan­sal­lis­san­ka­rin José Martín (1863–1895) sä­vel Com­pay Se­gun­don (1907–2003).

Ha­lu­tes­sa­si tans­sit it­se­kin. Tu­ris­ti­pai­kois­sa on tans­sit­ta­jia, mie­hiä ja nai­sia. Osa heis­tä on ta­lon vä­keä, osa ei.

Vä­häi­sen ko­ke­muk­se­ni pe­rus­teel­la tans­sit­ta­jien tyy­li vaih­te­lee. Casa de la Tro­vas­sa San­ti­a­go de Cu­bas­sa tul­tiin en­sin ihol­le, mut­ta lo­pul­ta sain asi­al­lis­ta so­nin har­joi­tus­ta. Tra­di­ci­o­na­les oli ko­dik­kaam­pi.

Tri­ni­da­din Casa de la Tro­vas­sa pää­o­sa tans­sit­ta­jis­ta on iäk­käi­tä, fii­lis mut­ka­ton. Kir­kon rap­pu­sil­la si­jait­se­va, upea ul­koil­ma­ra­vin­to­la, Casa de la Mu­si­ca, on show­paik­ka. Siel­lä tans­si­no­pet­ta­jat juh­li­vat il­lal­la op­pi­lai­den­sa kans­sa.

Huo­maa, et­tä Casa de la Trova ja Casa de la Mu­si­ca voi­vat tar­koit­taa mitä vain pe­rin­ne­pai­kas­ta nuo­ri­so­bi­lei­siin. Il­lan oh­jel­ma kan­nat­taa siis tar­kis­taa.

Teiden varsilla myydään sesongin hedelmiä. Marraskuussa oli banaanien ja mandariinien aika.

7. CASA PAR­TI­CU­LAR ELI KO­TI­MA­JOI­TUS JA PA­LA­DAR ELI YK­SI­TYI­NEN RA­VIN­TO­LA

Tri­ni­da­dis­sa yö­vyin Ome­ri­da Vera Ra­mo­sin Pla­net Rol­le­ris­sa. Ome­ri­da ja José tar­jo­si­vat siis­tin, il­mas­toi­dun huo­neen ja te­ras­sin. Keit­ti­ö­mes­ta­ri José val­mis­ti her­kul­li­sen aa­mi­ai­sen. Iloit­sin jon­kin­moi­ses­ta es­pan­jan­tai­dos­ta­ni, sil­lä pa­rin kans­sa oli kiin­nos­ta­vaa ju­tel­la. Casa par­ti­cu­la­ris­sa yö mak­saa 25–30 cu­cia, (sa­man ver­ran eu­ro­ja) ho­tel­lis­sa jo 100–150. Hin­nat nous­se­vat, kos­ka tu­ris­te­ja vyö­ryy ja ma­joi­tus­ka­pa­si­teet­ti pauk­kuu.

Pa­la­dar eli yk­si­tyi­nen ra­vin­to­la kuu­luu ny­ky­ään myös pa­ket­ti­mat­ko­jen ruo­ka­paik­koi­hin. Omis­ta­jat hank­ki­vat raa­ka-ai­neet it­se tuot­ta­jil­ta, kos­ka muu­ta kei­noa ei ole. La Mo­ra­le­ja Ha­van­nas­sa (Cal­le 25 e) oli mat­kan pa­ras ruo­ka­ko­ke­mus. Muu­al­la­kin nau­tin hy­viä, iso­ja kat­ka­ra­pu­ja (ca­ma­ro­nes) ja hum­me­ria. Jäl­ki­ruo­is­ta suo­sit­te­len ar­roz con lec­heä, eli ma­ke­aa rii­si­puu­roa