Tra­mun­ta­na-vuo­ret nou­se­vat ta­san­gol­ta kuin tyh­jäs­tä. Pää­kau­pun­ki Pal­ma on jää­nyt taak­se het­ki sit­ten, ja ta­sai­nen mai­se­ma vaih­tuu ker­ta­hei­tol­la yl­vääk­si.

Män­nyt tuok­su­vat ja läm­pö­ti­la pu­to­aa pa­ril­la as­teel­la, kun tie ki­pu­aa vuo­ris­ton sy­liin. Tovi myö­hem­min viit­ta oh­jaa so­ra­tiel­le, joka on niin ka­pea, et­tä on silk­ka on­ni, et­tei ke­tään tule vas­taan.

Lo­pul­ta tie tys­sää maa­ti­la­van­huk­sen kyl­keen. Ti­luk­sia ko­ris­ta­vat pää­ry­nä-, vii­ku­na- ja per­sik­ka­puut. Ui­ma-al­taan vie­rel­lä sei­so­vat syp­res­sit. Pi­ha­maal­ta avau­tuu nä­ky­mä vuor­ten ke­hys­tä­mään laak­soon. Tämä on Ho­tel Mi­rabó.

Vaik­ka Mal­lor­can len­to­ken­täl­le on vain puo­len tun­nin ajo­mat­ka, olen kau­ka­na saa­ren ruuh­kai­sis­ta hiek­ka­ran­nois­ta ja lo­ma­kes­kuk­sis­ta. Juu­ri täl­lais­ta Mal­lor­caa olen tul­lut ha­ke­maan.

YÖ HO­TEL­LIS­SA SU­KU­TI­LAL­LA ON HIL­JAI­NEN

Liki sata ki­lo­met­riä pit­kä Tra­mun­ta­na-vuo­ri­ket­ju hal­lit­see koko saa­ren län­si­o­saa. Se on Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­lis­tal­le kel­puu­tet­tua kult­tuu­ri­mai­se­maa pen­ger­ret­tyi­ne vil­je­lyk­si­neen ja pe­rin­tei­si­ne ta­loi­neen. Seu­tu poik­ke­aa muus­ta saa­res­ta har­val­la asu­tuk­sel­laan ja luon­non­mu­kai­suu­del­laan.

Ho­tel Mi­rabón pi­ha­pii­rin sees­tei­nen tun­nel­ma seu­raa ho­tel­lin pak­su­jen ki­vi­sei­nien si­sä­puo­lel­le. Peh­mei­den, val­kois­ten soh­vien pa­ri­na on tum­mia an­tiik­ki­huo­ne­ka­lu­ja. Oles­ke­lu­ti­las­sa soi hil­jaa klas­si­nen mu­siik­ki.

”Nel­jä­sa­taa vuot­ta van­ha su­ku­ti­la kävi läpi täys­re­mon­tin kym­me­nen vuot­ta sit­ten, kun se muu­tet­tiin yh­dek­sän huo­neen pien­ho­tel­lik­si”, ker­too paik­ko­ja esit­te­le­vä An­to­nio pu­hi­se­va Luna-mop­si kin­te­reil­lään.

Il­lal­li­nen tar­jo­taan ruo­ka­sa­lis­sa, jon­ka ko­mis­tuk­se­na on olii­vien pu­ris­tin­ki­vi muis­to­na ti­lan his­to­ri­as­ta. Ti­laan lam­mas­pais­tia ja tyy­pil­lis­tä mal­lor­ca­lais­ta tum­bet-vi­han­nes­höys­töä, jos­sa on mu­na­koi­soa ja pap­ri­kaa. Ruo­ka on kuin iso­äi­din te­ke­mää, saat­tai­si­vat pai­kal­li­set ke­hais­ta.

Vie­tän lop­puil­lan huo­nees­sa­ni, mut­ta en tah­do ava­ta sen pa­rem­min te­le­vi­si­o­ta kuin tie­to­ko­net­ta­kaan. Ik­ku­nas­ta avau­tu­va nä­ky­mä Val­l­de­mos­san va­loi­hin riit­tää.

Ny­ky­a­jan mu­ka­vuuk­sis­ta ja mo­der­nin pel­kis­te­tys­tä si­sus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta ta­lon iän ais­tii. Nu­kah­dan tuu­leen, joka kan­taa van­ho­jen ik­ku­noi­den ta­kaa.

