Ja­mai­ka on täy­del­li­nen ran­ta­lo­ma­koh­de. Val­koi­set hiek­ka­ran­nat ulot­tu­vat sil­män­kan­ta­mat­to­miin. Kir­kas me­ri­ve­si on läm­min­tä kuin lin­nun­mai­to. Me­ren ää­rel­lä si­jait­see all inc­lu­si­ve -ho­tel­le­ja al­la­sa­lu­ei­neen sekä asi­aan­kuu­lu­vi­ne baa­rei­neen ja oh­jel­mi­neen. Voit osal­lis­tua ve­si­jump­paan me­res­sä tai al­taas­sa, ope­tel­la pai­kal­li­sia tans­se­ja, lil­lua po­re­al­taas­sa tai nau­tis­kel­la al­las­baa­rin tar­jon­nas­ta. Ra­vin­to­lois­sa voi va­li­koi­da run­saas­ta nou­to­pöy­däs­tä pai­kal­li­sia tai tut­tu­ja herk­ku­ja. Pal­ve­lu on ys­tä­väl­lis­tä.

Ui­ma­ran­noil­la on li­sää tar­jon­taa: su­kel­lus­ta, snork­laus­ta, pur­jeh­dus­ta, riip­pu­lii­toa, ve­si­hiih­toa, surf­faus­ta, ka­jak­ki­me­lon­taa tai ka­ta­ma­raa­ni­ret­kiä. Rau­haa ra­kas­ta­vil­le Ja­mai­ka on täyn­nä iha­nia ran­ta­pou­ka­mia.

Kun ho­tel­liym­pä­ris­tön hou­ku­tuk­set al­ka­vat kyl­läs­tyt­tää, Oc­ho Ri­o­sin lie­peil­lä si­jait­se­va Mys­tic Moun­tain tar­jo­aa upe­an köy­si­ra­ta­mat­kan kor­ke­al­la sa­de­met­sän ylä­puo­lel­la. Voit myös kii­ve­tä Dunn´s Ri­ver Fal­l­sin pu­touk­sia suo­raan ylös läm­pi­män ve­den pärs­ky­es­sä kas­voil­le. Voit suu­del­la raus­kua, ha­la­ta hai­ta ja ui­da del­fii­nien kans­sa Dolp­hin Co­ves­sa. Vaih­to­eh­to­na on rau­hal­li­nen laut­ta­mat­ka pit­kin Mart­ha Brae -jo­kea.

Voit myös vie­rail­la kir­jai­li­ja Ian Fle­min­gin Gol­de­neye-ta­los­sa, jos­sa hän kir­joit­ti suu­rim­man osan Ja­mes Bond -dek­ka­reis­taan. Kuu­lui­sia ovat myös reg­ga­e­täh­ti Bob Mar­leyn syn­ty­mä­ko­ti tai näy­tel­mä­kir­jai­li­ja, Sir Noël Co­war­din Ja­mai­kan-koti.

OR­JIEN TAI VAL­LOIT­TA­JIEN JÄL­KE­LÄI­SIÄ

Vaik­ka Ja­mai­ka on Ka­ri­bi­an suu­rin eng­lan­nin­kie­li­nen saa­ri, af­rik­ka­lai­suus nä­kyy siel­lä enem­män kuin muil­la Ka­ri­bi­an saa­ril­la. Pää­kau­pun­ki Kings­ton oli ni­mit­täin ai­koi­naan uu­den maa­il­man suu­rin or­jien vä­li­sa­ta­ma ja toi­saal­ta vaih­to­ta­va­ra­na Eu­roop­paan lai­va­tun so­ke­rin ja rom­min läh­tö­sa­ta­ma.

Kan­so­jen su­la­tu­suu­nis­sa on kui­ten­kin edus­tet­tu­na lä­hes Oma Ai­ka 83 jo­kai­nen rotu. Jot­kut tu­li­vat or­ji­na, toi­set val­loit­ta­ji­na, osa taas et­si­mään pa­rem­paa elä­mää.

Tä­nään eri­lai­sil­ta esi-isil­tä juon­tu­vat ta­vat ja tra­di­ti­ot ovat su­lau­tu­neet yh­teen. Ja­mi­ka­lai­set ovat ys­tä­väl­li­siä, mut­ta sii­hen liit­tyy myös suo­ra­pu­hei­suut­ta, joka jos­kus tun­tuu vä­hem­män po­liit­ti­ses­ti kor­rek­til­ta. Si­nua saa­te­taan kut­sua pit­käk­si, pät­käk­si tai pak­suk­si.

