Kehittyviin markkinoihin kuuluvat muun muassa BRICS-maat: Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Eksotiikka kasvaa, kun mukaan otetaan vaikkapa Vietnam, Nigeria, Panama ja Moldova. Kannattaisiko niissä olevien yhtiöiden osakkeisiin sijoittaa?
Kyllä, jos jännitys on tärkeämpää kuin tuotto.
Kehittyvien maiden taloudet kasvavat vanhaa maailmaa nopeammin. Rahastojen markkinoinnissa päätellään, että kasvuun kannattaa aina sijoittaa. Kasvua saat varmimmin kehittyvien markkinoiden rahastosta. Kuulostaa järkevältä.
Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei kehittyvien markkinoiden osakkeista saa ylituottoa. Huonosti voi käydä.
Kun vauraat, länsimaiset sijoittajat löytävät uuden kohteen, vaikkapa Ukrainan tai Moldovan, pienikin rahatulva nostaa kurssit pilviin, ostajia on paljon, ostettavaa vähän.
Kun uutisissa kerrotaan, että pienen maan pörssi on noussut eniten maailmassa, raha tulvii pikkumarkkinoille – kunnes kupla puhkeaa.
Pelissä pärjäävät ne, jotka tulevat aikaisin ja poistuvat ajoissa. Muille on tarjolla mustapekka. Pieniltä, kehittyviltä markkinoilta en ostaisi mitään.
Moldova-ilmiö tulee esiin tutuillakin markkinoilla. Minulla on sympatioita Viroa kohtaan. Olen monesti katsellut virolaisten yritysten osakkeita sillä silmällä. En ole kuitenkaan niitä ostanut – mitä nyt kahdeksaksi vuodeksi asunnon, jonka myin viime vuonna tappiolla. Viro-sympatiaa osakkeita ostamalla osoittavia on välillä liikaa, välillä liian vähän. Muuta logiikkaa Viron pörssin voimakkaista kurssiliikkeistä on vaikea löytää.
Joskus kehittyvien maiden kurssitason seuraaminen on mukavaa. Kurssinousut ovat komeita, jos maan rahan arvo alentuu nopeasti korkean inflaation takia.
Hyvä voi hävitä, kun asiaa tarkastelee ”oikeassa rahassa”. Esimerkiksi Etelä-Afrikan osakekurssit nousivat tammi–toukokuussa maan omassa valuutassa 7 %, euroissa ne laskivat 9 %, Venäjällä kurssit laskivat ruplissa 2 %, euroissa 6 %.
Kehittyvissä maissa voi esiintyä markkinoita heiluttavia mullistuksia maan johdossa, lainsäädännössä, kauppatavoissa ja niin edelleen.
Mullistuksissa voi käydä huonoiten tuntemattomille, kuten ulkomaisille pörssisijoittajille. Kun pörssitoiminta on uutta, sen synnyttämä rahan haju kerää huijareita tai ainakin ilmiöitä, joita me pidämme huijauksena.
Joskus yhteiskunnat tekevät rikollisesta varoittavan esimerkin – ainakin, ellei hän ole kohonnut merkittävään asemaan. Rahansa menettänyttä sijoittajaa ei lohduta edes huijarin rangaistus. Se varmistaa vain, ettei korvausta ikinä saada.
Amerikkalaisen varainhoitajan televisiohaastattelu avasi silmiäni. Hän kertoi, että yleensä rahastonhoitajat tyytyvät seuraamaan yhtiöiden raportteja tietokoneella. Hänen rahastonsa sijoitti pieniin ja keskisuuriin kiinalaisyrityksiin.
Tavanomaisen numeroiden murskaamisen lisäksi rahaston edustajat kävivät sijoituskohteeksi ajatellussa yhtiössä. He varmistivat, että osoitteessa on yritys.
Oma lukunsa on raportoitujen numeroiden sisältö. Osalle on vastine tosimaailmassa, osalle se on syntynyt kirjoituspöydän ääressä. Näin tapahtuu meilläkin, mutta riski on suurempi markkinoilla, jotka näkee vain numeroina.
Olen itse sijoittanut kehittyville markkinoille. Varoitusten sanoma on, että iso riski voi tuoda ison voiton, mutta siinä voi myös mennä kaikki.
Ajatusta havainnollistaa kotimainen esimerkki. Uskotko, että nyt 14 euroa maksava Fortumin osake voisi vuodessa kymmenkertaistua? Entä voisiko yhtiö tehdä konkurssin? Tuskin pidät kumpaakaan mahdollisena.
Entä samat kysymykset nyt 15 senttiä maksavan Incapin kohdalla? Pidät luultavasti molempia vaihtoehtoja mahdollisina. Kymppitonninsa voi moninkertaistaa sijoittamalla sen Incapiin. Mutta kovin rakasta kymppitonnia ei kannata laittaa likoon, sillä se voi mennä kokonaankin.
Voisin ostaa vähän Incapin osakkeita Fortum-salkkuni mausteeksi. Mitoittaisin sen niin, ettei sen arvottomaksi käyminenkään olisi minulle kohtuuton rasite.
Kehittyviltä markkinoita tuskin kannattaa ostaa yksittäisten yhtiöiden osakkeita. Maiden ja yhtiöiden monilukuisuuden vuoksi tämä muistuttaisi liikaa lottoa. Parhaiten markkinoihin pääsee käsiksi rahastojen kautta.
Kehittyvillä markkinoilla voi tapahtua suuria muutoksia. Esimerkiksi tammi–toukokuussa Thaimaassa kurssit nousivat lähes 30 % ja Pakistanissa 35 %. Kolum-biassa ne laskivat 20 %.
Tällaiselle vuoristoradalle harvoin pääsee tai joutuu perinteisillä markkinoilla. Osakesijoittamisen perusohje on hajauttaminen; vuoristoradallakin on perusteltua hurjastella vähän.
Mikseivät kehittyvät markkinat takaa vaurastumista? Et ole ainoa, joka tietää vaikkapa Kiinan kasvusta. Tiedossa tai ennakoitavissa oleva hyvä ja paha ovat jo vaikuttaneet osakkeiden hintoihin. Suuret vaihtelut kehittyvissä maissa selittyvät sillä, että yllätykset ovat yleisempiä kuin vakiintuneilla markkinoilla. Pitäisi vain arvata oikein, missä ne hyvät yllätykset tapahtuvat.
Vielä yksi varoitus: rahastot. Kun sijoittajat hamuavat suuria voittoja uusista maista, rahastonhoitajat ovat keksineet riskittömän tavan vaurastua itse. Harva sijoittaa suoraan Nigeriaan, Moldovaan tai Panamaan.
Koska se on niin ”hankalaa”, rahastopalkkiot ovat korkeat. Korkeiden osto- ja myyntipalkkioiden lisäksi kannetaan pahimmillaan 2–4 %:n hoitopalkkiota ja voitosta 10–20 %:n menestymispalkkio. Noihin virityksiin en rahojani laita.
Usein suositeltavia ovat ETF-rahastot, kunhan ne ovat vakiintuneen ja vakavaraisen tahon ylläpitämiä. ETF-rahasto sijoittaa ilmoittamiinsa kohteisiin sovitulla automaatiolla, esimerkiksi Venäjän suurimpiin yrityksiin. Palkkiot ovat matalat.
Kirjoitan tätä paluulennolla Japanista. Maahan on syntynyt pääministerinsä Aben mukaan uusi talousjärjestelmä Abenomics. Pitkä paikallaan pysyminen on päätetty lopettaa. Valtio ostaa markkinoilta riskilainoja ja tavoittelee deflaation sijasta 2 %:n inflaatiota.
Japanilaiset toivovat ja pelkäävät. Nuoret nauttivat ja kuluttavat. Vanhat epäilevät ja pitävät rahansa pankkitileillä. Alkuvuoden kurssinousu jeneissä oli yli 50 %, euroissa 35 %. Päivittäiset kurssivaihtelut suuntaan ja toiseen ovat useita prosentteja. Kukaan ei tiedä, minkälainen loppu ahneella on tässä.
Matka auttoi ymmärtämään markkinoiden viehätyksen. Into tarttuu, kun yritetään täysillä. Meillekin tarvittaisiin oma Abe. Ei tarvitsisi mennä merta tai kahta edemmäs kalaan.
Jarmo Leppiniemi
Oma Aika 6/2013
KIRJOITTAJA ON KAUPPATIETEIDEN TOHTORI JA PROFESSORI AALTO-YLIOPISTOSSA. HÄN TOIMI PITKÄÄN OSAKESÄÄSTÄJIEN KESKUSLIITON PUHEENJOHTAJANA JA ON NYKYÄÄN SEN KUNNIAPUHEENJOHTAJA.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.