AA­MU­KAH­VIT VAL­L­DE­MOS­SAN TYY­LIIN

Utu­pil­vet kiep­pu­vat Val­l­de­mos­san yl­lä, kun py­säh­dyn aa­mu­sel­la kes­kus­taan, Pas­te­ler­ía Ca’n Mo­li­na­siin. Kah­vi­ko­ne pi­hi­see ja ys­kii, kun pai­kal­li­set pii­pah­te­le­vat kup­po­sel­le ja pa­lal­le ma­ke­aa.

Tis­kil­lä ko­mei­le­vat ap­ri­koo­si- ja ome­na­pii­raat, pik­ku­lei­vät ja pas­tei­jat. Pää­dyn paik­ka­kun­nan eri­koi­suuk­siin, to­mu­so­ke­ril­la vii­meis­tel­tyi­hin coca de pa­ta­tas -pul­liin, joi­den tai­ki­naan tu­lee pe­ru­naa. Lei­po­mo­kah­vi­la on toi­mi­nut pai­kal­laan vuo­si­kym­me­niä, ja lei­von­nai­set pais­te­taan iki­van­has­sa uu­nis­sa iki­van­hoin re­sep­tein – niin mi­nul­le ai­na­kin va­kuu­te­taan.

Herk­ku­het­ken pääl­le nau­tin pik­ku­kau­pun­gin si­vu­ku­jis­ta het­keä en­nen hu­li­nan al­ka­mis­ta. Ta­lo­jen ul­ko­sei­nil­le on ri­pus­tet­tu ruuk­ku­kuk­kia ja vi­her­kas­ve­ja vie­ri vie­reen ja oven­pie­liä ko­ris­ta­vat kaa­ke­lei­hin maa­la­tut py­hi­myk­sen ku­vat.

Pai­kan rau­ha ja lu­mous sär­ky­vät, kun his­to­ri­al­li­nen luos­ta­ri avaa oven­sa. Pai­kal­le kur­vaa­vat en­sim­mäi­set tu­ris­ti­bus­sit, ja mat­ka­muis­to­kau­pat ava­taan. Val­l­de­mos­san päi­vät on omis­tet­tu mas­soil­le, jo­ten jat­kan mie­luus­ti mat­kaa­ni sy­vem­mäl­le vuo­ris­toon Sólle­riin.

KAUP­PA KÄY SÓLLE­RIN TO­RIL­LA

Lau­an­tai lie­nee hou­ku­tel­lut Sólle­rin asuk­kaat liik­keel­le: käys­ken­te­le­mään ka­poi­sil­le ka­duil­le, tun­gek­si­maan puo­tei­hin ja har­hai­le­maan kes­ku­sau­ki­ol­le, jon­ka kah­vi­la­te­ras­sit on va­rat­tu vii­meis­tä tuo­lia myö­ten.

Pa­pat nö­köt­tä­vät pen­keil­lä pla­taa­ni­pui­den al­la, lap­set kas­te­le­vat vaat­tei­taan suih­ku­läh­tees­sä. Vie­rai­li­jat tii­rai­le­vat au­ki­on näh­tä­vyyk­siä: art nou­ve­aun tyy­liin uu­dis­tet­tua kirk­koa ja vei­ke­äs­ti ko­ris­tel­tua pank­ki­ra­ken­nus­ta. Ra­ken­nus­ten jul­ki­si­vut ovat erään Gaudín op­pi­laan luo­mia.

Vä­lil­lä ujel­taa pil­li, kun van­ha ik­ku­na­ton rai­ti­o­vau­nu men­nä ko­lis­te­lee tä­pö­täy­te­nä au­ki­on poik­ki, mat­kal­la koh­ti pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä ole­vaa Port de Sólle­rin ran­ta­ky­lää.

Myös tori on hou­ku­tel­lut vä­keä kes­kus­taan. Tori ei ole suu­ri, mut­ta siel­lä myy­dään pää­o­sin pai­kal­li­sia tuot­tei­ta: kä­sin teh­ty­jä ko­ru­ja ja kas­se­ja, nah­ka­tuot­tei­ta ja vaat­tei­ta.

Hip­sin juus­to- ja olii­vi­ko­juil­le. Naa­pu­ri­pöy­tä on täy­tet­ty paah­de­tuil­la Mal­lor­can man­te­leil­la, kui­va­tuil­la to­maa­teil­la ja ko­ti­te­koi­sel­la hu­na­jal­la, jo­hon on se­koi­tet­tu päh­ki­nöi­tä ja he­del­män­pa­lo­ja. Kaup­pa käy.

MAK­KA­RA­TEH­TAAN MA­KU­AAR­TEET KEL­LA­RIS­SA

To­ril­ta kä­ve­len vie­rai­sil­le La Lu­naan, saa­ren van­him­paan mak­ka­ra­teh­taa­seen, tai pi­kem­min­kin pa­jaan. Sen aar­teet ly­my­ä­vät kel­la­rin hä­mys­sä val­koi­sen ho­me­ker­rok­sen peit­tä­mi­nä.

”Nämä ovat sob­ra­sa­daa, mal­lor­ca­lais­ten suo­sik­ki­mak­ka­raa”, va­lis­taa per­hey­ri­tyk­sen omis­ta­ja Bar­to­lo­meu Frau i Oli­ver eli To­meu. Ää­nes­sä on yl­peyt­tä.

La Lu­nas­sa on teh­ty mak­ka­roi­ta ja pa­tei­ta yli sa­dan vuo­den ajan. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten yri­tys työl­lis­ti 30 hen­keä, nyt työn­te­ki­jöi­tä on enää kah­dek­san.

To­meu va­li­koi muh­ku­rais­ten pöt­ky­löi­den jou­kos­ta yh­den, pyyh­kii sii­tä pois ho­meen ja leik­kaa orans­sin­pu­nai­sia vii­pa­lei­ta mais­ti­ai­sik­si. Väri ja vah­va maku ovat pe­räi­sin pap­ri­ka­jau­hees­ta ja muis­ta maus­teis­ta. Mak­ka­rat ovat raa­ka­kyp­sy­tet­ty­jä.

”Pai­kal­li­set le­vit­tä­vät sitä lei­väl­le pa­teen tyy­liin”, To­meu ker­too ja su­jaut­taa pa­pe­riin kää­räis­tyn ma­ku­muis­ton rep­puu­ni.

AP­PEL­SII­NI­LAAK­SOL­LA ON PIT­KÄT PE­RIN­TEET

Seu­raa­va­na päi­vä­nä kä­ve­len Sólle­ris­ta muu­ta­man ki­lo­met­rin pää­hän For­na­lut­xin rin­ne­ky­lään.

For­na­lutx on saa­ren kau­neim­pia ky­liä. Sit­ruu­na­puut not­ku­vat he­del­mien pai­nos­ta. Ylem­pä­nä re­hot­ta­vat olii­vi­tar­hat. Ta­lot ovat van­ho­ja, mut­ta huo­lel­la kun­nos­tet­tu­ja. Ne näyt­tä­vät liki ident­ti­sil­tä hu­na­jan­vaa­lei­ne ki­vi­sei­ni­neen ja kirk­kaan­vih­rei­ne ik­ku­na­luuk­kui­neen ja ta­ko­rau­ta­kai­tei­neen. Ki­vi­ai­dat ke­hys­tä­vät te­ras­se­ja ja man­te­li­pui­den ko­ris­ta­mia pi­ha­tilk­ku­ja. Vaik­ka suu­rin osa ta­lois­ta on ul­ko­maa­lais­ten omis­ta­mia, on il­ma­pii­ris­sä tal­lel­la van­haa Mal­lor­caa.

Muu­ta­ma ikään­ty­nyt ky­lä­läi­nen hää­räi­lee ko­tin­sa edus­tal­la. Ka­la­verk­ko­ja kor­jaa­va pap­pa­rai­nen huik­kaa huo­me­net, kir­kon­kel­lot moi­ku­vat.

Py­säh­dyn vä­li­pa­lal­le kes­ku­sau­ki­ol­le ja saan seu­rak­se­ni ryh­män es­pan­ja­lai­sia pyö­räi­li­jöi­tä. He ovat toh­keis­saan jyr­käs­tä ylä­mä­ki­nou­sus­ta ky­lään.

Tar­joi­li­ja tuo etee­ni to­maa­til­la si­vel­tyä maa­lais­lei­pää, vä­ke­viä vih­rei­tä olii­ve­ja ja vas­ta­pu­ris­tet­tua ap­pel­sii­ni­me­hua.

