Jo Jurmoon saavuttaessa huomaa, että olemme tulleet hyvin erikoiselle saarelle.
Rannasta avautuva laaja nummi tuo elävästi mieleen Skotlannin tai Tunturi-Lapin maisemat. Huikea on myös pitkälle merelle kurkottava paljas, pienistä pyöreistä kivistä muodostunut särkkä. Pirunpelto, kuten saarelaiset sanovat.
Geologien mukaan Jurmo on Salpausselän uloin jatke; jääkausi on koetellut saarta raskaalla kädellä. Mutta Jurmon värikäs historia houkuttelee etsimään maisemalle vielä jännittävämpiä selityksiä.
Perimätiedon mukaan jurmolaiset olivat ennen vanhaan Saaristomeren pahimpia rantarosvoja. Saarelaiset sytyttelivät vääriä merkkivaloja ja houkuttelivat laivoja karikoille, minkä jälkeen ne oli helppo ryöstää.
Legendan mukaan rantarosvous saatiin kuriin vasta, kun Kustaa Vaasa lähetti saarelle rangaistusjoukkoja. Kuninkaan miehet surmasivat saarelaiset ja polttivat Jurmon metsineen kaikkineen.
Lintubongareita ja luonnonystäviä
Jurmossa käy ympäri vuoden lintuturisteja, luontoharrastajia ja ylipäätänsä rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavia mantereen asukkaita. Jurmon pieni kylä on tiiviisti rakennettu, mutta viisi kilometriä pitkästä ja kilometrin leveästä saaresta löytyy helposti autioita rantoja ja lahdenpoukamia. Ja onpa saarella nykyään, 1930-luvun istutusten ansiosta, jopa pieni mäntymetsä.
Sataman ulkopuolelta rauhaa löytyy myös purjehtijoiden vilkkaimman sesongin aikana, juhannuksesta elokuun puoliväliin.
teksti Matti Välimäki kuvat Vesa-Matti Väärä
Lue lisää lehdestä 7/2014
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA