Sai­raa­la on  tul­lut mi­nul­le vii­me ai­koi­na tu­tum­mak­si kuin oli­sin ha­lun­nut - ku­ka­pa sai­raut­ta toi­voi­si.

Jo po­lik­li­ni­kan vas­taa­no­tos­sa ih­mi­sel­tä rii­su­taan yk­si­löl­li­syys ja ar­vo.

On­ko sai­raus tar­peek­si va­ka­va, jot­ta asi­ak­kaak­si hy­väk­sy­tään?  Saat­ta­ja­na­kin olo on kuin en­tis­ten so­si­a­lis­ti­mai­den raja-ase­mil­la: il­meet­tö­miä kas­vo­ja ja yl­hääl­tä alas -ar­vi­oin­tia, epä­luu­loa.

Tun­tuu, et­tä enem­män et­si­tään pe­rus­tet­ta ol­la hoi­ta­mat­ta kuin pe­rus­tet­ta hoi­taa.

Ja nyt ko­ros­tan, et­tä mak­san mie­lel­lä­ni ve­ro­ja jul­ki­ses­ta ter­vey­den­huol­los­ta. Se huo­leh­tii suu­rim­mas­ta hä­däs­tä.  Suo­mes­sa et jou­du vaik­ka­pa jät­tä­mään syö­pä­lää­ki­tys­tä kes­ken ra­han ta­kia ku­ten esi­mer­kik­si Yh­dys­val­lois­sa.

En­kä ha­lu­ai­si va­ka­vas­ti sai­raa­na tai sai­raan lä­hei­se­nä al­kaa ar­poa, min­kä hoi­to­pai­kan va­lit­si­sin.  Toi­von, et­tä joku vii­sas ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­nen va­lit­see puo­les­ta­ni - ja mie­lel­lään oi­kein.

Sai­raa­la alis­taa

Toki ym­mär­rän, et­tä ison sai­raa­lan po­lik­li­ni­kal­la mit­ta­ri voi ol­la kuo­le­man­vaa­ra: sy­dän­koh­taus, on­net­to­muus jne. Mut­ta kyl­lä ih­mi­sen elä­mä on vaa­ka­lau­dal­la mui­den­kin sai­rauk­sien vuok­si.

Mi­nua häm­mäs­tyt­tää te­o­ri­an ja käy­tän­nön ris­ti­rii­ta, mikä tie­ten­kään ei ole har­vi­nais­ta mis­sään in­hi­mil­li­ses­sä toi­min­nas­sa. Juh­la­pu­heis­sa ja haas­tat­te­luis­sa ter­vey­den­huol­lon asi­an­tun­ti­jat ko­ros­ta­vat en­nal­ta­eh­käi­syä ja ih­mi­sen ko­ko­nai­suut­ta.

Sai­raa­las­sa on tun­tu­nut toi­sen­lai­sel­ta.  Aat­tei­den ja to­del­li­suu­den vä­lis­sä lois­kii val­ta­me­ri.

Sai­raa­laan ei tul­la kiu­sal­laan

Te­kee pa­haa sa­noa, et­tä mis­sään en ole ha­vain­nut yh­tä alis­ta­vaa ih­mis­ten koh­te­lua kuin jul­ki­ses­sa ter­vey­den­huol­los­sa.

Tot­ta kai am­mat­ti­tai­don ja pa­neu­tu­mi­sen taso vaih­te­lee ter­vey­den­huol­los­sa ku­ten muis­sa­kin am­ma­teis­sa. Työn­te­ki­jöi­den tem­pe­ra­men­tit ja ih­mis­suh­de­tai­dot vaih­te­le­vat, ku­ten ih­mi­sil­lä yleen­sä­kin.

Ym­mär­rän työn pai­nei­ta, mut­ta har­va meis­tä pää­tyy sai­raa­laan kiu­sal­laan.

Mo­nil­la muil­la­kin aloil­la työs­ken­te­lee pie­ni­palk­kai­sia ih­mi­siä. Mo­net ih­mi­set kan­ta­vat työs­sään vas­tuu­ta. Kaik­kiin töi­hin kuu­luu ru­tii­ne­ja ja ikä­vyyk­si­ä­kin.

