Jo Jur­moon saa­vut­ta­es­sa huo­maa, et­tä olem­me tul­leet hy­vin eri­koi­sel­le saa­rel­le.

Ran­nas­ta avau­tu­va laa­ja num­mi tuo elä­väs­ti mie­leen Skot­lan­nin tai Tun­tu­ri-La­pin mai­se­mat. Hui­kea on myös pit­käl­le me­rel­le kur­kot­ta­va pal­jas, pie­nis­tä pyö­reis­tä ki­vis­tä muo­dos­tu­nut särk­kä. Pi­run­pel­to, ku­ten saa­re­lai­set sa­no­vat.

Ge­o­lo­gien mu­kaan Jur­mo on Sal­paus­se­län uloin jat­ke; jää­kau­si on ko­e­tel­lut saar­ta ras­kaal­la kä­del­lä. Mut­ta Jur­mon vä­ri­käs his­to­ria hou­kut­te­lee et­si­mään mai­se­mal­le vie­lä jän­nit­tä­väm­piä se­li­tyk­siä.

Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan jur­mo­lai­set oli­vat en­nen van­haan Saa­ris­to­me­ren pa­him­pia ran­ta­ros­vo­ja. Saa­re­lai­set sy­tyt­te­li­vät vää­riä merk­ki­va­lo­ja ja hou­kut­te­li­vat lai­vo­ja ka­ri­koil­le, min­kä jäl­keen ne oli help­po ryös­tää.

Le­gen­dan mu­kaan ran­ta­ros­vous saa­tiin ku­riin vas­ta, kun Kus­taa Vaa­sa lä­het­ti saa­rel­le ran­gais­tus­jouk­ko­ja. Ku­nin­kaan mie­het sur­ma­si­vat saa­re­lai­set ja polt­ti­vat Jur­mon met­si­neen kaik­ki­neen.

Lin­tu­bon­ga­rei­ta ja luon­no­nys­tä­viä

Jur­mos­sa käy ym­pä­ri vuo­den lin­tu­tu­ris­te­ja, luon­to­har­ras­ta­jia ja yli­pää­tän­sä rau­haa ja hil­jai­suut­ta kai­paa­via man­te­reen asuk­kai­ta. Jur­mon pie­ni kylä on tii­viis­ti ra­ken­net­tu, mut­ta vii­si ki­lo­met­riä pit­käs­tä ja ki­lo­met­rin le­ve­äs­tä saa­res­ta löy­tyy hel­pos­ti au­ti­oi­ta ran­to­ja ja lah­den­pou­ka­mia. Ja on­pa saa­rel­la ny­ky­ään, 1930-lu­vun is­tu­tus­ten an­si­os­ta, jopa pie­ni män­ty­met­sä.

Sa­ta­man ul­ko­puo­lel­ta rau­haa löy­tyy myös pur­jeh­ti­joi­den vilk­kaim­man se­son­gin ai­ka­na, ju­han­nuk­ses­ta elo­kuun puo­li­vä­liin.

teks­ti Mat­ti Vä­li­mä­ki ku­vat Vesa-Mat­ti Vää­rä

Lue li­sää leh­des­tä 7/2014