Kä­vin Hol­lan­nis­sa töis­sä ja tu­ris­ti­na. Äk­kä­sin it­se­ni tuon tuos­ta  tai­vas­te­le­mas­ta ih­mis­ten pi­tuut­ta. Nai­sia ulo­tuin hä­din tus­kin ol­ka­pää­hän ja mie­het näyt­ti­vät jär­jes­tään ko­ri­pal­loi­li­joil­ta. Ja tot­ta, ai­na­kin Wi­ki­pe­di­an mu­kaan Alan­ko­mais­sa asuu maa­il­man pi­sin kan­sa. Nuor­ten mies­ten kes­ki­pi­tuus on pe­rä­ti 184 cm ja nais­ten 171,6 cm. Suo­men vas­taa­vat lu­vut 178 cm ja 166 cm. Mi­nä­hän olen suo­ma­lai­sen nai­sen kes­ki­pi­tuut­ta­kin ly­hy­em­pi ja vie­lä iän myö­tä ku­tis­tu­nut hyvä jos 161-sent­ti­sek­si. Nyt to­del­la tark­kai­lin kans­saih­mi­siä pie­nen ih­mi­sen pers­pek­tii­vis­tä.

18-20. 9. Ut­recht

Ut­rech­tis­sa olin työ­mat­kal­la. Sitä kut­su­taan pie­nek­si Ams­ter­da­mik­si, ja eh­kä näin on­kin. Ka­na­via on vain kak­si, Ou­de ja Nie­u­we, kau­nii­ta mo­lem­mat. Ka­pei­ta, pu­na­ki­vin pääl­lys­tet­ty­jä ka­tu­ja, pal­jon pyö­räi­li­jöi­tä.

Ou­deg­racht, Ut­recht.

Ou­deg­racht, Ut­recht.

Ha­lu­an nyt kui­ten­kin ker­toa ruo­as­ta, sil­lä syö­mi­nen oli työn ohel­la ai­noa eh­ti­mä­ni asia, ai­na vält­tä­mät­tö­myys ja on­nek­si tääl­lä myös huvi.

De Ar­tis­jok, eli ar­ti­sok­ka (Nie­u­weg­racht 33). Täy­del­li­nen kol­men ruo­ka­la­jin suo­si­tu­sil­lal­li­nen jo­kai­seen ruo­ka­la­jiin so­vi­tet­tui­ne vii­nei­neen 52 eu­rol­la! Kaik­ki oli suus­sa su­la­vaa, mut­ta pää­ruo­ka, paah­det­tu me­ri­ah­ven, tai­taa ol­la yk­si par­hais­ta ka­la­ruo­is­ta mitä olen iki­nä mais­ta­nut.

De Ar­tis­jo­kin iha­na al­ku­ruo­ka. Ruo­ka fine di­ning - fii­lis ren­to ja ys­tä­väl­li­nen.

De Ar­tis­jo­kin su­per­hy­vä jäl­ki­ruo­ka tar­jot­tiin Vil­le­roy & Boc­hin New Wave -lau­ta­sel­ta.

King Art­hur (Ou­deg­racht 101-103). Suu­res­sa bist­ros­sa nau­tin lois­ta­van ma­kui­sia sim­pu­koi­ta, jot­ka oli kyp­sen­net­ty vaa­le­as­sa olu­es­sa. An­nos oli val­ta­va. Li­sä­nä tar­jo­tut rans­kan­pe­ru­nat oli­vat niin ikään her­kul­li­sia. Lasi vii­niä ja tämä yh­teen­sä 23 eu­roa. (Meil­le suo­si­tel­tiin Con­nois­seur-ra­vin­to­laa sa­man Ou­deg­rach­tin var­rel­la, mut­ta se oli täyn­nä, ja siel­tä suo­si­tel­tiin tätä King Art­hu­ria.)

De Win­kel an Sin­kel (Ou­deg­racht 33). Lou­naak­si eri­no­mai­nen vuo­hen­juus­to­sa­laat­ti ja ki­van sit­koi­nen, mau­kas maa­lais­lei­pä, hin­ta 12 eu­roa.

Ber­ni­her­ra Storm, mel­kein 8 v, Ut­rech­tis­sa. Ber­ni-ih­mi­set jut­te­le­vat ai­na ta­va­tes­saan - ja meil­lä on ku­via myös rans­ka­lai­sis­ta ber­neis­tä.

20-22.9. Ams­ter­dam

Ut­rech­tis­ta mat­kus­tin Ams­ter­da­miin viet­tä­mään vii­kon­lop­pua puo­li­son kans­sa. Ko­ke­muk­sem­me ja pie­net vink­kim­me al­la.

1. Ho­tel­lin si­jain­ti, si­jain­ti ja si­jain­ti!

His­to­ri­al­li­nen Ame­ri­can osoit­tau­tui lois­to­va­lin­nak­si, muu­ten­kin kuin art deco -ark­ki­teh­tuu­rin­sa ta­kia. Aa­mi­ai­nen ei kuu­lu­nut huo­neen hin­taan, mut­ta 15 eu­roa oli koh­tuul­li­nen run­saas­ta buf­fe­taa­mi­ai­ses­ta, jon­ka sai naut­tia upe­as­sa sa­lis­sa. Li­säk­si lap­set oli­vat lah­joit­ta­neet meil­le bruns­si­ra­hat, kos­ka mat­ka osui hää­päi­väm­me seu­tu­vil­le.

Ame­ri­can si­jait­see Leid­sep­lei­nin lai­dal­la. Siel­tä on kä­ve­ly­mat­ka sekä Mu­seump­lei­nil­le et­tä os­tos- tai an­tiik­ki­ka­tu­ja pit­kin Sin­ge­lil­le. Jor­daa­niin oli vä­hän pi­dem­pi mat­ka, mut­ta kä­vel­tä­vis­sä. Min­kä ho­tel­li­hin­nas­sa mak­soim­me enem­män, sääs­tim­me mo­nes­sa muus­sa asi­as­sa, ku­ten liik­ku­mi­ses­sa kau­pun­gil­la ja eri­tyi­ses­ti len­to­kent­tä­kul­je­tuk­sis­sa. Bus­si 197 toi näet mei­dät suo­raan ho­tel­lin edes­tä Leid­sep­lei­nil­ta len­to­ken­täl­le nel­jäl­lä eu­rol­la hen­keä koh­ti!

Naut­ti­ko­han Mata Hari il­lal­lis­ta täs­sä Ame­ri­can-ho­tel­lin art deco -sa­lis­sa? Ai­na­kin hän asui siel­lä.

2. Jor­daan

Juus­to­kaup­pa Wes­terst­raa­tin poh­jois­pään to­ril­la. Nam!

Lei­pä­kau­pas­ta tuli her­kul­li­nen tuok­su. Wes­terst­raa­tin tori.

Vä­hän kuin va­hin­gos­sa sa­tuim­me Jor­daa­niin, en­ti­siin nah­ka- ja elin­tar­vi­ke­pa­jo­jen ja työ­läi­sa­su­mus­ten kort­te­lei­hin. Ne ovat  ny­ky­ään hy­vin tren­dik­käi­tä, hie­man bo­hee­me­ja seu­tu­ja. En ih­met­te­le sitä. Alue on ko­di­kas­ta ja ren­toa.  Siel­lä on vie­hät­tä­viä ta­lo­ja ja kaup­po­ja, kah­vi­loi­ta ja ra­vin­to­loi­ta.

Wes­terst­raa­tin poh­jois­pääs­sä on lau­an­tai­sin ja maa­nan­tai­sin to­ri­päi­vä - ja me sa­tuim­me pai­kal­le lau­an­tai­na. To­ril­ta os­tim­me mu­kaan hol­lan­ti­lai­sia juus­to­ja. Myös huip­pu­de­sig­ner Mar­cel Wan­der­sin Moo­oi si­jait­see Wes­terst­raa­tin var­rel­la.

