Artikkeli

Keskiäkäinen mies: Retrotyyli löytyy mökiltä

Kolumnia kirjoittaa Keskiäkäinen mies Jarmo Aaltonen.

Kai­kis­sa ak­kain­leh­dis­sä an­ne­taan näi­nä ai­koi­na ke­säk­si eri­lai­sia pu­keu­tu­mis- ja tyy­li­vink­ke­jä, jot­ka ei­vät juu­ri poik­kea toi­sis­taan. Joku and­ro­gyy­ni­jup­pi on kek­si­nyt ne jo vii­me vuon­na Pa­rii­sis­sa tai Mi­la­nos­sa, ja kaik­ki muo­ti­hips­te­rit seu­raa­vat so­pu­lei­na pe­räs­sä.

Jos ha­lu­aa to­del­lis­ta va­ri­ans­sia eri tyy­lei­hin ja kai­ken li­säk­si sa­da­so­san hin­nal­la muo­ti­ta­lo­jen luo­muk­sis­ta, kan­nat­taa poi­ke­ta ta­val­lis­ten hort­ta­nais­ten ke­sä­mö­keil­lä. Siel­tä saa os­viit­taa var­sin­kin vin­ke­ään ret­ro­pu­keu­tu­mi­seen.

Här­mä­läi­sen mö­kin omis­ta­ja on kes­ki­mää­rin 62-vuo­ti­as äi­jä, jo­ten hä­nen van­hem­pan­sa ovat ta­ko­neet pula-ajan ope­tuk­set sy­väl­le aju­kop­paan. Kes­kei­sin prin­siip­pi on, et­tä mi­tään käyt­tö­kel­pois­ta ei hei­te­tä iki­nä ros­kiin. Ei iki­nä.

Pula-ajan opit oli­vat men­neet hy­vin hi­maan ys­tä­vä­ni vai­mol­le, joka täyt­ti keit­ti­ön ylä­kaa­pit pah­vi­laa­ti­koil­la, joi­den pääl­le hän teks­ta­si ”mök­ki­ta­va­raa”. ”Toki ihan käy­päi­siä as­ti­as­to­ja ja ruo­kai­lu­vä­li­nei­tä”, mies to­te­si sii­pal­leen, ”mut­ta ei­hän meil­lä edes ole mök­kiä…”

Myös Aa­si­an hi­ki­pa­jois­ta lai­va­taan län­teen kiih­ty­väl­lä tah­dil­la puo­li-il­mais­ta kolt­tua ja ki­mo­noa, joil­le nor­maa­li­hi­mas­sa ei mi­kään vaa­te­huo­ne rii­tä paa­laus­pai­kak­si. Sil­ti nii­tä on ko­me­rot vää­räl­lään.

Mut­ta ai­na­han on mök­ki! Kit­ta­nat pai­dat, pin­keik­si käy­neet per­pe­rit ja ku­lah­ta­neet ku­si­luis­ti­met ajau­tu­vat kuin var­kain ke­sä­mö­kil­le. Mi­nun­kin mök­ki­gar­de­roo­bis­ta löy­tyy raap­pa­hou­sua, lie­hu­va­kau­luk­sis­ta pai­taa, virt­ty­nyt­tä t-pai­taa ja lint­taan tal­lat­tu­ja ken­kiä, joi­ta vai­mo yrit­tää vai­vih­kaa siir­tää romp­pei­den tai­vaa­seen.

Vaik­ka hu­vi­la­de­sign-stai­laa­ja, jota myös vai­mok­si kut­su­taan, kuin­ka yrit­tää tol­kut­taa, et­tä mök­ki ei ole van­han ta­va­ran ja vaat­teen va­ras­to, sama mää­räys ei tie­ten­kään kos­ke kaik­kea ei­kä kaik­kia.

Isoi­din kan­gas­puil­la en­nen suur­ta su­mua lou­kut­ta­mat rä­sy­ma­tot edus­ta­vat iki­ai­kais­ta suo­ma­lais­ta uniik­kia kä­si­työ­pe­rin­net­tä, jo­ten nii­hin ei­vät päde sa­mat kaa­to­paik­kau­kaa­sit.

Myös­kään El­ma-tä­din sis­kon­kum­min­kai­man kas­ta­jais­lah­jak­si tuo­ma Ara­bi­an ku­lah­ta­nut ker­ma­nek­ka kuu­luu kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ti ar­vok­kai­siin Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tei­siin, jo­ten sii­hen ei sit­ten kos­ke­ta.

Näi­nä luo­mu­ai­koi­na yk­si mök­ki­pu­keu­tu­mi­sen vaih­to­eh­to voi­si ol­la tie­tys­ti na­tu­ris­mi. Sii­tä­kin on ko­ke­mus­ta vuo­si­kym­me­nen ta­kaa, kun vuok­ra­sim­me mö­kin Har­to­las­ta.

Sää oli kuin lap­suu­den ke­si­nä ja mök­ki niin suo­jai­ses­sa pai­kas­sa, et­tä koko viik­koon ei tul­lut käy­tet­tyä rih­man­kier­tä­mää. Aa­mi­ai­set nau­tim­me pik­ku­rui­sen mö­kin te­ras­sil­la si­nä­kin aa­mu­na, kun tuu­len­puus­ka pais­ka­si oven yl­lät­tä­en kiin­ni.

Kun ti­va­sin vai­mol­ta avai­mia, hän osoit­ti ik­ku­nan läpi si­sään: siel­lä­hän ne! Kyl­mä hiki nou­si pin­taan aja­tel­les­sa­ni, mi­ten jou­tui­sin hil­pai­se­maan il­ko­sil­la­ni pari ki­lo­met­riä yleis­tä tie­tä maa­lais­ta­loon, jos­ta mök­ki oli vuok­rat­tu. Ul­ko­na ei ol­lut näet vaat­teen vaa­tet­ta.

On­nek­si muis­tin käy­nee­ni mö­kin ylä­ker­ran te­ras­sil­la ja mie­tin jä­tin­kö oven au­ki. Ei­pä sii­nä aut­ta­nut kuin kii­ve­tä la­mel­li­hir­si­mö­kin kul­maa pit­kin ylös – ja jess, ovi ei ol­lut lu­kos­sa!

Mah­toi se­kin ol­la ruo­ko­ton näky, kun vii­si­kymp­pi­nen äi­jä ka­pu­si mu­na­sil­laan ylös ta­lon nurk­ka­sal­vos­ta pit­kin.

Lue Myös