Si­jais­mum­mi Hel­le­vi Vii­ta­saa­ri naut­tii, kun pää­see vaih­ta­maan aja­tuk­sia vii­si­vuo­ti­aan Sop­hi­an kans­sa joka kes­ki­viik­ko.

– Kuu­me­nee, kuu­me­nee. Nyt polt­taa, Hel­lu-mum­mi! Sop­hia huu­dah­taa, kun Hel­le­vi Vii­ta­saa­ri, 77, löy­tää ty­tön pii­lot­ta­man pyyk­ki­po­jan kuk­ka­ruu­kun ta­kaa olo­huo­nees­taan.

Hel­le­vin lap­suu­des­ta tut­tu leik­ki toi­mii yhä. Pyyk­ki­po­jan hän ri­pus­taa pai­tan­sa hel­maan nel­jän muun ka­ve­rik­si.

Hel­sin­ki­läi­set Sop­hia ja Hel­le­vi ovat viet­tä­neet kah­des­taan ai­na­kin yh­den il­ta­päi­vän joka viik­ko vuo­den alus­ta as­ti. Tuol­loin Hel­le­vi ryh­tyi Sop­hi­an kum­mi­mum­mik­si eli si­jai­si­so­äi­dik­si.

– Haen Sop­hi­an es­ka­ris­ta Län­si-Pa­si­las­ta luok­se­ni Ou­lun­ky­lään. Val­mis­tam­me yh­des­sä ruo­kaa ja sen jäl­keen me­nem­me ul­koi­le­maan. Huo­nol­la sääl­lä pe­laam­me tai lu­em­me si­säl­lä. Ja jut­te­lem­me tie­tys­ti koko ajan, kai­kis­ta maa­il­man asi­ois­ta, Hel­le­vi ker­too.

Hel­le­vi iloit­see pääs­tes­sään kur­kis­ta­maan Sop­hi­an kaut­ta las­ten maa­il­maan. Pie­nen ih­mi­sen ta­ri­noi­ta ja mie­li­pi­tei­tä kuun­nel­les­sa oma­kin elä­män­ko­ke­mus laa­je­nee.

– Mi­nus­ta on val­lan mie­len­kiin­tois­ta kuul­la, mil­lai­sia aja­tuk­sia syn­tyy niil­lä tie­doil­la, jot­ka vii­si­vuo­ti­aal­la on. Täy­tyy oi­kein miet­tiä, mil­lais­ta täy­den­nys­tä nii­hin tie­toi­hin it­se an­taa, Hel­le­vi nau­rah­taa.

Lue myös: Ma­ris­ta tuli mum­mi 42-vuo­ti­aa­na: ”Olen enem­män äi­ti- kuin mum­mo­tyyp­piä”

Mal­li omas­ta lap­suu­des­ta

Sop­hia on Hel­le­vin nel­jäs kum­mi­lap­si. Edel­li­set ovat jo kas­va­neet isoik­si tai muut­ta­neet pois Hel­sin­gis­tä.

Si­jai­si­so­van­hem­muu­des­ta Hel­le­vi kiin­nos­tui 2000-lu­vun alus­sa näh­ty­ään Pien­per­he-yh­dis­tyk­sen mai­nok­sen, jos­sa ha­et­tiin kum­mi­mum­me­ja ja -vaa­re­ja.

– Kol­me omaa las­ten­las­ta­ni oli­vat tuol­loin jo iso­ja. Tun­tui, et­tä ai­kaa oli­si jol­le­kul­le pie­nel­le, jon­ka kans­sa voi­si yh­des­sä seik­kail­la.

Ki­pi­nän su­ku­pol­vien vä­li­seen yh­tei­se­loon Hel­le­vi sai jo lap­suu­des­saan. 1940- ja 1950-lu­vuil­la Vii­ta­saa­rel­la mu­ku­lat kul­ki­vat yh­des­sä omis­sa ja naa­pu­rei­den nur­kis­sa. Ky­lä­läi­set ko­men­si­vat ja kat­soi­vat pääl­le pait­si omia, myös mui­den te­na­via.

Mie­leen muis­tu­vat myös vuo­det nuo­re­na äi­ti­nä, jol­loin oma äi­ti tuli usein avuk­si.

– Mum­mu tun­tui tu­le­van las­ten kans­sa pa­rem­min jut­tuun kuin minä, hän hy­mäh­tää.

Lue myös: Mil­lais­ta on ol­la va­ra­mum­mo maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sil­le lap­sil­le?

