Sir­pa Käh­kö­nen ker­too his­to­ri­al­li­sis­sa ro­maa­neis­saan sii­tä, mi­ten sota nä­kyy yk­sit­täi­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä. Hän kir­joit­taa nuo­reen äi­tiin pu­to­a­vas­ta tyh­jyy­des­tä, kun pie­net lap­set on lai­tet­tu ju­naan ja maal­le pois jat­ko­so­dan ja­lois­ta. Hän kir­joit­taa sii­tä, kun elä­män täyt­tä­vät pel­ko, huo­li toi­meen­tu­los­ta ja tu­le­vas­ta.

”His­to­ri­al­li­ses­sa fik­ti­os­sa täy­tyy tun­tea fak­tat, mut­ta men­nä kau­as nii­den ul­ko­puo­lel­le.”

Kir­jat ker­to­vat myös aat­teen­sa ta­kia vai­no­tuis­ta ja epäyh­te­näi­sen Suo­men kas­vu­ki­vuis­ta kan­sa­lais­so­dan jäl­keen.

Kun Et­si­vän kes­kus­po­lii­sin ja Val­ti­ol­li­sen po­lii­sin ar­kis­tot avau­tui­vat 1990-lu­vun alus­sa, his­to­ri­oit­si­ja­na Sir­pa Käh­kö­nen ta­ju­si heti, et­tä hä­nen on ker­rot­ta­va isoi­sän­sä, hä­nen vel­jien­sä ja aa­te­to­ve­rien­sa ta­ri­na.

”Ar­kis­to­ai­neis­to avau­tui etee­ni niin iso­na ja mer­ki­tyk­sel­li­se­nä.”

Mut­ta kyp­syt­te­ly kes­ti, sil­lä Sir­pa Käh­kö­nen ei löy­tä­nyt ta­paa ku­va­ta sota-ai­kaa.

”Tun­sin ole­va­ni kak­sin­ker­tai­ses­ti mar­gi­naa­lis­sa, kun so­das­ta ker­to­mi­sen pe­rin­ne on niin mie­hi­nen ja kan­sal­lis-isän­maal­li­nen. Vä­hi­tel­len oi­val­sin, et­tä ta­ri­noi­den An­na Tuo­men ta­ri­na ei to­ti­ses­ti ole mar­gi­naa­li­nen ker­to­mus, kun nai­sia on puo­let yh­teis­kun­nas­ta.”

Mus­tis­ta mor­si­a­mis­ta al­kaa An­na Tuo­men ja pu­nai­ses­ta Tuo­men su­vus­ta ker­to­va it­se­näis­ten te­os­ten sar­ja. Sar­jan vii­mei­sin teos on vuon­na 2012 il­mes­ty­nyt Hie­ta­keh­to.