3. Va­raa ruo­ka­paik­ka etu­kä­teen

Va­ra­sin per­jan­tain ja lau­an­tain il­lal­lis­pai­kat etu­kä­teen Di­ning Ci­tyn ja Se­at­me-pal­ve­lun kaut­ta. On näet kur­jaa va­el­taa il­lal­la kau­pun­gil­la: hy­vän­nä­köi­set ra­vin­to­lat ovat täyn­nä, voit saa­da sekä kal­lis­ta et­tä huo­noa ruo­kaa, ja se har­mit­taa.  Täl­lä­kin mat­kal­la huo­ma­sim­me, et­tä pie­ni etu­kä­teis­työ kan­nat­ti.

Balt­ha­zars Keu­ken (Elandsg­racht 108). Jor­daa­nin lai­ta­mil­la si­jait­se­va pik­ku­rui­nen ra­vin­to­la huo­kuu vä­li­tön­tä tun­nel­maa. Kah­dek­san ka­ve­ria pyö­rit­tää paik­kaa, joka on tu­pa­ten täyn­nä ja tar­jo­aa vain yh­den me­nyyn, jos­sa pää­ruo­ak­si voi va­li­ta li­han tai ka­lan. Al­ku­ruo­ka oli ta­pas-tyyp­pi­nen, ja ar­ti­sok­ka­sa­laat­ti ai­o­lin kera mah­ta­va, sa­moin lei­pä ja Rans­kas­ta tuo­tu voi. Pää­ruo­ka­ni eli rui­jan­pal­las oli ok, ei mie­leen­pai­nu­va. Puo­li­so ke­hui lam­mas­ta. Jäl­ki­ruo­ka­na tar­jot­tiin kuu­ma ap­pel­sii­ni man­te­li-päh­ki­näk­ree­min kera, joka oli hyvä mut­ta kai­pa­sin  vä­hän ma­ku­pot­kua. Hin­ta koh­tuul­li­nen 80 e kah­del­ta vii­nei­neen. Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti, eri­tyi­ses­ti tun­nel­ma teki vai­ku­tuk­sen ja ruo­ka­kin mais­tui.

Balt­ha­zars Keu­ke­nin iloi­nen tar­joi­li­jam­me po­see­raa. Paik­ka oli hur­maa­va ja tu­pa­ten täyn­nä.

Balt­ha­zars Keu­ke­nis­sa ruo­ka oli kau­niis­ti, mut­ta ren­nos­ti lau­ta­sel­la. Jäl­ki­ruo­ka kuu­ma ap­pel­sii­ni ja man­te­li-päh­ki­nä­mous­se oli jän­nä, hy­vin peh­meä ja mie­to.

Sam­pur­na (Sin­gel 494). Pit­kä li­ta­nia eri­lai­sia ruo­kia mak­soi 29 eu­roa / hen­ki­lö. En tun­ne in­do­ne­si­a­lais­ta keit­ti­ö­tä, jo­ten en osaa sa­noa, mi­ten hy­vää ruo­ka sii­nä as­tei­kos­sa oli, mut­ta meil­le mais­tui. Vain vih­reä tee oli pet­ty­mys, mau­ton pus­si­vi­ri­tys. Toi­nen mii­nus oli eh­kä juu­ri pie­ni kii­rei­syys; ruo­at esi­tel­tiin sa­la­man­no­pe­as­ti. Ai­van kuk­ka­to­ril­la si­jait­se­vas­sa to­del­la vilk­kaas­sa ra­vin­to­las­sa oli mu­ka­va tun­nel­ma, suo­sit­te­len.