Ja­mai­kan al­ku­pe­räi­set asuk­kaat oli­vat ara­wak- eli tai­noin­ti­aa­ne­ja, jot­ka ni­mit­ti­vät saar­ta Xa­y­ma­cak­si, puun ja ve­den maak­si.

Kris­tof­fer Ko­lum­bus saa­pui saa­rel­le en­sim­mäi­se­nä eu­roop­pa­lai­se­na vuon­na 1494 toi­sel­la At­lan­tin-yli­tyk­sel­lään. Es­pan­ja piti Ja­mai­kaa siir­to­maa­naan, ja es­pan­ja­lai­set pe­rus­ti­vat sin­ne kaa­kao- ja kah­vip­lan­taa­se­ja. Vuon­na 1655 siir­to­maa­i­sän­nik­si tu­li­vat bri­tit. Ja­mai­kas­ta ke­hit­tyi brit­ti­läi­sen im­pe­riu­min tär­kein so­ke­rin tuot­ta­ja ja sik­si tär­keä siir­to­maa.

Or­ja­kaup­pa lak­kau­tet­tiin vuon­na 1838. Sen jäl­keen työ­voi­mak­si tuo­tiin in­ti­a­lai­sia ja kii­na­lai­sia työn­te­ki­jöi­tä. En­ti­sis­tä or­jis­ta tuli pien­ti­lal­li­sia, joi­den

sur­ke­at olot joh­ti­vat 25 vuot­ta myö­hem­min ve­ri­seen ta­lon­poi­kais­ka­pi­naan.

Ja­mai­ka it­se­näis­tyi vuon­na 1962.

SYÖ­DÄÄN TURS­KAA

Ja­mai­ka­lai­nen ruo­ka on af­rik­ka­lais­ta al­ku­pe­rää ja saa­nut li­suk­keik­seen piir­tei­tä eu­roop­pa­lai­ses­ta ja in­ti­a­lai­ses­ta keit­ti­ös­tä. Cas­sa­vaa eli ma­ni­ok­kia, ruo­ka­ba­naa­nia

ja koo­kos­ta käy­te­tään run­saas­ti.

Liha tai kala ma­ri­noi­daan tu­li­ses­sa jerk-maus­te­se­ok­ses­sa, jos­sa on ai­na­kin maus­te­pip­pu­rei­ta, vi­her­si­pu­lin var­sia, chi­liä ja rei­lus­ti ka­ne­lia. Ruo­ka val­mis­te­taan

yleen­sä gril­lis­sä.

Eri­tyi­sen suo­sit­tua on Ja­mai­kan kan­sal­lis­ruo­ak­si­kin sa­not­tu suo­lat­tu turs­ka aki-he­del­män kans­sa. He­del­mä on syö­mä­kel­pois­ta vain hy­vin kyp­sen­net­ty­nä. Raa­ka aki se­koit­taa ve­ren­so­ke­ri­ta­sa­pai­non ja ai­heut­taa jopa kuo­le­man­vaa­ral­li­sen niin sa­no­tun Ja­mai­kan ok­sen­nus­tau­din.

Ja­mai­ka­lai­set tar­jo­vat ter­veel­lis­tä ruo­kaan­sa myös yh­dek­si maan ur­hei­lu­me­nes­tyk­sen läh­teek­si – toki poik­keuk­sel­li­sen fyy­si­sen kes­tä­vyy­den ja pe­rää­nan­ta­mat­to­muu­den li­säk­si.

JUO­DAAN ROM­MIA

He­del­mät ja niis­tä pu­ris­te­tut me­hut ovat Ka­ri­bi­al­la ju­ma­lai­sia. Nii­hin käy­te­tään lu­kui­sia eri­lai­sia man­go­ja, ana­nas­ta, pa­pai­jaa ja ba­naa­nia, gu­a­vaa sekä an­noo­naa eli ki­ri­moi­jaa. An­noo­nan maku on yh­dis­tel­mä ana­nas­ta, ba­naa­nia ja man­sik­kaa.

Ja­mai­kan juo­ma on rom­mi.Vaik­ka sen suo­si­on al­ku­pe­räis­syyk­si mai­ni­taan me­ri­ros­vot, to­tuu­den­mu­kai­sem­pi se­li­tys on maan run­sas so­ke­ri­tuo­tan­to. Ja­mai­ka oli maa­il­man suu­rin so­ke­rin­tuot­ta­ja 1800–1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa.

