Au­ra­jo­ki vir­taa läpi var­si­nais­suo­ma­lais­ten sa­vi­mai­den tur­hia kii­reh­ti­mät­tä. Rau­hal­lis­ta on myös Hä­meen Här­kä­tiel­lä, Lin­na­vuo­ren toi­sel­la puo­lel­la. Tiel­lä ei näy nyt yh­tään här­kää, he­vos­ta tai edes au­to­mo­bii­lia.

Lie­dos­sa si­jait­se­val­ta Van­ha­lin­nan Lin­na­vuo­rel­ta, ta­sai­seen maas­toon na­ka­tul­ta lä­hes kuu­si­kym­men­tä met­riä kor­ke­al­ta kal­li­ol­ta, avau­tuu hie­no nä­ky­mä suo­ma­lai­seen kan­sal­lis­mai­se­maan.

Mut­ta esi-isäm­me ei­vät tul­leet tän­ne vain tun­nel­moi­maan. Lin­na­vuo­rel­ta oli hyvä tark­kail­la, liik­kui­ko Au­ra­jo­el­la vii­kin­kien lo­hi­käär­me­kau­lai­sia ve­nei­tä.

Lin­na­vuo­ren juu­rel­la si­jait­se­van Lie­don Van­ha­lin­nan kar­ta­non ar­ke­o­lo­gi­nen näyt­te­ly ker­too osal­taan mui­nai­sis­ta koh­taa­mi­sis­ta ja nii­den luon­tees­ta. Näh­tä­vil­lä on muun mu­as­sa vii­kin­ki­a­jan lop­pu­puo­lel­le ajoi­tet­tu miek­ka, pans­sa­ri­nuo­lia ja kei­hään­kär­kiä.

Lie­don Van­ha­lin­nan mu­se­on­joh­ta­ja Han­ne­le Leh­to­nen ker­too, et­tä tark­ko­ja tie­to­ja alu­een var­ti­o­mie­his­tä ja mui­nai­sis­ta asuk­kais­ta ei ole. Myös Lin­na­vuo­ren hui­pul­la si­jain­neet pui­set va­rus­tuk­set ovat jo ai­ko­ja sit­ten ka­don­neet.

”Van­ha­lin­nan kul­ta-ai­ka si­joit­tuu esi­his­to­ri­aam­me, jos­ta ei ole kir­jal­li­sia läh­tei­tä. Kun Tur­ku syn­tyi 1200-lu­vul­la joen ala­juok­sul­le, niin Van­ha­lin­nan mer­ki­tys al­koi hii­pua.”

Liedon Vanhalinnan päärakennus on peräisin 1930-luvulta.

Au­ra­jo­ki: ai­kan­sa moot­to­ri­tie

Han­ne­le Leh­to­nen muis­tut­taa, et­tä Au­ra­jo­ki ei tie­ten­kään kul­jet­ta­nut pel­käs­tään so­ta­jouk­ko­ja.

”Joki oli ai­kan­sa moot­to­ri­tie, jota hyö­dyn­si­vät myös kaup­pa­mie­het. Ta­va­rat, hyö­dyk­keet ja kult­tuu­ri­vai­kut­teet kul­ki­vat vir­taa pit­kin si­sä­maa­han ja vas­taa­vas­ti Suo­men sy­dän­mail­ta ym­pä­ri Eu­roop­paa.”

Rau­ha­no­mai­sem­mas­ta kult­tuu­ri­vaih­dos­ta ker­to­vat ar­ke­o­lo­gi­ses­sa näyt­te­lys­sä esil­lä ole­vat la­si­hel­met ja ke­ra­miik­ka. Ko­ko­el­man aar­tei­siin kuu­luu myös alu­eel­ta löy­det­ty, Ka­le­va­la-ko­ruil­le mal­lia an­ta­nut rin­ta­sol­ki, jon­ka jäl­ji­tel­mä on myyn­nis­sä mu­se­o­kau­pas­sa.