Tuo­reil­la ap­pel­sii­neil­la saa her­ku­tel­la For­na­lut­xis­sa ja Sólle­rin seu­dul­la ym­pä­ri vuo­den, mil­loin mil­lä­kin la­jik­keel­la. Tääl­lä Ap­pel­sii­ni­laak­sos­sa sit­rus­he­del­mien vil­je­lyl­lä on pit­kät pe­rin­teet. Laak­sos­ta lai­vat­tiin ap­pel­sii­ne­ja Rans­kaan, ja seu­tu vau­ras­tui. Ny­ky­ään pelk­kä toi­meen­tu­lo on haas­ta­vaa.

Ap­pel­sii­ni­puut tuok­su­vat myös Ca’n De­tin ti­luk­sil­la, jon­ne poik­ke­an ha­ke­maan olii­vi­öl­jyä. Maa­ti­lal­la on pu­ris­tet­tu öl­jyä sa­to­ja vuo­sia ja työ teh­dään yhä pe­rin­tei­sin me­ne­tel­min. Pu­ris­ta­mo­ki­vi on su­ku­pol­vien ta­kaa.

”Sólle­rin öl­jy on kel­tais­ta ei­kä vih­re­ää joh­tu­en saa­rel­le tyy­pil­li­ses­tä olii­vi­la­jis­ta ja sii­tä, et­tä ne pu­ris­te­taan vas­ta pi­ki­mus­ti­na”, sel­vit­tää ti­lan isän­tä sa­mal­la, kun saan kas­taa lei­pä­pa­lo­ja öl­jyyn.

MUT­KIEN TA­KAA LÖY­TYY RAU­HA

Sólle­rin ym­pä­ris­tön mai­se­mat ovat idyl­li­siä, mut­ta hui­keim­mat nä­ky­mät löy­dän jat­ka­es­sa­ni mat­kaa vuo­ris­to­tie­tä poh­joi­seen, Port de Sa Ca­lob­raan. Vii­mei­set 14 ki­lo­met­riä saa­vat hiuk­set nou­se­maan pys­tyyn. En ole aja­nut tiu­kem­mis­sa mut­kis­sa, mut­ta mat­ka on jo­kai­sen ra­tin­vei­vauk­sen väär­ti.

Pys­ty­suo­rien rin­tei­den vä­liin on kii­lau­tu­nut täy­del­li­nen pie­ni ui­ma­ran­ta, jos­sa Vä­li­me­ri näyt­tää vir­heet­tö­mäl­tä. Ran­nan pik­ku­ki­vet ovat kuin mar­mo­ri­kuu­lia.

Ihas­tun myös naa­pu­ri­ky­lään, rau­hai­saan Cala Tu­en­tiin ja sen ai­no­kai­seen ra­vin­to­laan. Yl­hääl­lä rin­tees­sä van­has­sa maa­lais­ta­los­sa pii­les­ke­le­vä Es Ver­ge­ret on eri­kois­tu­nut mal­lor­ca­lai­siin ruo­kiin, me­re­ne­lä­viin ja pa­el­laan. Ra­vin­to­la on tar­peek­si pe­rin­tei­käs myös pai­kal­lis­ten ma­kuun.

Fri­tee­rat­tu­ja pik­ku­mus­te­ka­lo­ja ja gril­lat­tua kam­pe­laa odo­tel­les­sa­ni tä­hyi­len te­ras­sil­ta me­rel­le. Tuu­li ra­pi­sut­te­lee män­ty­jen kui­vu­nei­ta ok­sia. Vie­rus­pöy­dis­sä ju­tel­laan. Muu­ten on hil­jais­ta.

Olen löy­tä­nyt Mal­lor­can sa­lai­suu­den.

VII­NI­KY­LÄ TA­SAN­GOL­LA

VII­NIN­VIL­JE­LY ELÄÄ MAL­LOR­CAL­LA uut­ta nou­sua. Tuo­tan­to ku­kois­ti vuo­si­sa­to­ja, kun­nes vii­ni­täi tu­ho­si köyn­nök­set 1800-lu­vun lo­pul­la. 1990-lu­vul­ta läh­tien elin­kei­noa on alet­tu el­vyt­tää.

Vii­niä vil­jel­lään pää­o­sin kes­ki- ja itä­o­sien ta­san­goil­la. Ti­lo­ja on usei­ta kym­me­niä, val­ta­o­sa pie­niä. Suu­rin osa juo­mas­ta ku­lu­te­taan­kin saa­ren ra­vin­to­lois­sa ja ho­tel­leis­sa tai myy­dään mat­kai­li­joil­le.