Rum Punch on juo­ma, jo­hon Ja­mai­kal­la tör­mää kaik­ki­al­la. Sii­hen käy­te­tään li­men me­hua, so­ke­ria tai sii­rap­pia, rus­ke­aa rom­mia ja vet­tä tai he­del­mä­me­hua.

MON­TE­GO BAY ON MAT­KAI­LUN YK­KÖS­KES­KUS

Ja­mai­ka si­jait­see mel­ko lä­hel­lä Kuu­baa ja Hai­tia ei­kä Mi­a­mis­ta­kaan ole pit­kä mat­ka. Ja­mai­ka on­kin kau­an ol­lut ame­rik­ka­lais­tu­ris­tien suo­sik­ki­koh­de.

Mat­kai­lun yk­kös­kes­kus on saa­ren luo­tei­so­sas­sa si­jait­se­va Mon­te­go Bay, jota pai­kal­li­sel­la mur­teel­la kut­su­taan Mo´s Ba­yk­si. Tämä Ja­mai­kan toi­sek­si suu­rin kau­pun­ki on iloi­nen se­koi­tus siir­to­maa-ajan ark­ki­teh­tuu­ria, mo­der­ne­ja ra­ken­nuk­sia ja kirk­kais­sa vä­reis­sä heh­ku­via pik­ku­ta­lo­ja.

Ko­ral­li­riu­tan suo­jaa­man ran­nan suun­tai­ses­ti kul­ke­va Glou­ces­ter Ave­nue, joka tun­ne­taan pa­rem­min Hip Stri­pi­nä, on täyn­nä ho­tel­le­ja, baa­re­ja, ra­vin­to­loi­ta ja kaup­po­ja, jois­sa tu­ris­ti­hör­hö­tyk­sen li­säk­si tar­jol­la on rom­mia ja kuu­ba­lai­sia si­ka­rei­ta.

Ja­mai­kan toi­sek­si suu­rim­mak­si mat­kai­lu­kes­kuk­sek­si on kas­va­nut Oc­ho Rios, jon­ka nimi tar­koit­taa kah­dek­saa jo­kea. Kau­pun­kia ym­pä­röi­vä troop­pi­nen vuo­ris­to­mai­se­ma kät­kee si­sään­sä muun mu­as­sa upei­ta ve­si­pu­touk­sia.

Saa­ren län­si­kär­jen upeim­mal­la ran­nal­la, Se­ven Mile Be­ac­hil­la si­jait­see Neg­ril. 1700-lu­vul­la sitä kan­soit­ti­vat me­ri­ros­vot. Pal­jon myö­hem­min pai­kal­le saa­pui­vat ame­rik­ka­lai­set hi­pit. Maa­il­man par­hai­den ran­to­jen jouk­koon ran­kat­tu ren­to Neg­ril tar­jo­aa me­rel­lis­tä ajan­vie­tet­tä ja kier­tä­vien bän­dien ryt­me­jä.

Pää­kau­pun­ki Kings­ton on kult­tuu­ri­kes­kus. Se on myös var­sin vaa­ral­li­nen paik­ka, jos­sa ryös­töt ja vä­ki­val­ta­ri­kok­set ovat vii­me ai­koi­na vain li­sään­ty­neet.

Kaik­ki huu­meet ovat ny­kyi­sin Ja­mai­kal­la lait­to­mia, vaik­ka nii­tä on­kin tar­jol­la run­saas­ti. Myös ai­em­min hy­vin ylei­nen kan­na­bik­sen ko­ti­vil­je­ly on kuu­lem­ma vä­hen­ty­nyt vii­me vuo­si­na.

US­KON­TO ON LÄS­NÄ KAIK­KI­AL­LA

Ja­mai­kal­la on maa­il­man­laa­jui­ses­ti eni­ten kirk­ko­ja ne­li­ö­ki­lo­met­ril­lä, vaik­kei nii­tä ka­tu­ku­vas­sa juu­ri huo­maa­kaan. Moni kirk­ko vai­kut­taa mei­kä­läi­sit­täin seu­ran­ta­lol­ta. Kris­ti­tyn maan val­taus­kon­not ovat bap­tis­mi, ang­li­kaa­ni­suus ja roo­ma­lais­ka­to­li­suus. Sil­ti niis­sä­kin on näh­tä­vis­sä af­rik­ka­lai­nen pe­rin­ne.

Ri­kas men­nei­syys on joh­ta­nut myös ras­ta­fa­rius­kon­non syn­tyyn. Eri puo­lil­la maa­ta on­kin pal­jon ras­ta­fa­riyh­tei­sö­jä. Van­han tes­ta­ment­tin ja mui­nai­sen af­rik­ka­lai­sen tra­di­ti­on poh­jal­ta syn­ty­nees­sä liik­kees­sä kes­keis­tä on elää eril­lään Ba­by­lo­ni­as­ta eli ma­te­ri­aa ja ra­haa pal­vo­vas­ta yh­teis­kun­nas­ta. Useim­mat us­kon­to­na ras­ta­fa­ris­mia tun­nus­ta­vat ras­tat ovat kas­vis­syö­jiä, jot­ka kiel­täy­ty­vät kai­kes­ta eläin­pe­räi­ses­tä sekä suo­las­ta.

Maa­il­man­laa­jui­ses­ti ras­to­ja yh­dis­tä­vä te­ki­jä on us­ko sii­hen, et­tä Eti­o­pi­an vii­mei­nen kei­sa­ri Hai­le Se­las­sie oli elä­vä ju­ma­la.

Ras­ta­tu­kan li­säk­si reg­gae yh­dis­te­tään usein ras­ta­fa­rei­hin, vaik­kei yh­teyt­tä ole­kaan. Jot­kut ras­tat pi­tä­vät reg­ga­e­ta jopa kiel­tei­se­nä asi­a­na. Al­ku­jaan ras­to­jen py­hää mu­siik­kia on bing­hi, jos­sa sy­dä­men lyön­te­jä seu­raa­van rum­mu­tuk­sen sä­es­tyk­sel­lä vei­sa­taan ylis­tys­tä Ju­ma­lal­le ja tuo­mi­o­ta Ba­by­lo­ni­aa edus­ta­val­le Va­ti­kaa­nil­le.

Kan­sai­nyh­tei­sön ke­hi­tys­maa

JA­MAI­KA KUU­LUU KAN­SAI­NYH­TEI­SÖÖN. Se on val­ti­o­muo­dol­taan par­la­men­taa­ri­nen de­mok­ra­tia ja pe­rus­tus­lail­li­nen mo­nar­kia, jon­ka ni­mel­li­nen hal­lit­si­ja on Eng­lan­nin Eli­sa­bet II. Hän­tä edus­taa saa­rel­la ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri, mut­ta to­del­li­nen val­ta on pää­mi­nis­te­ril­lä.

Po­liit­ti­ses­ti Ja­mai­kal­la val­lit­see kak­si­puo­lu­e­jär­jes­tel­mä, ja puo­lu­eet ovat val­las­sa vuo­ron­pe­rään. Täl­lä het­kel­lä pää­mi­nis­te­ri­nä on kes­kus­ta-va­sem­mis­ton (PNP) Por­tia Simp­son-Mil­ler.

Ja­mai­ka luo­ki­tel­laan ke­hi­tys­maak­si. Tu­ris­mi, kai­vos­te­ol­li­suus ja maan­vil­je­lys ovat tär­keim­mät elin­kei­not. Maa­ta­lous tuot­taa so­ke­ri­ruo­koa, ba­naa­ne­ja, kah­via ja maus­tei­ta. Ja­mai­ka on esi­mer­kik­si maa­il­man suu­rin maus­te­pip­pu­rin tuot­ta­ja. Yli 2000 met­ris­sä kas­va­te­taan myös maa­il­man par­haak­si ke­hut­tua Blue Moun­tain -kah­via, joka mak­saa noin pa­ri­sa­taa eu­roa kilo.

Suu­rin osa saa­res­ta on kalk­ki­ki­vi­ta­san­koa. Saa­ren kes­ki­o­sa on kuk­ku­lais­ta. Siel­lä on myös pal­jon jo­kia ja läh­tei­tä, joi­den mi­ne­raa­li­pi­tois­ta vet­tä käy­te­tään ter­veys­kyl­py­löi­den tar­pei­siin.

Ja­mai­kal­la kas­vaa yli 3000 eri­lais­ta kuk­ki­vaa kas­via, lin­tu­la­je­ja on 252. Kan­sal­lis­lin­tu on ja­mai­kan­pyrs­tö­ko­lib­ri. Saa­rel­la len­te­lee myös maa­il­man toi­sek­si suu­rin per­ho­nen, ri­ta­ri­per­ho­siin kuu­lu­va Pa­pil­lo Ho­me­rus.

MAR­JA MÄ­KE­LÄ-JU­VAK­KA TEKS­TI / VEIK­KO KÄH­KÖ­NEN KU­VAT

Oma Ai­ka 7/2013