Kah­den vii­kon ku­lut­tua kaup­po­jen te­ke­mi­ses­tä ih­mis­par­ka kie­ris­ke­lee pet­ty­myk­ses­sä ja tar­vit­see te­ra­poi­mis­ta, jot­ta us­kal­tai­si vie­lä jos­kus au­to­kau­poil­le. Ih­mis­tä ah­dis­taa, kun uu­si au­to ei tuo­nut­kaan on­nea. Sik­si tai­ta­va au­to­kaup­pi­as soit­taa kau­pan­te­on jäl­keen.

”Ha­lu­jen tyy­dyt­tä­mi­nen tuo on­nea, mut­ta ha­lut ai­heut­ta­vat myös ah­dis­tus­ta”, sa­noo pro­fes­so­ri Timo Ai­rak­si­nen Hel­sin­gin yli­o­pis­ton käy­tän­nöl­li­sen fi­lo­so­fi­an lai­tok­sel­ta.

Ha­lut ah­dis­ta­vat, kos­ka ne ei­vät tyy­dy­ty vaan pa­laa­vat. Ha­lut ah­dis­ta­vat, kos­ka ha­lu­jem­me ku­vit­teel­li­nen koh­de ja to­del­li­suus ei­vät kos­kaan vas­taa toi­si­aan. Eten­kin ih­mis­suh­teis­sa sor­rum­me ku­vi­tel­miin.

Ha­lut toi­mi­vat näin: haa­vei­lem­me ha­lu­jem­me koh­tees­ta ja käym­me hi­ve­le­mäs­sä merk­ki­lau­kun pin­taa tai pot­ki­mas­sa au­ton­ren­kai­ta.

”Mitä muu­ta se on kuin os­ta­mi­sen on­nen si­mu­loi­mis­ta”, Ai­rak­si­nen ky­syy.

Ku­vit­te­lem­me, mi­ten elä­mäm­me ja ima­gom­me muut­tuu, kun saam­me ha­lu­a­mam­me. Ja kun het­ki koit­taa, on­ni hui­pen­tuu sil­lä pie­nel­lä se­kun­nil­la, kun tar­tum­me ta­va­raan, joka on mei­dän. Sii­tä al­kaa pet­ty­myk­sen ker­ty­mi­nen.

Mut­ta ei ih­mi­sen pidä la­ka­ta ha­lu­a­mas­ta, Ai­rak­si­nen sa­noo. Ha­lut ei­vät ole sie­lun­vi­hol­li­ses­ta, vaik­ka us­kon­not niil­lä pe­lot­te­le­vat­kin. Ha­lut pi­tä­vät mei­dät elä­mäs­sä kiin­ni. Mut­ta ha­lu­ja ei pidä se­lit­tää tar­peik­si, ei­kä to­teut­taa nii­tä tie­tä­mät­tö­mi­nä mah­dol­lis­ta seu­rauk­sis­ta. Mi­ten ha­lu­jen kans­sa voi elää?

”Tul­la tie­toi­sek­si sii­tä, mitä ja mi­ten mei­dän ole­te­taan ha­lu­a­van ja mitä taas it­se ha­lu­am­me. Pi­tää myös erot­taa ha­lu­a­mi­nen ad­dik­ti­ois­ta, sil­lä ne ovat pa­hoik­si ta­voik­si muo­dos­tu­nei­ta ha­lu­ja.”

JAA­NA KI­VI­PEL­TO-TULK­KI TEKS­TI AR­SI IKÄ­HEI­MO­NEN KUVA

Oma Ai­ka 1–2/2015