Rin­ta­syö­pä

Kuin­ka ylei­nen?

Rin­ta­syö­pä on suo­ma­lais­ten nais­ten ylei­sin syö­pä. Sii­hen sai­ras­tuu vuo­sit­tain noin 5 000 nais­ta. Rin­ta­syö­vän ris­ki suu­re­nee ikään­ty­es­sä: noin kak­si kol­ma­so­sa rin­ta­syö­pää sai­ras­ta­vis­ta on yli 60-vuo­ti­ai­ta. Sil­ti rin­ta­syö­pään voi sai­ras­tua myös nuo­re­na.

Rin­ta­syö­vän syn­tyyn vai­kut­ta­vat muun mu­as­sa hor­mo­ni­ta­sa­pai­no ja pe­rin­tö­te­ki­jät. Kuu­kau­tis­ten al­ka­mi­nen var­hain ja vaih­de­vuo­sien tulo myö­hään li­sää­vät ris­kiä sai­ras­tua, sa­moin lap­set­to­muus ja kor­kea syn­ny­ty­si­kä. Myös vaih­de­vuo­si­oi­rei­den pit­kään jat­ku­va hor­mo­ni­kor­vaus­hoi­to, yli­pai­no ja run­sas al­ko­ho­lin­käyt­tö kas­vat­ta­vat syö­vän ris­kiä.

Mis­tä tun­nis­taa?

Tyy­pil­li­sin rin­ta­syö­vän oi­re on kyh­my rin­nas­sa. Sik­si omia rin­to­ja kan­nat­taa tun­nus­tel­la sään­nöl­li­ses­ti. Syö­pä voi ol­la ki­vu­ton tai ai­heut­taa esi­mer­kik­si pis­te­lyä rin­nas­sa. Myös nän­neis­tä erit­ty­vä kir­kas tai ve­ri­nen nes­te tai rin­ta­rau­ha­sen pu­noi­tus ja tur­vo­tus voi­vat kie­liä syö­väs­tä.

Mi­ten hoi­de­taan?

Lää­kä­ri tut­kii rin­nan ja lä­het­tää po­ti­laan mam­mog­ra­fi­aan eli rin­to­jen rönt­gen­ku­vaan. Tar­vit­ta­es­sa teh­dään ult­ra­ää­ni­tut­ki­mus. Kyh­mys­tä voi­daan ot­taa myös näy­te, jol­la sel­vi­te­tään, on­ko kas­vain pa­han­laa­tui­nen.

Syö­pää hoi­de­taan leik­kauk­sel­la sekä säde- ja lää­ke­hoi­doil­la. Leik­kaus on ylei­sin hoi­to­me­ne­tel­mä. Sii­nä pois­te­taan koko rin­ta tai vain osa sii­tä.

Rin­nan sääs­tä­vän leik­kauk­sen mah­dol­li­suuk­siin vai­kut­taa muun mu­as­sa kas­vai­men ja rin­nan koko. Leik­kauk­sen jäl­keen po­ti­las saa syö­pä­so­lu­ja tu­ho­a­vaa sä­de­hoi­toa rin­nan alu­eel­le.

En­nen leik­kaus­ta kas­vain­ta saa­te­taan pyr­kiä pie­nen­tä­mään lää­ke­hoi­dol­la. Leik­kauk­sen jäl­keen täl­lais­ta hoi­toa suo­si­tel­laan, jos syö­vän uu­siu­tu­mis­ris­ki on yli kym­me­nen pro­sent­tia. Lääk­kee­nä käy­te­tään muun mu­as­sa syö­pä­so­lu­ja tap­pa­via so­lun­sal­paa­jia, jot­ka an­ne­taan suo­neen ti­pu­tet­tu­na tai tab­let­tei­na yleen­sä 4–5 kuu­kau­den ajan.

Suu­ri osa rin­ta­syö­vis­tä on riip­pu­vai­sia hor­mo­neis­ta, ja ne hyö­ty­vät esi­mer­kik­si est­ro­gee­nis­ta. Täl­löin est­ro­gee­nin vai­ku­tus­ta es­te­tään hor­mo­naa­li­sel­la hoi­dol­la, joka kes­tää ta­val­li­ses­ti 5–10 vuot­ta.

Lue myös: Rin­ta­syö­pään sai­ras­tu­nut Kati Åh­man: ”Löy­sin ka­nan­mu­nan ko­koi­sen pa­tin rin­nas­ta­ni”

Etu­rau­has­syö­pä

Kuin­ka ylei­nen?

Etu­rau­has­syö­pä on mies­ten ylei­sin syö­pä­sai­raus. Sen saa vuo­sit­tain noin 5 000 suo­ma­lais­ta. Tau­ti vai­vaa var­sin­kin vart­tu­nei­ta: sai­ras­tu­nei­den kes­ki-ikä on 70 ikä­vuo­den paik­keil­la.