Kult­tuu­ri­vai­kut­teis­ta ker­to­vat myös mo­net Lin­na­vuo­ren alu­een mui­nais­tu­lok­kaik­si luo­ki­tel­lut kas­vit. Vuo­rel­la kas­vaa esi­mer­kik­si lää­ke­kas­vi­na käy­tet­ty kel­ta­mo, jon­ka ar­vel­laan saa­pu­neen maa­ham­me munk­kien mu­ka­na.

Vanhalinnan Linnavuorelle pääsee historiallista Hämeen Härkätietä pitkin.

Kus­taa kul­ki Här­kä­tie­tä

Lie­don Van­ha­lin­nan ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus on pe­räi­sin hy­vin­kin uu­del­ta ajal­ta, 1930-lu­vul­ta. Pää­ra­ken­nuk­sen ar­ke­o­lo­gi­sen näyt­te­lyn li­säk­si kar­ta­non alu­eel­la voi tu­tus­tua muun mu­as­sa 1800-lu­vun maa­lai­se­lä­mää esit­te­le­viin kan­sa­tie­teel­li­siin näyt­te­lyi­hin. Van­has­sa ali­tu­vas­sa toi­mii li­säk­si ke­sä­kah­vi­la.

Huip­pu­ko­ke­mus, sa­nan­mu­kai­ses­ti, on kui­ten­kin it­se Lin­na­vuo­ri, jon­ka la­el­le pää­see ki­pu­a­mal­la rei­lut sata por­ra­sas­kel­maa.

Tu­run kaup­pa­to­ril­ta on alu­eel­le ly­hyt, noin kym­me­nen ki­lo­met­rin kie­si­mat­ka, jon­ka vii­mei­nen tai­pa­le kul­kee pit­kin his­to­ri­al­lis­ta Hä­meen Här­kä­tie­tä.

Hä­meen Här­kä­tiel­lä voi py­säh­tyä vaik­ka­pa Ku­nin­kaan­läh­teel­lä, jol­la Kus­taa Vaa­san ker­ro­taan tar­kas­tus­mat­koil­laan juot­ta­neen he­vo­sen­sa. Vaan se­hän ta­pah­tui Lin­na­vuo­ren vink­ke­lis­tä ihan äs­ket­täin, ku­nin­gas­val­lan ai­ka­na, 1500-lu­vul­la.

Maskussa sijaitsevassa Kankaisten kartanossa viihtyi myös Katarina Jagellonica.

So­ta­her­ro­jen kar­ta­no

Kes­ki­ai­kai­nen kol­mi­ker­rok­si­nen har­maa­ki­vi­lin­na sei­soo kes­kel­lä iso­ja ti­luk­sia maa­ta­lous­ra­ken­nus­ten ym­pä­röi­mä­nä.

Olem­me jat­ka­neet mat­kaam­me Lie­dos­ta rei­lut pa­ri­kym­men­tä ki­lo­met­riä poh­joi­seen ja pää­ty­neet Mas­kuun, Kan­kais­ten kar­ta­noon.

Kun as­tum­me si­sään jy­ke­väs­tä oves­ta, niin mei­tä ter­veh­ti­vät kar­ta­noa vuo­roil­laan hal­lus­saan pi­tä­nei­den Ami­nof­fien, Hor­nien ja Fre­dens­köl­dien su­ku­jen vaa­ku­nat.

Jo ruo­ka­sa­lis­sa tör­määm­me taas van­haan tut­tuum­me, Kus­taa Vaa­saan, täl­lä ker­taa van­has­sa, tum­man­pu­hu­vas­sa muo­to­ku­vas­sa. Hä­nen vie­rel­lään ko­mei­lee toi­nen kruu­nu­pää, 1600-lu­vun so­tu­ri­ku­nin­gas Kus­taa II Adolf.

Kun Kus­taa Vaa­sa vie­rai­li kar­ta­nos­sa ju­han­nuk­se­na 1556, niin lin­nan isän­tä­nä oli mah­ta­va so­ta­her­ra Hen­rik Klaun­poi­ka Horn. Kun tä­män po­jan­poi­ka Evert Horn kaa­tui so­das­sa 1615 – ta­san vii­si­sa­taa vuot­ta sit­ten – niin Kus­taa II Adolf kun­ni­oit­ti hä­nen hau­ta­jai­si­aan vie­rai­lul­laan.

