Hög­så­ra on ol­lut mer­kit­ty­nä kart­toi­him­me jo vuo­si­sa­to­jen ajan. Vii­kin­kien pur­jeh­dus­rei­tit kul­ki­vat saa­ren ohit­se, ja 1500-lu­vul­la sen asuk­kaat luot­sa­si­vat Ruot­sin ku­nin­kai­den lai­vas­to­ja ka­rien ohi. Kes­kei­sen si­jain­tin­sa an­si­os­ta Hög­så­ra on­kin ol­lut kaut­ta his­to­ri­an mer­kit­tä­vä luot­si­saa­ri. Saa­rel­le muo­dos­tui luot­si­su­ku­ja, kun isät opet­ti­vat po­jil­leen luot­saa­mi­sen ja­lon tai­don.

Hög­så­raan on help­po tu­tus­tua, vaik­ka ei omis­tai­si ve­net­tä, sil­lä saa­reen kul­kee los­si usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä. Los­si­mat­ka Dragsf­jär­dis­tä kes­tää vain vii­ti­sen­tois­ta mi­nuut­tia. Jos vie­rai­li­ja on au­tol­la liik­keel­lä, niin au­to kan­nat­taa jät­tää saa­ren sa­ta­maan ja jat­kaa saa­ri­kier­ros­ta kä­vel­len. Saa­rel­la on help­po liik­kua myös pol­ku­pyö­räl­lä, jon­ka voi ot­taa laut­taan mu­kaan.

Lapset rakastavat matkailua saaristomerellä. Aspön satama on suosittu pysähdyspaikka veneilijöille.

Hög­så­ran tun­nel­ma on ihas­tut­ta­va. Ta­lot ja pi­hat ovat hy­vin hoi­det­tu­ja. Ka­pe­at hiek­ka­tiet mut­kit­te­le­vat ta­lo­jen ja kuk­ka­niit­ty­jen vä­lis­sä.

Hög­så­ran yl­peys on kui­ten­kin Far­mors Café, jota vie­rai­li­jan ei kan­na­ta ohit­taa. Mo­net tu­le­vat saa­rel­le ai­na uu­del­leen vain sen ta­kia.

Far­mors Café on pe­rus­tet­tu van­han luot­si­ti­lan pi­ha­pii­riin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Kah­vi­la on myös ve­nei­li­jöi­den suo­si­os­sa, sil­lä sin­ne on noin kym­me­nen mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­ka saa­ren mo­lem­mis­ta vie­ras­ve­ne­sa­ta­mis­ta.

Kun as­tuu kah­vi­laan, tun­tuu sil­tä kuin tu­li­si ko­tiin. Il­ma­pii­ri on läm­min ja ko­di­no­mai­nen. Far­mors Cafén pe­rus­ta­ja, Yl­va En­berg, on mes­ta­ri­kok­ki. Moni ve­nei­li­jä kut­suu­kin paik­kaa ve­nei­li­jän pa­ra­tii­sik­si, ei­kä ih­me. Ruo­ka­lis­ta on hie­nos­tu­nut, mut­ta sa­mal­la kons­tai­le­ma­ton.  Yl­van ka­kut su­la­vat suus­sa, ja ne on usein ko­ris­tel­tu puu­tar­has­ta ke­rä­tyil­lä kas­veil­la ja kuk­ka­sil­la.

Kan­nat­taa tu­tus­tua myös kah­vi­lan idyl­li­seen pi­ha­pii­riin ja puu­tar­haan. Puu­tar­has­ta ke­rä­tään kas­vik­set ja yr­tit kah­vi­lan keit­ti­öön. Lap­set ilah­tu­vat pi­ha­pii­rin koi­ris­ta, kis­sois­ta, ka­neis­ta ja lam­pais­ta.