Etu­rau­has­syö­vän ai­heut­ta­jaa ei tark­kaan tie­de­tä, mut­ta ai­na­kin mies­hor­mo­nit vai­kut­ta­vat sen syn­tyyn. Run­sas ras­van ja li­han syö­mi­nen, li­ha­vuus ja tu­pa­koin­ti suu­ren­ta­vat sai­ras­tu­mi­sen ris­kiä. Muu­ta­maan pro­sent­tiin liit­tyy pe­rin­nöl­li­nen alt­tius.

Mis­tä tun­nis­taa?

Etu­rau­has­syö­pä ke­hit­tyy yleen­sä hi­taas­ti ei­kä ai­heu­ta alus­sa tun­nis­tet­ta­via oi­rei­ta. Usein etu­rau­has­syö­pä löy­tyy, kun mies ha­keu­tuu lää­kä­riin etu­rau­ha­sen lii­ka­kas­vun ta­kia.

Lii­ka­kas­vun oi­rei­ta voi­vat ol­la esi­mer­kik­si li­sään­ty­nyt virt­saa­mi­sen tar­ve ja heik­ko virt­sa­suih­ku. Laa­jem­mal­le le­vin­nyt etu­rau­has­syö­pä saat­taa ai­heut­taa ala­se­län, lan­ti­on tai lonk­kien alu­een luus­to­ki­pua, ane­mi­aa ja heik­kout­ta.

Mi­ten hoi­de­taan?

Etu­rau­has­syö­pää epäil­tä­es­sä lää­kä­ri tun­nus­te­lee etu­rau­has­ta pe­rä­suo­len kaut­ta. Li­säk­si ote­taan virt­sa­näy­te ja sel­vi­te­tään ve­ren PSA-ar­vo. PSA eli pros­ta­tas­pe­si­fi­nen an­ti­gee­ni on etu­rau­has­so­lu­jen tuot­ta­ma val­ku­ai­sai­ne, jon­ka vii­te­ar­vo on 3,3 mg/l yli 50-vuo­ti­ail­la ja 6,5 mg/l yli 70-vuo­ti­ail­la. Mitä kor­ke­am­pi ar­vo on, sitä suu­rem­pi on etu­rau­has­syö­vän mah­dol­li­suus.

Yk­sin PSA-ar­von pe­rus­teel­la ei kui­ten­kaan voi an­taa syö­pä­di­ag­noo­sia, ei­kä nor­maa­li PSA-ar­vo sul­je täy­sin pois syö­vän mah­dol­li­suut­ta.

Di­ag­noo­sin var­mis­ta­mi­sek­si lää­kä­ri ot­taa ku­dos­näyt­tei­tä ja te­kee ku­van­ta­mis­tut­ki­muk­sia. Tur­han usein tau­ti löy­tyy le­vin­nee­nä. Sik­si oi­rei­den seu­raa­mi­nen on tär­ke­ää.

Hi­taas­ti kas­va­va etu­rau­has­syö­pä ei vält­tä­mät­tä vai­ku­ta mie­hen elä­män­laa­tuun tai eli­ni­kään, ei­kä se ai­na vaa­di hoi­toa. Iäk­kääl­le ih­mi­sel­le hoi­dos­ta voi ol­la enem­män hait­taa kuin it­se syö­väs­tä.

Kes­ki-ikäi­sen mie­hen etu­rau­has­syö­pä on mo­nes­ti ag­g­res­sii­vi­nen ja ete­nee no­pe­as­ti. Se täy­tyy hoi­taa pi­kai­ses­ti. Pit­käl­le le­vin­nyt etu­rau­has­syö­pä on pa­ran­tu­ma­ton, mut­ta sitä voi hal­li­ta hoi­dol­la.

Pai­kal­li­sen syö­vän hoi­to­na on leik­kaus, joka so­pii hy­vä­kun­toi­sil­le. Leik­kauk­ses­sa pois­te­taan etu­rau­ha­nen sekä tar­vit­ta­es­sa rak­ku­la­rau­ha­set ja etu­rau­ha­sen lä­het­ty­vil­lä ole­vat imu­sol­muk­keet. Le­vin­neen etu­rau­has­syö­vän hoi­to­na on en­si­si­jai­ses­ti hor­mo­ni­hoi­to. Se pie­nen­tää kas­vain­ta ja eh­käi­see etä­pe­säk­kei­den muo­dos­tu­mis­ta.

Syö­pä­so­lu­jen tu­ho­a­mi­seen voi­daan käyt­tää myös so­lun­sal­paa­jia eli sy­tos­taat­ti­hoi­toa. Lää­ke an­ne­taan usein suo­nen­si­säi­ses­ti, jol­loin se le­vi­ää ve­ren­kier­ron mu­ka­na eli­mis­töön.

Etu­rau­has­syö­vän hoi­to ai­heut­taa eri­lai­sia hait­to­ja, ku­ten virt­san­pi­dä­tys­ky­vyn heik­ke­ne­mis­tä, ha­lut­to­muut­ta ja erek­tio-on­gel­mia.

