Teksti Mirjami Haimelin
Kuva Mika Pollari
Kun taannoin vierailin ystäväni luona, hänen uudessa keittiössään kiilteli komea kahvinkeitin. Ystäväni ei ole koskaan itse juonut kupillistakaan kahvia.
– Totta kai pitää olla kahvinkeitin, vieraita varten, hän perusteli hankintaansa ja kiehautti innostuksissaan kokonaisen pannullisen sumppia.
Laiha juoma muistutti lähinnä kahvinmakuista teetä, mutta ele oli kaunis. Ja ah, niin suomalainen. Suomalaiset suhtautuvat kahviinsa vakavasti. Litkimmehän sitä väkilukuun suhteutettuna ahkerimmin koko maailmassa: kymmenkunta kiloa vuodessa eli 4–5 kupillista per asukas (jopa Italiassa kilomäärä jää alle kuuden). Määrä on niin kova, ettei se voi juuri enää kasvaa.
Muutokset tapahtuvatkin lähinnä siinä, minkälaista tsuffea kuppiin kaadetaan. Vanha kunnon Juhla-Mokka on saanut kilpailijoikseen latte macchiatoja, kapselikahveja ja kylmäuutettuja juomia. Lisäksi kahvin nauttimistavat ovat moninaistuneet, sillä verrattain nuori kahvilakulttuurimme on löytänyt kannattajansa etenkin suurista kaupungeista. Yhä useampi myös hörppii noutokahvinsa Amerikan malliin vauhdissa, kävellessään tai autoillessaan paikasta toiseen.
Lue myös: Nämä ovat Helsingin kauneimmat kahvilat
Ei juhlaa ilman kahvia
Muutoksista huolimatta kahvihetki on Suomessa yhä syvällinen rituaali, joka sitoo ihmisiä yhteen. Itse tehdyn mustikkapiirakan kera tarjottu kahvi on täkäläinen tapa ilmaista kunnioitusta ja ystävällisyyttä vierasta kohtaan. Usein kahvinkeittimen kotoisa pörinä käy suomalaisesta small talkista.
Ja yritäpä kuvitella juhlat, joissa ei tarjottaisi kahvia! Oltiinpa kokoonnuttu sitten syntymäpäiville tai hautajaisiin, kahvihetki kuuluu olennaisena osana yhdessä olemisen tapaan ja etikettiin. Jopa äänestyspäivinä kuuluu nauttia vaalikahvit; samoin silloin, kun suomalainen urheilija urheilee itsensä palkintopallille. Monilla työpaikoilla kahvitaukojen yllä leijuu loukkaamaton pyhyys.
Kahvi rytmittää ja rauhoittaa elämää, ja tekee sen vieläpä demokraattisesti. Kupillisen suodatinkahvia valmistaa keskimäärin 5,75 sentillä, joten juoma on arjen hyggeä yhtä lailla duunarille kuin ministerille. Niinpä kun pääministeri Harri Holkeri äyskähti vuonna 1990 toimittajille juovansa nyt kahvia, kaikki ymmärsivät, että keskustelu oli sillä erää päättynyt.
Tiesitkö tämän?
◗ Kamaripalvelija Axel Käg oli ensimmäinen suomalainen, joka nosti kahvikupin huulilleen Persiassa vuonna 1637.
◗ Suomeen kahvia alettiin saada 1720-luvulla turkulaisporvarien varustamien laivojen mukana.
◗ Ruotsi-Suomen valtakunnassa säädettiin vuonna 1756 kahvinkieltolaki. Se kumottiin 1761. Myöhemmin kahvia verotettiin ylellisyystuotteena.
◗ Sotavuosina kahvia säännösteltiin elintarvikepulan vuoksi. Korvikkeita kehiteltiin mm. paahdetusta rukiista, ohrasta, lantusta, herneestä ja voikukan juurista.
◗ 1930-luvulla lapset ja nuoret joivat kahvia niin paljon, että asiasta huolestuttiin.
◗ Ensimmäiseksi Pauligin Paula-tytöksi valittiin vuonna 1950 Sinikka Kekki. Huippuvuosinaan Paula-tytön sanottiin olevan suositumpi kuin Urho Kekkonen. Brändi on yhä voimissaan.
Lähteenä on käytetty mm. kahvit.fi- ja baristat.fi-sivustoja sekä Leena Koiviston opinnäytetyötä Mennäänkö kahville? – Kahvin merkitys suomalaisessa kulttuurissa (2012).
Vuoden 2017 aikana Oma Aika julkaisee kerran kuussa Suomi 100 vuotta -juhlajuttuja.
Lue myös:
Naisten äänioikeuden kiehtova historia Suomessa
Suomalainen ylpeydenaihe - näin äitiyspakkaus sai alkunsa
Näistä syistä Suomi on perheväkivallan uhreille kehitysmaa
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA