Rak­kau­del­la on enem­män kuin yk­si muo­to. Eros ja ma­nia ovat pyr­ki­mis­tä. Tä­hän kuu­lu­vat ro­mant­ti­nen rak­kaus, ra­kas­tu­mi­nen ja in­to­hi­mo. Prag­ma ja Aga­pe edus­ta­vat aut­ta­vaa rak­kaut­ta. Lu­dus ja fi­lia edus­ta­vat ys­tä­väl­li­syyt­tä ja ym­mär­rys­tä kans­saih­mi­siä koh­taan.

Rak­kau­den ulot­tu­vuuk­sia tut­kii kiin­nos­ta­vas­ti Hel­sin­gin yli­o­pis­ton eku­me­nii­kan pro­fes­so­ri Ris­to Saa­ri­nen kir­jas­saan Op­pi rak­kau­des­ta (Gau­de­a­mus).

Lap­si­na tar­vit­sem­me hy­väk­sy­vän tun­nus­ta­mi­sen. Vain si­ten voim­me op­pia eril­li­sik­si ja sitä kaut­ta ra­kas­ta­maan ja luo­maan ih­mis­suh­tei­ta.

Sik­si yk­si van­hem­muu­den tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä on osoit­taa lap­sel­le, et­tä hän on sel­lai­se­naan hy­väk­syt­ty ja ra­kas­tet­tu.

Län­si­mai­ses­sa kult­tuu­ris­sa aga­pe eli lah­ja­rak­kaus ja prag­ma eli lä­him­mäi­sen­rak­kaus ovat haas­ta­via. Län­si­mai­nen kult­tuu­ri ei ole aut­ta­mi­sen kult­tuu­ri, kos­ka myy­mi­nen ja os­ta­mi­nen ovat tär­kei­tä. Sil­ti vau­raus vel­voit­taa mei­tä. Lah­ja­rak­kaus myös ko­ros­taa, et­tä an­ta­mi­seen kuu­luu tiet­tyä ke­peyt­tä, joka tal­tut­taa aut­ta­jan oma­hy­väi­syyt­tä.

Sa­non­ta ”rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä” voi ol­la kir­jai­mel­li­ses­ti tot­ta. Kaik­ki rak­kaus ni­mit­täin pe­rus­tuu nä­ke­mi­seen, toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­seen  konk­reet­ti­ses­ti. Rak­kaus on kau­neu­den et­si­mis­tä ja nä­ke­mis­tä ih­mi­ses­sä, jo­hon se koh­dis­tuu.

Rak­kau­den teh­tä­vä on suu­ri: le­vit­tää elä­mää yli kuo­le­man ra­jan, ku­ten Saa­ri­nen kir­joit­taa.