Ruo­ka­pet­ty­mys osui koh­dal­le hy­vin ta­va­no­mai­sel­la ta­val­la, eli oli kova näl­kä ja vä­hän kii­re, jo­ten en­sim­mäi­ses­tä sie­det­tä­väs­tä oves­ta si­säl­le. Osuim­me tren­di­paik­kaan, luu­li­sin. Ti­la­sin cap­re­se-sa­laa­tin lou­na­san­nok­se­na. Sii­hen kuu­lui yk­si isoh­ko pal­lo moz­za­rel­laa, kak­si vii­pa­let­ta pih­vi­to­maat­tia ja noin vii­si leh­teä ru­co­laa, 10 eu­roa! An­noin pa­lau­tet­ta tar­joi­li­jal­le ja sain il­mai­sen lei­vän ja kah­vin. Näl­kä läh­ti, kos­ka söin osan mat­ka­ka­ve­rin pas­ta car­bo­na­ras­ta. (Paik­ka oli muu­ten Cafe Ge­or­ge, Leid­seg­racht).

3. Mu­se­oon aa­mul­la il­man jo­no­ja

Rijks­mu­seu­min edes­sä oli hyvä hyö­ri­nä.

Ja Mu­seump­lei­nin ki­os­kin voh­ve­li - joka oli pak­ko saa­da. Oi­kein hy­vää, eri­tyi­ses­ti kir­sik­ka­hil­lo!

Yves Saint Lau­ren­tin kun­ni­a­no­soi­tus tai­tei­li­ja Piet Mond­ri­a­nil­le, Rijks­mu­seum.

Sekä Van Gogh -mu­se­oon et­tä Rijks­mu­seu­miin oli il­ta­päi­vän puo­lel­la mel­koi­set jo­not, jot­ka on­nek­si näim­me vas­ta tul­les­sam­me mu­se­ois­ta ulos.

Jos maa­il­mas­sa oli­si vain yk­si tai­tei­li­ja, mi­nul­le hän oli­si Van Gogh.

Rijks­mu­seu­mis­sa luin osu­van ki­tey­tyk­sen: Van Gogh oli kuol­les­saan yh­tä suu­res­ti tun­te­ma­ton kuin hän on tänä päi­vä­nä maa­il­man­kuu­lu.

Ai­na mie­ti­tyt­tää myös, mi­ten nuo­re­na Van Gogh kuo­li, oman kä­den kaut­ta 37-vuo­ti­aa­na - ja mi­ten suu­ren jäl­jen ja pe­rin­nön hän an­toi.

Il­ta­lu­ke­mi­ses­sa­ni Vaik­ka en niin kuin kirk­ko opet­taa so­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­riAnt­ti Es­ko­la kir­joit­taa täs­tä­kin: Ih­mi­sen elä­män mer­ki­tys ei ole kiin­ni sen pi­tuu­des­ta. Hän kir­joit­taa Jee­suk­ses­ta, joka eli eh­kä 30 vuot­ta - ja jon­ka elä­män vai­ku­tus ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa on val­ta­va. Hän kir­joit­taa myös vas­ta­syn­ty­nee­nä me­neh­ty­nees­tä lap­ses­taan, jon­ka elä­mä kos­ket­taa hän­tä ja hä­nen lä­hei­si­ään ai­na.

Huh­ti­kuus­sa pit­kän kor­jaus­työn jäl­keen avat­tu Rijks­mu­seum on hie­no! La­si­maa­lauk­sin ko­ris­te­tut sa­lit oli­vat häi­käi­se­viä.

Remb­rand­tin Yö­var­ti­on 1642) ja Ver­mee­rin Mai­to­ty­tön (noin 1660) edes­sä oli suu­rin vä­en­tun­gos, mut­ta mi­nun mie­lee­ni jäi täl­lä ker­taa muu­an eri­lai­nen työ. Hend­rick Aver­campmaa­la­si 1608 luis­te­li­jat ka­na­van jääl­lä. Luis­tin­te­rät oli kiin­ni­tet­ty jal­ki­nei­siin. Joku ila­koi, joku oli pyl­lyl­lään, joku töis­sä ha­kun kans­sa. Tuo­hon ai­kaan Hol­lan­nis­sa mai­se­ma­maa­la­rit oli­vat eri­kois­tu­neet; esi­mer­kik­si joku maa­la­si vain tal­vi­mai­se­mia.

