Artikkeli

Liikemies Kyösti Kakkonen: ”Paskaduunia ei ole olemassakaan”

Kyösti Kakkonen, 59, on nykyisin arvostettu taiteen ja designin keräilijä, mutta Suomen suurimman halpakauppaketjun Tokmannin tyhjästä luonut self-made-man ei ole saanut mitään ilmaiseksi. Takana on vuosikymmenet kovaa työtä.

Rak­kaus tai­tee­seen ei ole kult­tuu­ri­ko­din pe­ru­ja, sil­lä Kak­ko­nen syn­tyi Kiih­te­lys­vaa­ras­sa vil­je­li­jä­per­heen esi­koi­se­na. Poi­kia put­kah­ti Kyös­tin jäl­keen kar­ja­lais­per­hee­seen vie­lä vii­si.

Jo kou­lu­lai­se­na Kyös­ti vel­ji­neen toi­mi pää­u­ra­koit­si­ja­na Va­pon tur­ve­työ­maal­la. Vik­ke­lä­liik­kei­nen Kak­ko­nen läh­ti ar­mei­jan jäl­keen ke­vääl­lä 1977 opis­ke­le­maan la­kia ja yri­tys­ta­lout­ta Up­p­sa­laan, kos­ka siel­lä opin­not saat­toi aloit­taa kes­ken vuo­den. Suo­mes­sa oli­si tul­lut puo­len vuo­den lup­po­ai­ka. Kari-veli suo­rit­ti ko­nein­si­nöö­rin tut­kin­non Jo­en­suus­sa.

Opis­ke­li­ja­vel­jek­set päät­ti­vät luo­da omat ke­sä­työt pa­ne­mal­la pys­tyyn oman bis­nek­sen. He ot­ti­vat Kiih­te­lys­vaa­ran osuus­pan­kis­ta 330 000 mar­kan lai­nan, joka oli sen vuo­den suu­rin pan­kin myön­tä­mä lai­na, ja os­ti­vat tur­peen­nos­tot­rak­to­rei­ta. In­ves­toi­mal­la ke­sä­työ­paik­kaan­sa he työl­lis­ti­vät it­sen­sä li­säk­si 30 ikäis­tään pai­kal­lis­ta nuor­ta.

Tur­peen­nos­to on se­son­ki­työ­tä, jota ei voi teh­dä kuin ke­säl­lä au­rin­koi­si­na päi­vi­nä.

”Se on raa­kaa hul­lun hom­maa, jota pai­net­tiin säi­den sal­li­es­sa ym­pä­ri vuo­ro­kau­den pö­lys­sä ja hel­tees­sä viik­ko lä­peen­sä.

”Jo­kai­nen työ on tär­ke­ää”

Kak­ko­nen myön­tää, et­tä tur­peen­nos­to oli myös hy­vin pal­kat­tua ke­sä­työ­tä: 1970-lu­vun lo­pul­la Kak­ko­sen Ko­neyh­ti­ön lii­ke­vaih­to oli mil­joo­na mark­kaa ja tu­los 300 000 mark­kaa.

”Sii­hen ai­kaan ul­ko­maan opin­to­lai­na oli 4 000 mark­kaa”, Kak­ko­nen ver­taa.

Tur­peen­nos­ton li­säk­si Kak­ko­sen vel­jek­sil­lä oli myös mui­ta verk­ko­ja bis­nes­ve­sis­sä, muun mu­as­sa osak­kuus tur­ki­syh­ti­ös­sä, kei­la­hal­lis­sa, lei­po­mos­sa sekä Jo­en­suun Moot­to­ri­ko­neis­ta­mo, jon­ka he myi­vät hy­väl­lä voi­tol­la Tam­mer-Die­se­lil­le.

Pie­nes­tä as­ti työn ar­vos­tuk­seen kas­va­nut­ta Kak­kos­ta ot­taa pat­tiin puhe pre­ka­ri­aa­tis­ta ja pas­ka­duu­neis­ta.

