Oli­si­ko se täs­sä, Kor­si­kan kau­nein kylä? Hu­na­jan­vä­ri­nen Pig­na nö­köt­tää vuo­ren rin­teel­lä kirk­koi­neen ja van­hoi­ne ki­vi­ta­loi­neen, joi­den ovet ja ik­ku­na­luu­kut ovat vaa­le­an­si­ni­siä.

Kaik­ki­al­la tuok­su­vat ole­an­te­rit. Nii­den pin­kit ja val­koi­set, vas­ta pu­toil­leet ku­kin­not ko­ris­ta­vat mu­ku­la­ki­vi­ku­jia ja por­taik­ko­ja.

Van­hat ky­lät hou­kut­te­le­vat

Poh­jois-Kor­si­kal­la, lä­hel­lä Cal­vin kau­pun­kia si­jait­se­va Pig­na ei ole suin­kaan en­sim­mäi­nen kor­si­ka­lai­nen kylä, jos­sa vie­rai­lem­me. Olem­me kier­rel­leet au­tol­la saa­ren poh­joi­sin­ta nie­meä ja sen ran­ta­ky­liä, jois­sa oli jo­kai­ses­sa oma me­rel­li­nen vie­hä­tyk­sen­sä.

Olem­me poik­keil­leet Pig­nan naa­pu­rei­hin­kin – kau­niis­sa Sant ’An­to­ni­nos­sa oli pal­jon sa­maa kuin Pig­nas­sa, mut­ta jo­kin siel­tä puut­tui, eh­kä elä­mä, tai mu­ka­vat ruo­ka­pai­kat.

Ky­läs­sä lei­juu hel­tei­sen il­ta­päi­vän hil­jai­suus. Mon­taa­kaan ih­mis­tä ei tule vas­taan, kun kul­jem­me ate­ri­an toi­vos­sa sok­ke­lois­ta reit­tiä Pa­laz­zu Pig­nan opas­te­kylt­te­jä seu­ra­ten.

1700-lu­vun kar­ta­no­mai­nen talo pal­jas­tuu char­mik­kaak­si pien­ho­tel­lik­si ja ra­vin­to­lak­si, jon­ka ruo­ka­pöy­dät on ka­tet­tu pi­ha­maan te­ras­sil­le. Siel­tä nä­kyy kau­ka­na ala­viis­tos­sa le­vit­ty­vä meri.

Lue myös: Joko tun­net Me­nor­can - Ba­le­aa­rien idyl­li­sen saa­ren?

Eni­ten Pig­nas­sa ve­to­aa sen pe­rin­tei­käs, mut­ta poik­keuk­sel­li­sen huo­li­tel­tu il­me. Joka iki­nen talo on kun­nos­tet­tu pie­tee­til­lä, vaik­ka niis­sä tus­kin asu­taan­kaan enää vuo­den ym­pä­ri.

Ai­koi­naan saa­ren ky­lät au­ti­oi­tui­vat ja rän­sis­tyi­vät, kun väki muut­ti työn pe­räs­sä kau­pun­kei­hin ja man­te­reel­le. On­nek­si in­to nii­den kun­nos­ta­mi­seen on el­py­nyt.

Pig­na­kin he­rää päi­vä­hor­rok­ses­taan vas­ta il­lan­suus­sa, kun sen muu­ta­mat ke­ra­miik­ka- ja ko­ru­puo­dit avau­tu­vat. Ran­noil­la päi­vän­sä viet­tä­neet lo­mai­li­jat saa­pu­vat ku­jil­le kul­jes­ke­le­maan ja sie­mai­le­maan juo­mia en­nen il­lal­li­sai­kaa. Ky­läs­sä on vain pari ho­tel­lia ja jo­ku­nen ra­vin­to­la, kau­niil­la nä­kö­a­la­pai­koil­la.

Lue myös: Ita­li­an jär­vet – pa­la­nen pa­ra­tii­sia

Tar­jol­la on vä­li­me­rel­li­siä ma­ku­ja ja lä­hi­ruo­kaa: täy­tet­ty­jä mu­na­koi­so­ja, pos­sun­fi­lee­tä kas­tan­ja­hu­na­jan kera ja pai­kal­lis­ta vuo­hen­juus­toa. Vii­leä ro­see­vii­ni ei ole eh­kä kos­kaan mais­tu­nut yh­tä hy­väl­tä.

