Ei­pä täs­sä ole mi­tään häik­kää. Ei­len olin ve­ri­ko­keis­sa ja sitä en­nen pari päi­vää rai­vaus­sa­han kans­sa met­sä­hom­mis­sa, Mat­ti to­kai­see mui­na mie­hi­nä.

Hän te­kee keuh­ko­syö­väs­tään huo­li­mat­ta sa­mo­ja asi­oi­ta kuin en­nen syö­pä­di­ag­noo­sin saa­mis­taan vii­me vuon­na.

Koko ni­mel­lään hän ei ha­lua esiin­tyä sik­si, et­tä ei kai­paa myö­tä­e­lä­jiä sur­kut­te­le­maan asi­aa, jon­ka kans­sa hän it­se on si­nut. Sii­tä tie­tää vain oma per­he.

– Se tah­too ol­la ai­na niin, et­tä kun me­nee vie­raam­paan paik­kaan, en­sim­mäi­se­nä ru­ve­taan ky­se­le­mään, et­tä mi­ten me­nee ja sää­lin­tun­net­ta tu­lee. Sitä ja muu­ta voi­vot­te­lua en kai­paa, vaan jat­kan nor­maa­lia elä­mää.

Niin­kö­hän kos­kaan enää kä­ve­len

Ma­til­le keuh­ko­syö­pä­di­ag­noo­si tuli puun ta­kaa.

Hä­nel­le oli teh­ty iso sel­kä­leik­kaus 2010 ni­ka­mien ku­lu­mien ja siir­ty­mien sekä kas­vai­men vuok­si. Sii­nä yh­tey­des­sä kas­vain lei­kat­tiin pois ja yh­dek­sän sel­kä­ni­ka­maa jäy­kis­tet­tiin ti­taa­ni­tan­goil­la.

Ope­raa­ti­on vuok­si Ma­tis­ta tuli ker­ral­la sa­tap­ro­sent­ti­nen in­va­li­di.

"Sel­kä­on­gel­mat ra­joit­ta­vat elä­mää­ni enem­män kuin keuh­ko­syö­pä."

– Sil­loin olin se­län vuok­si niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä epäi­lin jo, et­tä niin­kö­hän kos­kaan enää kä­ve­len. Mut­ta olen­pa­han sen­kin jäl­keen kä­vel­lyt.

Vuo­si sit­ten jou­lu­kuus­sa Mat­ti meni sel­kä­re­mon­tin vuok­si yh­teen jäl­ki­tar­kas­tuk­sis­ta, jos­sa ha­vait­tiin jo­tain poik­ke­a­vaa. Mat­ti lä­he­tet­tiin keuh­ko­ku­vauk­seen, jos­sa to­det­tiin keuh­kois­sa syö­pä­pe­sä­ke.

– Edel­li­sel­lä kont­rol­li­käyn­nil­lä pari vuot­ta ai­kai­sem­min ei ku­vis­sa nä­ky­nyt mi­tään poik­ke­a­vaa. Sik­si en osan­nut aja­tel­la­kaan sel­lais­ta, jo­ten sil­mil­le­hän se tuli, ei sii­tä pää­se mi­hin­kään.

Lue myös: "Sup­pa­sin läpi sai­rau­te­ni"

An­noin va­paat kä­det hoi­toi­hin

Ou­lun yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa Ma­til­ta ky­syt­tiin, oli­si­ko hän ha­lu­kas osal­lis­tu­maan lää­ke­tut­ki­muk­seen, jos­sa sel­vi­te­tään uu­sien hoi­to­muo­to­jen te­hoa. Yk­si eh­dois­ta oli, et­tä po­ti­las ei ol­lut saa­nut sä­de­hoi­toa syö­pään­sä.

– Syö­pä­lää­kä­ri Jus­si Koi­vu­nen ky­syi, olen­ko val­mis läh­te­mään mu­kaan tut­ki­muk­seen, jos­ta voi­si ol­la mi­nul­le hyö­tyä. Tot­ta kai olin val­mis ot­ta­maan vas­taan kaik­ki saa­ta­vil­la ole­vat ko­keet ja an­noin heil­le va­paat kä­det va­li­ta hoi­dot.