Mitä tie­täi­sim­me mei­tä edel­tä­vien su­ku­pol­vien ja vuo­si­sa­to­jen elä­mäs­tä il­man tai­det­ta?

4. Kuk­ka­to­ri on iha­na

Kuk­ka­to­ril­la hul­laan­tuu ny­ky­ään­kin, 1600-lu­vun tulp­paa­ni­ma­nia ei jää­nyt ai­no­ak­si.

Sin­ge­lin lai­dal­la kel­lu­va Kuk­ka­to­ri on yk­sin­ker­tai­ses­ti iha­na. Mo­po­ni kar­ka­si kä­sis­tä ai­ka ta­val­la kau­pas­sa, jos­sa van­ha her­ra myi mitä eri­lai­sim­pia kuk­ka­si­pu­lei­ta kap­pa­leit­tain ja pus­seis­sa. Os­tin kas­sil­li­sen eri­lai­sia nar­sis­se­ja, si­ni­siä  ja pu­nai­sia tulp­paa­ne­ja sekä hy­a­sint­te­ja - 22 eu­roa.

5. Ka­na­va­ris­tei­ly kan­nat­taa

Ka­na­va­ris­tei­lyl­lä nä­kee mm. asun­to­lai­vo­ja. Li­säk­si mat­ka­seu­ra­ni (ark­ki­teh­ti) sel­vit­ti, mik­si ta­lois­sa on kor­ke­at töt­te­röt. Nii­hin kiin­ni­tet­tiin nos­tu­rin kouk­ku, jot­ta saa­tiin mm. ka­lus­teet si­säl­le, sil­lä por­taat oli­vat lii­an ka­pei­ta sii­hen.

Vii­den­tois­ta eu­ron ka­na­va­ris­tei­ly on hin­tan­sa ar­voi­nen, vaik­ka alus­sa ajat­te­lin­kin, et­tä puo­les­ta­tois­ta tun­nis­ta ai­ka­moi­nen osa me­nee pe­ruu­tel­les­sa ja so­vi­tel­les­sa pit­kää alus­ta ka­na­va­ris­teyk­sis­sä. Ve­nees­tä kä­sin nä­kee kau­pun­gin eri pers­pek­tii­vis­tä ja ta­ju­aa, mi­ten pal­jon vet­t­tä Ams­ter­da­miin kuu­luu.

6. Muis­ta kä­tei­nen raha

Kort­ti­suo­ma­lai­nen ym­mär­tää ai­ka no­pe­as­ti, et­tä Hol­lan­nis­sa tar­vi­taan kä­teis­tä ra­haa. Esi­mer­kik­si tak­sis­sa kor­til­la ei voi ai­na mak­saa, ja jos voi, hin­ta on kor­ke­am­pi tai kone on rik­ki, ku­ten mi­nul­le kävi. Bus­sis­sa, rai­ti­o­vau­nuis­sa ja ki­os­keis­sa sekä pie­nis­sä ruo­ka­pai­kois­sa tar­vit­set kä­teis­tä ra­haa. Edes pin-koo­dil­la va­rus­tet­tu kä­teis­kort­ti ei vält­tä­mät­tä käy..

Täl­lä mat­kal­la tar­vit­sin kä­teis­tä myös Ut­rech­tin rau­ta­tie­a­se­mal­la, kos­ka yk­si­kään lip­pu­au­to­maat­ti ei toi­mi­nut ei­kä kas­saan­kaan voi­nut mak­saa muul­la kuin kä­tei­seu­roil­la.