Hen­gäh­dys­tau­ko äi­dil­le

Sop­hi­an äi­ti Maa­rit Kip­ri­a­noff, 41, äk­kä­si Pien­per­heyh­dis­tyk­sen Mum­mi­la-toi­min­nan noin vuo­si sit­ten.

– Omat van­hem­pa­ni asu­vat Ro­va­nie­mel­lä, jo­ten em­me näe hei­tä niin usein kuin ha­lu­ai­sim­me. Toi­sia iso­van­hem­pia ei ole, sil­lä olem­me ol­leet Sop­hi­an kans­sa kah­den alus­ta saak­ka. Ajat­te­lin, et­tä oli­si mu­ka­vaa, jos tääl­lä­kin oli­si iso­van­hem­pi, Maa­rit ker­too.

Hel­le­vi, Maa­rit ja Sop­hia ei­vät juu­ri vie­tä ai­kaa kol­mis­taan, sil­lä mum­min ja Sop­hi­an yh­tei­set het­ket tar­jo­a­vat Maa­ri­til­le pie­nen hen­gäh­dys­tau­on.

Lue myös: Täl­lais­ta on kol­men su­ku­pol­ven ri­kas elä­mä

Mum­miut­ta ei voi ir­ti­sa­noa

Kun Hel­le­vil­tä ja Maa­ri­til­ta ky­syy, on­ko lä­hi­pii­ri ol­lut mus­ta­suk­kai­nen uu­des­ta mum­mis­ta tai uu­des­ta kum­mi­lap­ses­ta, mo­lem­mat pu­dis­ta­vat pää­tään. Pelk­kä aja­tus­kin nau­rat­taa.

– Mi­nun lap­se­ni sa­no­vat, et­tä tämä on nii­tä mut­sin jut­tu­ja. Omat lap­se­ni ja lap­sen­lap­se­ni ovat vä­lil­lä jopa osal­lis­tu­neet näi­den kum­mi­lap­sie­ni syn­ty­mä­päi­vä­juh­liin, Hel­le­vi ker­too.

Hän täh­den­tää, et­tä hän miel­tää it­sen­sä ni­me­no­maan Sop­hi­an mum­mik­si, ei las­ten­vah­dik­si.

Kum­mi­mum­mius ei hä­nes­tä eroa oi­ke­as­taan lain­kaan sii­tä, mil­lai­nen iso­van­hem­pi hän on omil­le las­ten­lap­sil­leen. Lap­set ovat ihan yh­tä iha­nia, omat ja vie­raat.

Si­jai­si­so­van­hem­muus on bi­o­lo­gi­sen iso­van­hem­muu­den kal­tais­ta sii­nä­kin mie­les­sä, et­tä mum­miut­ta ei voi sa­noa ir­ti. Se kes­tää lop­pui­än.

Lue myös: He­le­na ha­lu­aa le­vit­tää ym­pä­ril­leen iloa: ”Olen mie­luum­min on­nel­li­nen kuin oi­ke­as­sa”

Yh­teys säi­lyy

Ai­em­piin kum­mi­lap­siin­sa Hel­le­vi pi­tää yh­teyt­tä sil­loin täl­löin.

– Tei­ni-iäs­sä mum­mi ei ole ihan pääl­lim­mäi­se­nä aja­tuk­sis­sa. Kun sii­tä me­nee 5–10 vuot­ta eteen­päin, sit­ten ne al­ka­vat taas tul­la ta­kai­sin päin. Tie­dän tä­män omis­ta lap­sis­ta­ni, Hel­le­vi sa­noo.

Si­jai­si­so­van­hem­muut­ta har­kit­se­via Hel­le­vi ke­hot­taa avoi­muu­teen ja leik­ki­mie­li­syy­teen. Sil­ti pie­ni ih­mi­nen pi­tää ot­taa ai­na to­des­ta. Hei­tä ei saa vä­hä­tel­lä.

– Pit­kä­jän­tei­syyt­tä tar­vi­taan myös. Mat­kan var­rel­la lap­set eh­ti­vät ol­la mo­nen­lai­sia.

Lue myös:

Mik­si iso­äi­ti hul­laan­tuu lap­sen­lap­sis­ta? – 5 syy­tä

Oi­li ja Sep­po tu­ke­vat Aids-or­po­jen kou­lun­käyn­tiä Af­ri­kas­sa: ”Olem­me yl­pei­tä”

”Mi­hin vi­ra­no­mai­nen lo­pet­taa, sii­tä äi­ti jat­kaa”