Lue myös: Saat­to­hoi­dos­sa ole­va Tero, 52: "Elä­mäs­tä on vai­kea luo­pua"

Suo­lis­to­syö­pä

Kuin­ka ylei­nen?

Suo­lis­to­syö­pä on Suo­men kol­man­nek­si ylei­sin syö­pä. Sii­hen lu­e­taan ohut­suo­len, pak­su­suo­len ja pe­rä­suo­len syö­vät, ja sai­ras­tu­nei­ta on vuo­sit­tain noin 3 000. Syö­pä on ylei­nen eri­tyi­ses­ti van­hem­mil­la ih­mi­sil­lä. Suu­rin osa sai­ras­tu­neis­ta on yli 65-vuo­ti­ai­ta.

Suo­lis­ton kroo­ni­set tu­leh­dus­sai­rau­det, ku­ten haa­vai­nen pak­sun­suo­len­tu­leh­dus ja Croh­nin tau­ti, suu­ren­ta­vat suo­lis­to­syö­vän ris­kiä. Pak­su­suo­len ja pe­rä­suo­len syö­vän ris­kiä li­sää­vät myös yli­pai­no, al­ko­ho­lin­käyt­tö, tu­pa­koin­ti, vä­häi­nen lii­kun­ta sekä run­sas pu­nai­sen li­han ja eläin­ras­vo­jen syö­mi­nen.

Mis­tä tun­nis­taa?

Suo­lis­to­syö­pä on aluk­si lä­hes oi­ree­ton. Ta­val­li­sim­pia oi­rei­ta ovat suo­len toi­min­nan muu­tok­set, ku­ten ri­pu­li tai um­me­tus. Kas­vain vuo­taa her­käs­ti ver­ta, min­kä vuok­si ulos­te voi muut­tua tum­mak­si tai si­säl­tää kir­kas­ta ver­ta. Jos ve­ren­vuo­to jat­kuu pit­kään, sai­ras­tu­neel­le ke­hit­tyy ane­mia. Sen oi­rei­ta ovat hen­ge­nah­dis­tus, kal­peus ja hui­maus.

Mi­ten hoi­de­taan?

Suo­lis­to­syö­pä löy­tyy tä­hys­tys­tut­ki­muk­ses­sa. Sii­nä lää­kä­ri tar­kas­te­lee suol­ta sil­mä­mää­räi­ses­ti pie­nen ka­me­ran avul­la ja ot­taa ko­e­pa­lo­ja. Li­ma­kal­vo­muu­tos­ten sel­vit­te­lys­sä käy­te­tään apu­na rönt­gen­ku­vaus­ta.

Pai­kal­li­nen suo­len sei­nä­mäs­sä ole­va syö­pä py­ri­tään leik­kaa­maan. Leik­kauk­ses­sa pois­te­taan osa suol­ta tai koko pak­su- ja pe­rä­suo­li sekä lä­hel­lä ole­via imu­sol­muk­kei­ta. Leik­kauk­sen jäl­keen voi­daan käyt­tää so­lun­sal­paa­ja­hoi­toa, jos syö­vän uu­siu­tu­mis­ris­ki on suu­ri.

Pe­rä­suo­li­syö­väs­sä sä­de­hoi­to an­ne­taan joko en­nen leik­kaus­ta tai sen jäl­keen. Jos­kus sii­hen lii­te­tään so­lun­sal­paa­ja­hoi­to.

Jos syö­pä on le­vin­nyt lä­hi­ku­dok­siin tai mui­hin eli­miin, po­ti­las saa usein so­lun­sal­paa­jia, jot­ta kas­vain ku­tis­tui­si. So­lun­sal­paa­ja­hoi­don ohel­la voi­daan käyt­tää täs­mä­lääk­kei­tä ja ve­ri­suon­ten kas­vun edis­tä­jiä.

Jut­tuun on haas­ta­tel­tu do­sent­ti, yli­lää­kä­ri Lii­sa Pylk­käs­tä Suo­men Syö­päyh­dis­tyk­ses­tä ja toi­min­nan­joh­ta­ja Kim­mo Jär­vis­tä Suo­men etu­rau­has­syö­päyh­dis­tyk­ses­tä. Muut läh­teet: kaik­ki­sy­o­vas­ta.fi ja Ter­veys­kir­jas­to Duo­de­cim.

Lue myös:

Keuh­ko­syö­pää sai­ras­ta­va Mat­ti:"Myö­tä­e­lä­jiä en kai­paa sur­kut­te­le­maan"

Riit­tää­kö pelk­kä mam­mog­ra­fia rin­ta­syö­vän seu­lon­taan?

Mon­ta lä­heis­tään saat­ta­nut Tii­na: ”Lä­heis­ten on pääs­tet­tä­vä ir­ti kuo­le­vis­ta”