Viih­tyi­sä, lo­mai­sa Cal­vi

Kor­si­ka on mo­nin ta­voin tyy­pil­li­nen saa­ri; se on kään­tä­nyt pe­rin­tei­ses­ti sel­kän­sä me­rel­le, sen tuo­mil­le vi­hol­li­sil­le ja kos­te­an­ko­leil­le tal­vi­päi­vil­le – sekä muu­ka­lai­sil­le. Mie­lui­ten se oli­si kai vie­lä­kin omis­sa olois­saan, jos se vain oli­si mah­dol­lis­ta.

Joka toi­nen kor­si­ka­lai­nen ku­vit­te­lee yhä, et­tä he voi­si­vat elää il­man tu­ris­te­ja, maa­ta vil­jel­len ku­ten en­nen van­haan. Mut­ta minä epäi­len sitä suu­res­ti. Ei sel­lai­nen yk­sin­ker­tai­nen ja vaa­ti­ma­ton elä­mä luon­nis­tu enää ny­ky­su­ku­pol­vel­ta, huo­maut­taa Man­ner-Rans­kas­ta saa­rel­le vuo­sia sit­ten muut­ta­nut, op­paa­na työs­ken­te­le­vä Je­a­net­te Cos­ta, jon­ka kans­sa kul­jes­ke­len Cal­vin pie­nes­sä me­ren­ran­ta­kau­pun­gis­sa.

Cal­vis­ta on tul­lut yk­si saa­ren suo­si­tuim­mis­ta ke­sä­lo­ma­koh­teis­ta. Tal­vel­la se on liki au­tio, ja au­ki on vain pari kaup­paa ja kah­vi­laa. Sitä on to­del­la vai­kea ku­vi­tel­la nyt, kun kä­ve­ly­ka­tu on täyn­nä ih­mi­siä ja tyy­lik­käi­tä pu­tiik­ke­ja ja au­ki­ot ra­vin­to­loi­ta.

Lue myös: An­da­lu­sia – his­to­ri­aa, ta­pak­sia ja ara­bi­a­lais­ta tun­nel­maa

Sa­ta­man lop­pu­pääs­sä, ge­no­va­lais­ten 1400-lu­vun lo­pul­la ra­ken­ta­man lin­noi­tuk­sen ku­pees­sa, kei­nu­vat hil­jat­tain me­rel­tä pa­lan­neet ka­las­tus­ve­neet. Pääs­kyt kir­ku­vat ki­me­äs­ti ja ko­vaa.

Hyvä tie­tää

■ Vä­li­me­res­sä si­jait­se­va Kor­si­ka on Rans­kal­le kuu­lu­va hal­lin­to­a­lue tai alu­eel­li­nen yh­tei­sö. Asuk­kai­ta on noin 300 000. Hal­lin­nol­li­nen pää­kau­pun­ki on Na­po­le­o­nin syn­ty­mä­kau­pun­ki Ajac­cio, jos­sa on 60 000 asu­kas­ta.

■ Kor­si­ka kuu­lui Ita­li­an, lä­hin­nä Ge­no­van ta­sa­val­lan, val­ta­pii­riin noin vii­den­sa­dan vuo­den ajan. 1700-lu­vul­la Kor­si­ka oli pa­riin ot­tee­seen it­se­näi­nen. Rans­ka on hal­lin­nut saar­ta yh­tä­jak­soi­ses­ti vuo­des­ta 1796.

■ Rans­kan li­säk­si pu­hu­taan kor­si­kan kiel­tä, cor­sua, joka muis­tut­taa poh­joi­si­ta­li­a­lai­sia mur­tei­ta. Tie­o­pas­teet on kir­joi­tet­tu mo­lem­mil­la kie­lil­lä.

■ Kor­si­ka on 180 km pit­kä ja 80 km le­veä, mut­ta tun­tuu pal­jon isom­mal­ta: val­ta­o­sa saa­res­ta on vuo­ris­toa, kor­keu­se­rot ovat suu­ret ja mo­net tiet ovat hi­tai­ta. Ran­ta­vii­vaa on tu­hat­kun­ta ki­lo­met­riä.

Lue myös:

Tu­ris­tien unoh­ta­ma veh­reä pa­ra­tii­si- Krei­kan Za­kynt­hos

In­tia val­loit­taa ais­tit - mat­kus­ta Ke­ra­lan vi­li­nään

Ha­lu­at­ko pa­e­ta län­si­mais­ta tu­ris­mia? Tee mat­ka Tai­wa­nin luon­toon