”Mi­tään pas­ka­duu­nia ei ole ole­mas­sa­kaan: jo­kai­nen työ yh­teis­kun­nas­sa on tär­ke­ää. Me tar­vit­sem­me koko ket­jun sii­voo­jas­ta toi­mi­tus­joh­ta­jaan. Nyt on val­lal­la sel­lai­nen vää­ris­ty­nyt maa­il­man­ku­va, et­tä töis­sä on pak­ko käy­dä vain sen ver­ran, et­tä saa va­paa-ajan pyö­ri­mään.”

”Ja minä tie­dän kyl­lä työn­te­os­ta kai­ken!”

Tok man on hul­lu mies”

Kaup­pi­aik­si Kyös­ti ja Kari Kak­ko­nen pää­tyi­vät sat­tu­mal­ta 1985, kun poh­jois­kar­ja­lai­seen kaup­pi­as­su­kuun kuu­lu­nut Es­ko Laak­ko­nen myi seit­se­mäl­lä mil­joo­nal­la mar­kal­la osuu­den Kar­ja­lan Sääs­tö­ait­ta -ni­mi­ses­tä hal­pa­kaup­pa­ry­pääs­tä. Os­ta­ja­kim­pas­sa oli mu­ka­na myös vel­jes­ten serk­ku Vei­jo Syk­kö.

Pää­o­mis­ta­jil­la oli kui­ten­kin nä­ke­my­se­ro­ja yri­tyk­sen stra­te­gi­ois­ta, jo­ten Kak­ko­set myi­vät osuu­ten­sa Sy­kön per­heel­le. So­pi­muk­seen kuu­lui kil­pai­lu­kiel­to sa­mal­la alu­eel­la, mut­ta Kak­ko­set pe­rus­ti­vat kiin­teis­tö­kaup­po­ja var­ten Ok­man Oy:n syk­syl­lä 1989.

Sii­tä kat­so­taan Tok­man­nin al­ka­neen, vaik­ka Tok­man­ni-nimi otet­tiin käyt­töön it­se kaup­pa­liik­keis­sä vas­ta pa­rin vuo­den pääs­tä.

Kak­ko­set jou­tui­vat ni­mes­tä myös kä­rä­jil­le Stock­man­nin kans­sa, joka hä­vi­si kiis­tan ho­vi­oi­keu­des­sa. Kak­ko­sen pe­rus­te­lut oli­vat sel­vät: stock­mann on suo­mek­si tuk­ki­mies, tok man on hul­lu mies, kos­ka myy niin hal­val­la.

”En­si mil­joo­na la­ma­vuo­si­na”

Kil­pai­lu­kiel­lon vuok­si Kak­ko­set kouk­ka­si­vat Sa­von­lin­nan ja Mik­ke­lin kaut­ta os­ta­mal­la siel­tä nel­jä myy­mä­lää. Sitä al­koi Tok­man­ni-ket­jun il­mi­ö­mäi­sen no­pea kas­vu, jota avit­ti 1990-lu­vun alun lama. Sii­nä ei tai­tei­li­joi­ta tar­vit­tu, vaan kon­ser­nin val­ko-kel­ta-pu­nai­nen huo­mi­o­vä­ri-il­me kop­sat­tiin Shel­lil­tä, McDo­nald´sil­ta ja lii­ken­ne­mer­keis­tä.

Tuol­loin kaup­pa­paik­ko­ja oli hal­val­la myyn­nis­sä, ja Tok­man­nin lii­ke­vaih­to kas­voi 1992–93 osa­puil­leen 200 pro­sent­tia vuo­des­sa.

Näi­nä la­ma­vuo­si­na Kyös­ti ja Kari Kak­ko­nen an­sait­si­vat en­sim­mäi­sen mil­joo­nan­sa. Au­ton mit­ta­riin ker­tyi 100 000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa – ja pa­him­moil­leen kol­me yli­no­peus­sak­koa tun­nin ku­lu­es­sa.