Mie­li­ku­vi­tus­ta ei tar­vit­se käyt­tää pal­jo­a­kaan, kun kor­viin kan­tau­tuu miek­ko­jen kals­ke ja ne­nään hii­pii ruu­din vä­ke­vä tuok­su.

Tun­nel­maan joh­dat­ta­vat osal­taan myös Kan­kais­ten kar­ta­non puo­lus­tuk­seen so­pi­vat, val­ta­vat ki­vi­muu­rit sekä var­sin pie­net ik­ku­na-au­kot.

Sotaherrojen kartano on jykevää tekoa.

Prin­ses­sa toi ta­po­ja

Kan­kais­ten kar­ta­non her­ra Hen­rik Klaun­poi­ka Horn niit­ti 1500-lu­vul­la mai­net­ta muun mu­as­sa Vi­ron käs­kyn­hal­ti­ja­na sekä Kus­taa Vaa­san po­jan, Ju­ha­na Hert­tu­an neu­vo­nan­ta­ja­na.

Hen­rik Klaun­poi­ka neu­voi Ju­ha­na Hert­tu­aa po­li­tii­kas­sa, mut­ta hert­tu­an puo­la­lai­nen prin­ses­sa Ka­ta­ri­na Ja­gel­lo­ni­ca oh­ja­si tätä re­nes­sans­sin ho­vi­ta­vois­sa. Ka­ta­ri­na toi Suo­meen myös ajan uu­sim­man man­ner­mai­sen kot­ko­tuk­sen: haa­ru­kan.

Oli­si­ko­han myös täs­sä sa­lis­sa ku­nin­kaan neu­vo­nan­ta­jaa, mah­ta­vaa so­ta­her­raa, neu­vot­tu ot­ta­maan haa­ruk­ka kau­nii­seen kä­teen­sä?

Kun jat­kam­me mat­kaam­me kar­ta­non keit­ti­öön, niin huo­mi­om­me kiin­nit­tyy yk­si­tyis­koh­tiin, jot­ka tuo­vat kes­ki­a­jan tun­nel­maan ja re­nes­sans­sin al­ku­vai­hei­siin ai­van uu­den­lai­sia sä­vy­jä. Ik­ku­nan vie­res­sä on van­ha te­le­vi­sio ja nur­kas­sa muh­kea jää­kaap­pi.

Pa­ro­ni muut­ti Por­tu­ga­liin

Kan­kais­ten kar­ta­nos­sa on oma­laa­tuis­ta vie­hä­tys­tä, joka syn­tyy sii­tä, et­tä ra­ken­nus­ta on asut­tu yh­tä­jak­soi­ses­ti kes­ki­a­jal­ta lä­hes mei­dän päi­viim­me as­ti. Se ei ole mu­seo, vaan mu­se­o­mai­nen koti. Kar­ta­nos­sa on teh­ty jon­kin ver­ran pa­kol­li­sia kun­nos­tus­töi­tä, mut­ta muu­ten se on jä­tet­ty elä­mään vii­mei­sen val­ti­aan­sa ai­kaa.

Vii­mei­nen val­ti­as oli pa­ro­ni Fred­rik Ami­noff, joka la­ma­vuon­na 1992 huo­ma­si, et­tä vi­han­nes­ten vil­je­ly ei lyö­nyt enää lei­vil­le. Pa­ro­ni myi omai­suu­ten­sa ja muut­ti Por­tu­ga­liin, mis­sä hän viet­tää ny­ky­ään­kin elä­ke­päi­vi­ään.

Lin­na on ol­lut ylei­söl­le avoin­na vas­ta muu­ta­man ke­sän, ei­vät­kä edes var­si­nais­suo­ma­lai­set tun­ne sitä ko­vin hy­vin. Moni paik­ka­kun­ta­lai­nen on kui­ten­kin teh­nyt nuo­re­na ke­sä­töi­tä kar­ta­non pel­loil­la.