Tun­ne­tuin vii­ni­a­lue on Bi­nis­sa­le­min ky­län ym­pä­ris­tö, jos­sa toi­mii pa­ri­sen­kym­men­tä ti­laa. Mo­niin pää­see mais­te­le­maan vii­ne­jä ja os­te­le­maan tu­li­ai­sia.

Bo­de­ga Bi­ni­a­gu­a­liin kan­nat­taa poi­ke­ta, vaik­kei siel­lä jär­jes­te­tä­kään var­si­nai­sia kier­rok­sia. Ym­pä­ris­tö on kau­nis­ta maa­lais­mai­se­maa. Ti­luk­siin kuu­lu­vat lam­mas­lai­tu­met, sit­rus-, man­te­li- ja olii­vi­puut sekä vii­ni­köyn­nök­set. Ti­laan kuu­lu­vat van­hat ra­ken­nuk­set muo­dos­ta­vat pie­nen ky­län kap­pe­lei­neen ja is­tu­tuk­si­neen. Bo­de­gas­ta voi os­taa ti­lan puna-, val­ko- ja ro­see­vii­niä sekä olii­vi­öl­jyä, mut­ta kan­nat­taa soit­taa etu­kä­teen ja ker­toa tu­los­taan.

AP. COR­RE­OS 5, BI­NIS­SA­LEM. PUH. +34 678 079 148. BO­DE­GA­BI­NI­A­GU­AL.COM

Ruo­ka­tu­li­ai­set ti­loil­ta

VII­NIN JA OLII­VI­ÖL­JYN li­säk­si saa­ren ti­loil­ta voi os­taa juus­to­ja, mak­ka­roi­ta, hil­lo­ja, man­te­lei­ta ja mui­ta tyy­pil­li­siä pai­kal­lis­tuot­tei­ta.

LA LUNA, AVE­NI­DA DE AS­TU­RI­AS 4A, SÓLLER. PUH +34 971 630 168, LA-LUNA.ES

CA’N DET, C. OZA­NAS 8, SÓLLER. PUH. +34 971 630 303.

LI­SÄ­TIE­TO­JA JA ESIT­TEI­TÄ SAA TU­RIS­TI­TOI­MIS­TOIS­TA, ESI­MER­KIK­SI LEN­TO­KEN­TÄL­TÄ.

Ma­joi­tu tun­nel­mal­li­ses­ti

Mo­nia van­ho­ja maa­ti­lo­ja, kar­ta­no­ja ja kau­pun­ki­ta­lo­ja on kun­nos­tet­tu tyy­lik­käik­si ja vie­hät­tä­vik­si pien­ho­tel­leik­si.

◗ HO­TEL MI­RABÓ (VAL­L­DE­MOS­SA), MI­RA­BO.ES

◗ CA’S XORC (SÓLLER), CAS­XORC.COM

◗ PE­TIT HO­TEL FOR­NA­LUTX (FOR­NA­LUTX), FOR­NA­LUTX­PE­TIT­HO­TEL.COM

◗ LI­SÄÄ VAIH­TO­EH­TO­JA: AG­RO­TU­RIS­MO-MAL­LOR­CA.COM

HYVÄ TIE­TÄÄ

◗ Vuo­ris­to­seu­tuun kan­nat­taa tu­tus­tua au­toil­len, sil­lä bus­sil­la ei pää­se kaik­ki­al­le. Saa­ren len­to­ken­täl­lä on mo­nien au­ton­vuok­raus­fir­mo­jen toi­mis­tot: ae­na-ae­ro­pu­er­tos.es/mal­lor­ca

◗ Pää­kau­pun­gis­ta Pal­mas­ta pää­see Sólle­riin myös van­ha­nai­kai­sel­la ju­nal­la vuo­ris­to­mai­se­mien hal­ki: tren­de­sol­ler.com

◗ Pa­ti­koin­ti ja pyö­räi­ly ovat suo­sit­tu­ja ak­ti­vi­teet­te­ja. Mer­kit­ty­jä pol­ku­ja ja reit­te­jä on kai­ken ta­soi­sia ja mit­tai­sia, li­sä­tie­toa saa tu­ris­ti­toi­mis­tois­ta.

MIRA JA­LO­MIES TEKS­TI / PEP­PE MAN­CU­SO KU­VAT

Oma Ai­ka 2/2014