Mi­ten siis voi esi­mer­kik­si ol­la mah­do­ton­ta ot­taa osas­ton kans­li­as­ta pa­ri­kym­men­tä as­kel­ta ja ker­toa tie­toa ja­no­a­val­le po­ti­laal­le, et­tä hä­nen odot­ta­mal­laan toi­men­pi­teel­lä on kel­lo­nai­ka seu­raa­va­na päi­vä­nä? Ei mi­nul­le­kaan lä­hi­o­mai­se­na sitä ker­rot­tu en­nen kuin ti­va­sin.

Yri­tän ym­mär­tää sai­raa­laa

Epi­so­di sai­raa­lan etuo­ven tun­tu­mas­sa.

Al­ko­ho­lin ja tu­pa­kan kä­hen­tä­mäl­lä ää­nel­lä pu­hu­va, ei mi­ten­kään iä­käs, mut­ta päih­tei­den ku­lut­ta­ma nai­nen ve­tää tu­pak­kaa ja toi­ses­sa kä­des­sä on kiin­ni tip­pa­pul­lo. Vie­res­sä täy­des­sä tuis­kees­sa ole­va her­ra­hen­ki­lö meuh­kaa ta­val­la, jos­ta ym­mär­tää, et­tä ei­vät ole kak­si­sel­la to­lal­la hä­nen oman­sa ei­vät­kä pa­ris­kun­nan asi­at.

It­se olen ol­lut päi­vys­tyk­ses­sä lää­kä­rin yön kes­tä­neen työ­vuo­ron en­sim­mäi­nen sel­vä asi­a­kas, kun mies aa­mu­sel­la kär­rä­si mi­nut sin­ne nyr­jäy­tet­ty­ä­ni nilk­ka­ni ruo­hon­leik­ku­rin kans­sa. Lää­kä­ri kiit­ti nol­las­ta pro­mil­les­ta erik­seen.

Suo­mes­sa al­ko­ho­li ai­heut­taa ter­vey­den­huol­lol­le 79-140 mil­joo­nan eu­ron kus­tan­nuk­set vuo­des­sa.  Eri­kois­sai­raan­hoi­don po­lik­lii­ni­set käyn­nit puo­les­taan li­sään­tyi­vät al­ko­ho­li­sai­rauk­sis­sa jopa 55 pro­sent­tia. (läh­de THL)

Ör­vel­tä­jät ja elä­mäs­tään piit­taa­mat­to­mat saa­vat mi­nut osin ta­ju­a­maan hen­ki­lö­kun­nan tur­tu­mus­ta ja kyy­ni­syyt­tä.

Kaik­ki ka­ka­rat piis­ka­taan

Sai­raa­lan käy­tä­vil­lä kä­vel­les­sä­ni mie­tin, et­tä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan asen­teis­ta hei­jas­tuu jo­tain sa­maa kuin mum­mo­vai­naa­ni äi­din kas­va­tus­me­to­dis­ta: jos yk­si lap­si oli teh­nyt pa­haa, muo­ri piis­ka­si kaik­ki yh­dek­sän.

An­ka­ra Se­ra­fi­na kui­ten­kin eli 1800-lu­vul­la, ja nyt on vuo­si 2017.

On­nek­si olen saa­nut huo­ma­ta myös, et­tä kun kone käy, se toi­mii ja in­hi­mil­lis­tyy­kin.

Pe­rus­jut­tu on sil­ti, et­tä sai­ras ih­mi­nen on var­sin avu­ton. Val­lan­täy­tei­nen asen­ne ni­tis­tää vah­van­kin.

Sil­tä va­ral­ta, et­tä sai­ras­tun pa­has­ti, toi­von to­del­la, et­tä koh­dal­le­ni osuu osaa­va lää­kä­ri ja et­tä lä­hei­se­ni pi­tä­vät puo­li­a­ni, kun it­se en pys­ty.