Ta­paam­me peh­too­rin ta­los­sa kar­ta­non van­han työn­joh­ta­jan Un­to Ris­ti­suon. Hän iloit­see kar­ta­non uu­des­ta elä­mäs­tä tu­ris­ti­koh­tee­na, mut­ta ker­too sa­mal­la kai­paa­van­sa maa­ti­lan men­nyt­tä vils­ket­tä – ja jopa pa­ro­nin ym­pä­ri lin­naa kai­ku­nei­ta sel­vä­sa­nai­sia oh­jei­ta pal­ve­lus­vä­el­le.

”Pa­ro­nin ää­ni oli niin kan­ta­va, et­tä sei­näs­tä läh­ti­vät ra­pin­kit. Hä­nen ai­ka­naan ul­ko­puo­li­sil­la ei ol­lut lin­nan pi­hal­le mi­tään asi­aa”, Ris­ti­suo ker­too.

Louhisaaren kartanolinna sijaitsee Askaisissa. Siellä vaikuttivat Flemingin ja Mannerheimin suvut.

Kan­kais­ten kuu­lu pii­rak­ka

Mais­te­lem­me kar­ta­non kah­vi­lan eri­koi­suut­ta, pur­jo­pii­ras­ta. Kan­kai­sis­sa oli ai­koi­naan Poh­jois­mai­den suu­rim­mat pur­jo­vil­jel­mät, mut­ta ny­ky­ään pii­raan ai­nek­set ei­vät tule enää omil­ta pel­loil­ta.

”Hy­vää on, mut­ta ei sen­tään niin hy­vää kuin omas­ta pur­jos­ta teh­ty”, Ris­ti­suo kom­men­toi.

Kan­kais­ten kar­ta­noon on tul­lut Hy­vin­kääl­tä ryh­mä, joka on nyt eden­nyt opas­tus­kier­rok­sen­sa puo­li­vä­liin.

”Kiin­nos­ta­vaa. Tääl­lä on pal­jon sa­maa kuin As­kais­ten Lou­hi­saa­res­sa, mut­ta il­man Man­ner­heim-li­sää”, ker­too mat­kan­joh­ta­ja Jark­ko Jääs­ke­läi­nen.

Kar­ta­non ylä­ker­ran sei­niä peit­tä­väs­sä muo­to­ku­va­gal­le­ri­as­sa huo­mi­om­me kiin­nit­tyy tau­luun, jota on viil­lel­ty. Käy il­mi, et­tä vuo­den 1918 ta­pah­tu­mis­sa pu­nai­set tur­me­li­vat maa­lauk­sen, jon­ka he olet­ti­vat esit­tä­vän sil­lois­ta kar­ta­non­her­raa. Mut­ta ky­sees­sä oli ihan toi­nen, var­hai­sem­pi Ami­noff.

Louhisaaressa Mannerheimien kerroksen ruokapöytä on katettu ranskalaiseen tyyliin.

Lou­hi­saa­res­sa on lois­toa

Jat­kam­me jäl­leen mat­kaam­me. Vain puo­li tun­tia, ja olem­me jo pal­jon tun­ne­tum­mas­sa mat­kai­lu­koh­tees­sa, As­kais­ten Lou­hi­saa­res­sa, Fle­min­gin ja Man­ner­hei­min su­ku­jen val­ta­kun­nas­sa.

Ami­raa­li Her­man Fle­min­gin 1600-lu­vul­la ra­ken­nut­ta­ma Lou­hi­saa­ren kar­ta­no­lin­na hen­kii Ruot­sin suur­val­ta-ajan lois­toa. Suo­mes­sa har­vi­nais­ta pa­lat­si­ark­ki­teh­tuu­ria edus­ta­van ra­ken­nuk­sen yh­tey­des­sä on vai­kut­ta­va kun­ni­a­pi­ha sekä laa­ja eng­lan­ti­lais­tyyp­pi­nen puu­tar­ha. Puu­tar­ha pal­ve­lee ny­kyi­sin myös suo­sit­tu­na pik­nik-paik­ka­na sekä hää­ku­vaus­mil­jöö­nä.

