Lapsenlapsi Neea tuli sujuvasti mukaan elämään, ja yhtä notkeasti siihen tuli pari vuotta myöhemmin toinen lapsenlapsi Teemu. Lapsenlapset ovat nyt yhdeksän- ja seitsemänvuotiaita.

Mari Me­re­län per­hee­seen kuu­lu­vat tyt­tä­ret Sin­na, 29, ja Vee­ra, 27,  en­sim­mäi­ses­tä avi­o­lii­tos­ta sekä lap­set Vii­vi, 15, ja Lau­ri, 12,  toi­ses­ta avi­o­lii­tos­ta. Mari elää kol­mi­sin nuo­rem­pien las­ten­sa kans­sa isos­sa oma­ko­ti­ta­los­sa Asik­ka­lan Vääk­sys­sä, ja per­he on hä­nel­le tär­keä. Ko­to­na on ti­laa kai­kil­le.

Vii­kon­lop­pui­sin pai­kal­la Vääk­sys­sä saat­ta­vat ol­la kaik­ki lap­set ja lap­sen­lap­set. Kun Ma­rin nuo­rem­mat lap­set ovat isäl­lään ja lap­sen­lap­set omal­la isäl­lään, hän viet­tää toi­si­naan nais­ten ai­kaa kol­mi­sin tyt­tä­rien­sä kans­sa.

Lue myös: Täl­lais­ta on kol­men su­ku­pol­ven ri­kas elä­mä

Rak­kaus ei vä­he­ne ja­ka­mal­la

Ti­lan­ne on eh­kä eri­koi­nen, kun sa­maan ai­kaan osu­vat ruuh­ka­vuo­det ja iso­van­hem­muus, mut­ta Ma­rin mie­les­tä se on mu­ka­vaa ja luon­te­vaa. Lap­sen­lap­sia ei voi hel­liä ja hem­mo­tel­la sen suu­rem­min, vaan heil­le pi­tää ol­la sa­mat sään­nöt kuin omil­le pie­nil­le.

– En ole ol­lut huo­mi­oi­va mum­mo, kos­ka omat kä­det oli­vat täyn­nä työ­tä. Sen si­jaan olen mum­mo, joka ym­mär­tää lap­sen maa­il­maa. En ol­lut elä­nyt muun­lais­ta elä­mää.

Ma­rin ja hä­nen las­ten­sa ja las­ten­las­ten­sa vä­lit ovat ai­na ol­leet hy­vät. Ne läm­pe­ni­vät en­ti­ses­tään ne­li­sen vuot­ta sit­ten, kun Mari muut­ti eron myö­tä Vääk­syyn. Ai­kuis­ten ty­tär­ten mat­ka äi­din luok­se ly­he­ni, ja ta­paa­mi­set li­sään­tyi­vät.

Ma­rin mie­les­tä las­ten ja las­ten­las­ten vä­lil­lä ei ole ol­lut skis­maa ei­kä mus­ta­suk­kai­suut­ta. Kun en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­si Neea syn­tyi, Mari miet­ti, me­net­tä­vät­kö hä­nen nuo­rem­mat lap­sen­sa jo­ta­kin.

– Ei­vät me­net­tä­neet vaan sai­vat. Rak­kaus ei vä­he­ne ja­ka­mal­la. Omat lap­set oli­vat pie­niä, ja heil­le elä­män­ti­lan­ne on ol­lut ai­na to­del­li­suut­ta, ei­kä sii­nä ole mi­tään eri­kois­ta.

Lue myös: Kuin­ka ol­la iso­van­hem­pi eri-ikäi­sil­le las­ten­lap­sil­le?

Kina kuu­luu asi­aan

– Lap­sil­la on ki­naa kes­ke­nään, se kuu­luu asi­aan. Rii­dat rii­del­lään ja ne so­vi­taan, se on osa elä­mää. Kun olem­me yh­des­sä, olem­me yh­tä per­het­tä. Kaik­ki lap­set ovat sa­ma­nar­voi­sia.

Al­ku­vuo­si­na Ma­rin nuo­rem­mat lap­set ja lap­sen­lap­set leik­ki­vät ja tou­hu­si­vat su­ju­vas­ti yh­des­sä. Nyt kun Ma­rin lap­set ovat tei­ni-ikäi­siä, ne­li­kol­la on yhä yh­teis­tä te­ke­mis­tä, mut­ta vä­hem­män kuin en­nen.

Yhä use­am­min tei­nit ovat vii­kon­lop­pui­sin omis­sa me­nois­saan. Sil­loin lap­sen­lap­set saa­vat mum­mon ja­ka­ma­ton­ta huo­mi­o­ta, ja tei­neil­lä on omaa rau­haa muu­al­la.

– Tei­nit saa­vat pien­ten myö­tä lu­van ol­la vä­lil­lä it­se­kin lap­sia ja leik­kiä sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä. Toi­saal­ta he osaa­vat il­mais­ta sen­kin, et­tä nyt ei­vät las­ten ju­tut in­nos­ta, kos­ka he ovat jo iso­ja. Sii­hen heil­lä on oi­keus.