Li­sä­tie­toa: hog­sa­ra.eu

far­mors­ca­fe.fi, +358 (0)2 4665711

As­pön saa­rel­la soi pe­li­man­ni­mu­siik­ki

As­pö si­jait­see Saa­ris­to­me­rel­lä Jur­mon poh­jois­puo­lel­la. Saa­ren hoh­ta­van val­koi­nen kirk­ko nä­kyy kau­as me­rel­le saak­ka. Se on hyvä maa­merk­ki ve­nei­li­jöil­le, jot­ka saa­pu­vat As­pön sa­ta­maan vuo­si toi­sen­sa jäl­keen. Kirk­ko si­jait­see saa­ren kor­keim­mal­la koh­dal­la ai­van sa­ta­man lai­tu­rin lä­hei­syy­des­sä.

En­ti­nen kirk­ko si­jait­si sa­mal­la pai­kal­la, mut­ta me­ri­tuu­li pu­hal­si pui­sen kir­kon pois pai­koil­taan 1940-lu­vul­la. Kirk­ko ja sen ik­ku­nat tu­hou­tui­vat ko­vas­sa myrs­kys­sä kor­jaus­kel­vot­to­mik­si. Saa­ren asuk­kaat eli­vät pa­ri­kym­men­tä vuot­ta il­man kirk­koa, kun­nes sai­vat ti­lal­le kes­tä­väm­män, tii­lis­tä ra­ken­ne­tun kir­kon.

Ny­kyi­sen ra­ken­nuk­sen tun­nel­ma on eri­tyi­nen. Si­säl­lä on hy­vin va­loi­saa, ja lä­heis­tä mer­ta voi ihas­tel­la lä­hes jo­kai­ses­ta ik­ku­nas­ta, kun is­tuu pen­keil­lä. En­si al­kuun uut­ta rai­kas­ta ja va­loi­saa kirk­koa pi­det­tiin tyy­lil­li­ses­ti hie­man so­pi­mat­to­ma­na saa­ris­toon. Nyt saa­re­lai­set ovat tot­tu­neet sii­hen ja se on saa­nut an­sait­se­man­sa ar­vos­tuk­sen.

As­pön saa­reen pää­see näp­pä­räs­ti vie­rai­le­maan Saa­ris­to­me­ren yh­tey­sa­luk­sen kyy­dis­sä. M/S Ei­vor lii­ken­nöi reit­ti­ään lä­hes päi­vit­täin. Alus tuo saa­rel­le pos­tia, ruo­kaa ja kyy­dit­see ke­sä­a­suk­kai­ta. Mo­net saa­ren va­ki­a­suk­kaat­kin kul­ke­vat yh­tey­sa­luk­sel­la man­te­reel­le.

Aspön koululaiset kulkevat parin tunnin koulumatkan Utöhön yhteysaluksen kyydissä. Yhteysalus soittaa sumutorvea aina saapuessaan ja lähtiessään satamasta.

As­pön sa­ta­ma on hy­vin suo­jai­sa, sil­lä sii­hen osuu ai­no­as­taan itä­tuu­li. Sik­si se on­kin suo­sit­tu le­väh­dys­paik­ka ve­nei­li­jöil­le.

Saa­res­sa asu­va ka­las­ta­ja Tore Jo­hans­son toi­mii As­pön tak­si­ve­nei­li­jä­nä, jo­ten saa­rel­ta pää­see liik­ku­maan myös hä­nen ve­ne­kyy­dil­lään. Tore pi­tää vai­moi­neen saa­rel­la pien­tä kah­vi­tu­paa, ja heil­tä voi ka­la­on­nen osu­es­sa koh­dal­le os­taa myös sa­vus­tet­tua ka­laa. Kah­vi­tu­vas­sa myy­dään myös vi­han­nek­sia, pe­ru­naa, lei­pää ja sii­ka­keit­toa, ai­na­kin se­son­ki­ai­kaan.

As­pö on ai­na ol­lut kuu­lui­sa pe­li­man­ni­mu­sii­kis­taan, ja mu­siik­ki­pe­rin­ne elää saa­rel­la edel­leen. Ke­säil­tai­sin sa­ta­mas­sa voi tans­sah­del­la To­ren hai­ta­ri­mu­sii­kin tah­dis­sa.