As­kel­lam­me vilk­kaas­ti läpi kun­ni­a­pi­han, sil­lä lin­nan kol­man­nes­sa, Fle­min­gien ajas­ta ker­to­vas­sa ker­rok­ses­sa, on juu­ri al­ka­mas­sa ylei­sö­o­pas­tus.

Carl Gustavin äidin, Hedvig Charlotta Hélènen makuuhuone on Marskin syntymähuone.

Kum­mit­te­lee­ko tääl­lä?

Opas­tus­kier­rok­sel­la tu­tus­tum­me muun mu­as­sa har­vi­nai­siin, 1600-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­viin kat­to­maa­lauk­siin. Mie­len­kiin­toi­seen esi­neis­töön kuu­luu myös kuu­den la­si­pul­lon ja kul­je­tus­lau­kun muo­dos­ta­ma 1700-lu­vun six­pack.

Kol­man­nen ker­rok­sen mie­leen­pai­nu­vin ras­ti on ka­ton­ra­jas­sa ole­va kaa­pin-ovi ja sen yh­tey­des­sä pie­nem­pi luuk­ku.

Ta­ri­nan mu­kaan eräs hie­man mus­ta­suk­kai­sem­pi Fle­ming lu­kit­si ai­na vai­mon­sa kaap­piin, kun läh­ti kar­ta­nos­ta, ja vai­mol­le an­net­tiin ruo­kaa pie­nes­tä luu­kus­ta. Vaan ker­ran läh­tö­hö­tä­käs­sä her­ra unoh­ti ker­toa pal­ve­lus­vä­el­le lait­ta­neen­sa rou­van taas luk­ko­jen taak­se. Näl­kään nään­ty­nyt vai­mo on kum­mi­tel­lut Lou­hi­saa­res­sa sii­tä läh­tien.

Mu­ka­na kier­rok­sel­lam­me ovat myös So­fia, On­ni ja Emil Lai­ti­nen mum­min­sa Ar­ja Lai­ti­sen ja vaa­rin­sa Ah­ti Lai­ti­sen kans­sa.

”Kum­mi­tuk­sia ei ole ole­mas­sa”, So­fia, 5, tie­tää.

Sa­maa miel­tä on myös op­paam­me. Hän ar­ve­lee, et­tä ky­sees­sä saat­taa ol­la ker­to­mus, jol­la pe­lo­tel­tiin pi­mei­nä syy­sil­toi­na lin­nan myö­hem­piä asuk­kai­ta, eri­tyi­ses­ti Man­ner­hei­min su­vun lap­sia.

Tarinan mukaan aatelisrouva Anna-Sofia Fleming suljettiin katon rajassa olevaan komeroon, kun mies lähti matkoille.

Carl-Gus­ta­fin lap­suu­den­ko­ti

As­kais­ten kar­ta­no­lin­nan toi­nen ker­ros on Man­ner­hei­mien ajan asus­sa, ja se edus­taa pää­o­sin 1800-lu­vun tyy­liä.

Lou­hi­saa­ri tun­ne­taan­kin en­nen kaik­kea mar­salk­ka Carl-Gus­tav Man­ner­hei­min syn­ty­mä­ko­ti­na. Poi­ka­nen asui Lou­hi­saa­res­sa 7-vuo­ti­aak­si, jol­loin hän aloit­ti kou­lun­käyn­tin­sä Hel­sin­gis­sä.

Carl-Gus­tav viet­ti tä­män­kin jäl­keen Lou­hi­saa­res­sa ke­sän­sä ai­na 14-vuo­ti­aak­si as­ti, jol­loin hä­nen ta­lous­vai­keuk­siin pää­ty­nyt isän­sä jou­tui myy­mään kar­ta­non.

Isä muut­ti ra­kas­ta­jat­ta­ren­sa kans­sa Rans­kaan. Suo­meen jäi­vät ikä­vöi­mään vai­mo ja seit­se­män las­ta.