Mat­tia ei lei­kat­tu, vaan hä­nel­le tar­jot­tiin im­mu­no­lo­gis­ta hoi­toa. Vii­me maa­lis­kuus­ta läh­tien hän on käy­nyt pa­rin vii­kon vä­lein ti­pu­tuk­ses­sa, jos­sa lää­ket­tä on an­net­tu suo­raan suo­neen.

Ma­tin mu­kaan en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la suo­neen ti­pu­tet­tiin kah­den­lais­ta lää­ket­tä, sit­ten yh­den­lais­ta ja kuu­den vii­kon ku­lut­tua taas pa­ria.

Hän kävi pa­rin vii­kon vä­lein ti­pu­tus­hoi­dos­sa maa­lis­kuus­ta syys­kuu­hun, jol­loin lääk­kei­den an­to piti kes­keyt­tää ra­jus­ti ko­hon­nei­den mak­sa-ar­vo­jen vuok­si.

Etä­pe­säk­keet ovat pie­nen­ty­neet

Syys­kuun jäl­keen Mat­ti on ol­lut vain seu­ran­nas­sa eli hän käy sään­nöl­li­ses­ti ve­ri­ko­keis­sa ja kuu­den vii­kon vä­lein keuh­ko­ku­vauk­sis­sa.

Nii­den mu­kaan keuh­ko­syö­pä­kas­vai­men koko on pie­nen­ty­nyt koko ajan.

"Tot­ta kai olin val­mis ot­ta­maan vas­taan kaik­ki saa­ta­vil­la ole­vat ko­keet ja an­noin heil­le va­paat kä­det va­li­ta hoi­dot."

– Myös mak­san etä­pe­säk­keet ovat pie­nen­ty­neet. Pa­him­moil­laan alus­sa ne tun­tui­vat lää­kä­rin tun­nus­tel­les­sa ma­han pääl­tä, mut­ta nyt nii­tä ei ole tun­tu­nut enää pit­kään ai­kaan.

– Jat­kos­ta en nyt tie­dä, mut­ta ihan hy­vään suun­taan on men­ty koko ajan. Aluk­si laih­duin kym­me­nen ki­loa, mut­ta nyt olen saa­nut 12 ki­loa ta­kai­sin, Mat­ti nau­res­ke­lee.

Lue myös: Pir­jo Kaup­pi­nen ei lan­nis­tu­nut pyö­rä­tuo­liin jou­tu­mi­ses­taan

Pi­ha­hom­mat on teh­ty ku­ten en­nen­kin

Mat­ti sa­noo suos­tu­neen­sa ko­e­ka­nii­nik­si mie­lel­lään. Ker­taa­kaan ei ole ol­lut vas­ten­mie­lis­tä läh­teä hoi­toi­hin.

– Saan yöt nu­kut­tua ja vie­tän sa­man­lais­ta elä­mää kuin en­nen­kin. Enem­pi mi­nun elä­mää­ni ra­joit­taa tuo sel­kä­hom­ma. Sil­ti olem­me vai­mon kans­sa teh­neet niin oma­ko­ti­ta­lon kuin ke­sä­mö­kin­kin pi­ha­hom­mat ja vil­jel­ty man­si­kat ja po­tut.

Ma­tin syö­pä­hoi­dois­ta ei ole koi­tu­nut mi­tään yli­mää­räi­siä ku­lu­ja el­lei las­ke­ta sitä, et­tä ihon kui­vu­mi­sen ja ku­ti­a­mi­sen vuok­si ap­tee­kis­ta on täy­ty­nyt ha­kea sal­vaa. Mut­ta ne ovat ol­leet hy­vin pie­niä ku­lu­ja.

– Hoi­dois­ta huo­li­mat­ta olen teh­nyt tä­hän as­ti kaik­kea niin kuin en­nen­kin – vii­me ke­sä­nä­kin ihan sa­mal­la lail­la. Olo on ai­na­kin nyt ihan ok.

Lue myös:

Riit­tää­kö pelk­kä mam­mog­ra­fia rin­ta­syö­vän seu­lon­taan?

Hal­vaan­tu­neen huip­pu­voi­mis­te­li­jan vai­mo San­na: "Va­lit­sin, et­ten kat­ke­roi­du"

Ou­ti Leh­to­suo: "MS-tau­ti on tuo­nut tais­te­li­ja­luon­tee­ni esiin”