Poh­jois-Kar­ja­lan kaup­pa­ka­ran­tee­ni päät­tyi 1991, mut­ta va­ka­va­rai­sen per­heyh­ti­ön ve­tä­jä Kyös­ti Kak­ko­nen koki ole­van­sa itäi­sen alu­een van­ki. Kun Suo­mi kär­vis­te­li la­mas­sa, Kak­ko­sen vel­jek­set pa­ni­vat li­sää us­vaa kaup­pa­put­keen.

Lop­pu­vuo­des­ta 2004 pää­o­ma­si­joit­ta­ja Cap­man tuli Tok­man­nin suu­rim­mak­si omis­ta­jak­si. Se mah­dol­lis­ti lu­kui­sat yri­ty­sos­tot: Va­paa Va­lin­nat, Sääs­tö­kuo­pat, Ta­va­ra­ta­lo Mil­le­rin, Tar­jo­us­ta­lot, Maxi-Ma­ka­sii­nit ja Sääs­tö­ta­lo Ro­bin­hoo­dit lii­tet­tiin Tok­man­ni-kon­ser­niin.

Ket­jun mark­ki­na­o­suus hal­pa­kau­pois­sa nou­si noin kol­man­nek­seen ja kaup­po­jen lu­ku­mää­rä reip­paas­ti toi­sel­le sa­dal­le.

Cap­ma­nin tulo mer­kit­si sa­mal­la so­pi­muk­sen mu­kaan Kak­ko­sen ir­tau­tu­mis­ta kon­ser­nis­ta. Hän jät­ti toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­vän 2009, ja Cap­man myi Tok­man­nin ruot­sa­lai­sel­le pää­o­ma­si­joit­ta­jal­le Nor­dic Ca­pi­ta­lil­le 2012. Yh­ti­ön lii­ke­vaih­to oli noin 650 mil­joo­naa eu­roa, myy­mä­löi­den mää­rä 144 ja hen­ki­lö­kun­taa va­jaat 3 000.

Kak­kos­ten kä­den­jäl­ki jää sil­ti elä­mään, sil­lä ruot­sa­lais­ten ho­teis­sa kaik­kien kon­ser­nin hal­pa­ket­jub­rän­dien ni­met on vaih­det­tu Tok­man­neik­si.

Kak­kos­ko­ti kes­kus­tas­sa

Kyös­ti Kak­ko­nen asuu Jo­en­suun Py­hä­se­läs­sä. Hulp­pea Bu­le­var­din-asun­to on hä­nen kak­kos­ko­tin­sa, jol­lais­ta hän oli ha­es­kel­lut Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta jo jon­kin ai­kaa. Sit­ten hä­nel­le eh­do­tet­tiin ke­vääl­lä 2010 ”kämp­pää” ar­vo-osoit­tees­ta.

Käm­pän os­ta­mi­ses­sa ei ol­lut kuin yk­si pik­ku eh­to: sa­mal­la piti os­taa koko ki­vi­ta­lo. Ei­kä se ol­lut mikä ta­han­sa ki­vi­ta­lo, vaan les­ki­va­paa­her­ra­tar Ar­mi­da de la Cha­pel­len vuon­na 1894 per­heel­leen ra­ken­nut­ta­ma, uus­re­nes­sans­si­tyy­li­nen Pat­rii­si­ta­lo Korp­pi­kot­kan kort­te­lis­sa, Van­han­kir­kon puis­ton reu­nal­la.

Sit­tem­min ta­los­sa on ma­jail­lut mo­nen­kir­ja­vaa po­ruk­kaa va­paa­muu­ra­reis­ta ja vir­ka­mie­his­tä pi­ha­ra­ken­nus­ten kir­ves­mie­hiin ja pyyk­kä­rei­hin – ja myö­hem­min muun mu­as­sa Man­da­tum- ja In­ter­bank-pan­kit. Si­säl­lis­so­dan ai­kaan 1918 ta­los­sa pii­lot­te­li vie­lä kuu­lui­sam­pi Kyös­ti, sil­loi­nen se­naat­to­ri Kyös­ti Kal­lio, joka ma­jai­li ta­los­sa vää­räl­lä ni­mel­lä pu­nai­sil­ta pii­los­sa.

Lue Myös