Man­ner­hei­mien ker­rok­ses­sa ruo­ka­pöy­tä on ka­tet­tu rans­ka­lai­sit­tain, niin et­tä kaik­ki as­ti­at ja tar­joo­muk­set ovat ker­ral­la pöy­däs­sä. Sei­nien muo­to­ku­vis­sa van­hat Man­ner­hei­mit seu­raa­vat ny­ky­päi­vän kul­ki­joi­ta.

Kir­jas­tos­sa on kir­jo­ja rans­kak­si, sak­sak­si, eng­lan­nik­si ja ruot­sik­si. Suo­men kiel­tä löy­tyy vain suo­mi-sak­sa-sa­na­kir­jas­ta sekä maa­ta­lou­den op­pi­kir­jas­ta.

Marskin leikkimökki kiinnostaa myös nykyajan lapsia.

Leik­ki­kö Mars­ki ko­ti­leik­ke­jä?

Lou­hi­saa­ren puu­tar­has­sa Leh­ti­sen nuo­ri väki in­nos­tuu Man­ner­hei­min las­ten leik­ki­mö­kis­tä. Pien­tä kri­tiik­kiä he­rät­tää vain se, et­tä plek­si­la­si es­tää pää­syn si­sä­ti­loi­hin.

So­fia il­moit­taa, et­tä hän­kin ha­lu­ai­si leik­ki­mö­kin.

”Leik­ki­mö­kis­sä lei­ki­tään ko­tia. Mut­ta On­ni ei yleen­sä suos­tu leik­ki­mään ko­tia.”

Ta­ri­na ei ker­ro, suos­tui­ko Carl-Gus­tav leik­ki­mään ko­tia oman So­fie-si­sa­ren­sa kans­sa.

Leik­ki­mö­kis­tä on kui­ten­kin löy­ty­nyt hie­man yl­lät­tä­en ai­kui­sil­le tar­koi­tet­tu, ru­let­tia muis­tut­ta­va Bi­ri­bi-ni­mi­nen uh­ka­pe­li. Ny­kyi­sin sa­mai­sen pe­lin voi löy­tää mu­se­o­kau­pas­ta.

Kier­rok­sem­me on päät­ty­mäs­sä. Mut­ta ky­sy­tään­pä vie­lä, mil­tä Lai­ti­sen lap­sil­ta tun­tui­si asua As­kais­ten Lou­hi­saa­res­sa, ko­dis­sa, jos­sa huo­nei­ta on niin, et­tä nii­hin voi mel­kein­pä ek­syä?

”Mu­ka­va paik­ka. Mut­ta vä­hän aa­ve­mais­ta tääl­lä oli­si ol­la. Tun­tui­si kum­mal­ta, kun ne sei­näl­lä ole­vat muo­to­ku­vat kat­soi­si­vat koko ajan”, Emil Leh­ti­nen, 11, poh­tii.

Lie­don Van­ha­lin­na

Van­ha Här­kä­tie 111, 21410 Van­ha­lin­na.

Tie­dus­te­lut ke­sän au­ki­o­lo­a­jois­ta ja opas­tuk­sis­ta, puh. 010 292 7090 tai van­ha­lin­na.fi.

Kan­kais­ten kar­ta­no

Kan­kais­ten­tie 57, 21250 Mas­ku.

Tie­dus­te­lut ke­sän au­ki­o­lo­a­jois­ta ja opas­tuk­sis­ta: Pia Re­lan­to,

puh. 0400 104 309. kan­kas.fi

Lou­hi­saa­ren kar­ta­no­lin­na

Lou­hi­saa­ren­tie 244, 21240 As­kai­nen.

Avoin­na 15.5.–31.8. päi­vit­täin klo 11–17. Ylei­sö­o­pas­tuk­set suo­mek­si ta­sa­tun­nein, hei­nä­kuus­sa puo­len tun­nin vä­lein.

Tie­dus­te­lut: puh. 040 128 6355.