Lue myös: Oi­li ja Sep­po tu­ke­vat Aids-or­po­jen kou­lun­käyn­tiä Af­ri­kas­sa: ”Olem­me yl­pei­tä”

Oma äi­ti sal­li­vam­pi

Mari Me­re­lä sa­noo, et­tä hän ei ole mum­mon pro­to­tyyp­pi, ku­ten hä­nen oma äi­tin­sä Ai­la. Äi­ti on läm­min ja huo­leh­ti­va, ja hän on lu­kui­sat ker­rat ke­hot­ta­nut lem­pe­äs­ti ty­tär­tään ole­maan lap­sil­le sal­li­vam­pi. ”An­na nyt”, hän saat­taa eh­dot­taa, kun Mari kiel­tää kat­raal­taan jo­ta­kin.

Mari ar­ve­lee ole­van­sa enem­män äi­ti- kuin mum­mo­tyyp­pi. Hän nau­raa, et­tä on su­ku­vi­ka tul­la mum­mok­si nuo­re­na: oma mum­mo oli 41-vuo­ti­as, kun en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­si syn­tyi.

Mari on sekä per­he- et­tä työ­kes­kei­nen. Työ pan­kis­sa vie pal­jon ai­kaa, ja Ma­rin roo­li pan­kis­sa on kiin­nos­ta­va ja mel­ko työ­te­li­äs. Lop­pua ai­ka ku­luu  pal­jol­ti per­heen pa­ris­sa.

– Puo­li­so ei tä­hän pa­let­tiin so­pi­si. Koen ole­va­ni on­nel­li­nen täs­sä elä­män­ti­lan­tees­sa.

Tei­ni-ikäi­set ovat saa­neet pal­jon iso­sis­koil­taan. On mah­ta­vaa, kun nuo­ri voi ja­kaa asi­oi­taan luo­tet­ta­van lä­hei­sen ai­kui­sen kans­sa. Ai­kui­suu­teen kal­lel­laan ole­va nuo­ri ei ha­lua pu­hua puh­ki kaik­kea omien van­hem­pien­sa kans­sa.

Mari odot­taa ai­kaa, kun tei­nit ovat hie­man isom­pia ja voi­vat ol­la enem­män ko­to­sal­la kes­ke­nään. Hän ha­lu­aa vä­lil­lä ol­la ole­mas­sa vain las­ten­lap­sil­leen.

Met­sä on Ma­ril­le tär­keä paik­ka ja ilon läh­de. Hän ha­lu­ai­si esi­mer­kik­si teh­dä pa­tik­ka­ret­kiä las­ten­las­ten kans­sa, ja is­tua hei­dän kans­saan nuo­ti­ol­la mak­ka­raa pais­ta­mas­sa.

– Met­sä on aar­re­ait­ta, jon­ka ha­lu­an ja­kaa myös lap­sen­lap­sil­le. Vä­lil­lä mie­tin, ovat­ko he jo mur­ro­si­käi­siä ja omis­sa me­nois­saan, kun se ai­ka koit­taa.

Lue myös: Kol­men lap­sen iso­äi­ti Jaa­na: ”Kuka jak­saa kat­soa kont­taus­vi­de­oi­ta?”

Per­he on lin­tu­ko­to

Ma­rin po­ruk­kaa yh­dis­tää huu­mo­ri. Lep­poi­sa nau­run­re­mak­ka sä­es­tää vii­kon­lop­pu­ja. Yh­des­sä osa­taan nau­raa sekä it­sel­le et­tä toi­sil­le. Läp­pää hei­te­tään koko ajan ei­kä asi­oi­hin suh­tau­du­ta lii­an va­ka­vas­ti.

Mari sa­noo op­pi­neen­sa omas­ta lap­suu­den­ko­dis­taan per­heen mer­ki­tyk­sen: se on ih­mi­sen oma lin­tu­ko­to.

Oma per­he on ai­na hy­väk­sy­nyt kaik­ki jä­se­nen­sä juu­ri sel­lai­si­na kuin he ovat, ja se on ol­lut tär­keä asia pit­kin elä­mää.

On mah­ta­vaa tie­tää, et­tä vaik­ka maa­il­mas­sa ta­pah­tui­si mitä hy­vän­sä, omien vel­jien ja äi­din puo­leen voi ai­na kään­tyä. Tätä rik­kaut­ta Mari on ha­lun­nut ja­kaa eteen­päin.

– Per­he on tur­va. Ys­tä­vät ovat tär­kei­tä, mut­ta yh­tä köyt­tä ve­tä­vä per­he on se tär­kein asia.

Lue myös:

Kun omat van­hem­mat van­he­ne­vat: ”Vä­lil­lä tun­tuu ras­kaal­ta, kun mi­kään loma ei oi­kein ole lo­maa”

Muis­ti­sai­ras äi­ti ja pie­net lap­set – Täl­lais­ta on huo­leh­tia yh­tä ai­kaa mo­lem­mis­ta