Li­sä­tie­toa tak­si­ve­nees­tä ja vuok­ra­mö­keis­tä: tore.jo­hans­son@luuk­ku.com, 0400 669865 ja 040 7667092

M/S Ei­vo­rin rei­tit ja ai­ka­tau­lut: ro­si­ta.fi, (02) 213 1500

Jur­mo on ka­run kau­nis

 Yk­si­näi­nen Jur­mo on var­maan­kin eri­koi­sin kai­kis­ta Saa­ris­to­me­ren saa­ris­ta. Sen län­si­puo­lel­la on pie­ni ky­lä­pa­ha­nen, mut­ta muu­ten saa­ren mai­se­ma on karu. Jur­mo ko­ho­aa kuin tyh­jäs­tä kes­kel­lä Saa­ris­to­me­ren suu­ria sel­kiä.

Koko Jur­mo on ker­taal­leen pa­la­nut 1500-lu­vul­la, jo­ten se se­lit­tää saa­ren ka­ruu­den. Mul­ta ei kau­an viih­ty­nyt lä­hes puut­to­mas­sa saa­res­sa, vaan se kan­tau­tui me­reen. Ka­ta­ja on var­sin sit­keä kas­vi, jo­ten se on ot­ta­nut saa­ren mil­tei ko­ko­naan hal­tuun­sa. Ka­ta­jan li­säk­si saa­rel­la on muu­ta­ma pie­ni niit­ty, jot­ka ta­kaa­vat lam­pail­le lai­dun­maat.

Vie­rai­li­jan kan­nat­taa läh­teä tu­tus­tu­maan ka­poi­seen, mut­ta kuu­si ki­lo­met­riä pit­kään saa­reen kä­vel­len. Voi ol­la, et­tä yh­tään ih­mis­tä ei tule tun­ti­kau­siin vas­taan. Pa­ti­koi­ja voi näh­dä ki­lo­met­reit­täin ki­vik­koa ja sil­män­kan­ta­mat­to­miin ka­ta­jaa ja aa­vaa mer­ta. Joka puo­lel­la nä­ky­vä vii­va­suo­ra ho­ri­sont­ti rau­hoit­taa mie­len.

Saa­ren sa­ta­mas­sa on ke­säi­sin pal­jon ve­nei­tä, jo­ten lai­tu­ri­paik­kaa voi ol­la vai­kea löy­tää, var­sin­kaan hei­nä­kuus­sa. M/S Ei­vor ris­tei­lee myös Jur­moon, ja mat­ka Nau­vos­ta saa­rel­le kes­tää rei­lut kol­me tun­tia.

Saa­ren ka­las­ta­ja Klas Mat­ts­son on syn­ty­nyt Jur­mos­sa ja asuu siel­lä edel­leen, ke­sät tal­vet. Hän pi­tää sa­ta­mas­sa pien­tä kaup­paa, mis­sä hän sa­vus­taa myös ka­laa. Hän vuok­raa saa­rel­la myös muu­ta­maa mök­kiä.

Jot­kut van­hat Jur­mon-kä­vi­jät vuok­raa­vat suo­sik­ki­mök­kin­sä jo edel­li­se­nä ke­sä­nä. He ra­kas­ta­vat saa­ren ka­ruut­ta ja lo­pu­ton­ta hil­jai­suut­ta. Ne jot­ka ym­mär­tä­vät saa­ren ka­run kau­neu­den pääl­le, tu­le­vat Jur­moon syys­myrs­ky­jen ai­kaan. Sil­loin voi to­del­la ko­kea myrs­ky­ä­vän me­ren rai­von ja voi­man. On yle­vää is­tua myrs­ky­lyh­dyn va­lai­se­mas­sa tu­vas­sa ja ihas­tel­la syk­syis­tä mer­ta, jon­ka aal­lot len­tä­vät kym­me­nien met­rien pää­hän ran­nas­ta.

Li­sä­tie­toa: jur­mo.com, jur­mo@jur­mo.com

Klas Mat­ts­son, 0400 424261

M/S Ei­vo­rin rei­tit ja ai­ka­tau­lut: ro­si­ta.fi, (02) 213 1500