Jarmo Aaltonen
Kaikissa akkainlehdissä annetaan näinä aikoina kesäksi erilaisia pukeutumis- ja tyylivinkkejä, jotka eivät juuri poikkea toisistaan. Joku androgyynijuppi on keksinyt ne jo viime vuonna Pariisissa tai Milanossa, ja kaikki muotihipsterit seuraavat sopuleina perässä.
Jos haluaa todellista varianssia eri tyyleihin ja kaiken lisäksi sadasosan hinnalla muotitalojen luomuksista, kannattaa poiketa tavallisten horttanaisten kesämökeillä. Sieltä saa osviittaa varsinkin vinkeään retropukeutumiseen.
Härmäläisen mökin omistaja on keskimäärin 62-vuotias äijä, joten hänen vanhempansa ovat takoneet pula-ajan opetukset syvälle ajukoppaan. Keskeisin prinsiippi on, että mitään käyttökelpoista ei heitetä ikinä roskiin. Ei ikinä.
Pula-ajan opit olivat menneet hyvin himaan ystäväni vaimolle, joka täytti keittiön yläkaapit pahvilaatikoilla, joiden päälle hän tekstasi ”mökkitavaraa”. ”Toki ihan käypäisiä astiastoja ja ruokailuvälineitä”, mies totesi siipalleen, ”mutta eihän meillä edes ole mökkiä…”
Myös Aasian hikipajoista laivataan länteen kiihtyvällä tahdilla puoli-ilmaista kolttua ja kimonoa, joille normaalihimassa ei mikään vaatehuone riitä paalauspaikaksi. Silti niitä on komerot väärällään.
Mutta ainahan on mökki! Kittanat paidat, pinkeiksi käyneet perperit ja kulahtaneet kusiluistimet ajautuvat kuin varkain kesämökille. Minunkin mökkigarderoobista löytyy raappahousua, liehuvakauluksista paitaa, virttynyttä t-paitaa ja linttaan tallattuja kenkiä, joita vaimo yrittää vaivihkaa siirtää romppeiden taivaaseen.
Vaikka huviladesign-stailaaja, jota myös vaimoksi kutsutaan, kuinka yrittää tolkuttaa, että mökki ei ole vanhan tavaran ja vaatteen varasto, sama määräys ei tietenkään koske kaikkea eikä kaikkia.
Isoidin kangaspuilla ennen suurta sumua loukuttamat räsymatot edustavat ikiaikaista suomalaista uniikkia käsityöperinnettä, joten niihin eivät päde samat kaatopaikkaukaasit.
Myöskään Elma-tädin siskonkumminkaiman kastajaislahjaksi tuoma Arabian kulahtanut kermanekka kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin Unescon maailmanperintökohteisiin, joten siihen ei sitten kosketa.
Näinä luomuaikoina yksi mökkipukeutumisen vaihtoehto voisi olla tietysti naturismi. Siitäkin on kokemusta vuosikymmenen takaa, kun vuokrasimme mökin Hartolasta.
Sää oli kuin lapsuuden kesinä ja mökki niin suojaisessa paikassa, että koko viikkoon ei tullut käytettyä rihmankiertämää. Aamiaiset nautimme pikkuruisen mökin terassilla sinäkin aamuna, kun tuulenpuuska paiskasi oven yllättäen kiinni.
Kun tivasin vaimolta avaimia, hän osoitti ikkunan läpi sisään: siellähän ne! Kylmä hiki nousi pintaan ajatellessani, miten joutuisin hilpaisemaan ilkosillani pari kilometriä yleistä tietä maalaistaloon, josta mökki oli vuokrattu. Ulkona ei ollut näet vaatteen vaatetta.
Onneksi muistin käyneeni mökin yläkerran terassilla ja mietin jätinkö oven auki. Eipä siinä auttanut kuin kiivetä lamellihirsimökin kulmaa pitkin ylös – ja jess, ovi ei ollut lukossa!
Mahtoi sekin olla ruokoton näky, kun viisikymppinen äijä kapusi munasillaan ylös talon nurkkasalvosta pitkin.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA