Ke­säi­nen Vis­by näyt­tää pik­ku­sie­väl­tä. Mu­ku­la­ki­vi­ku­jia reu­nus­ta­vat huo­lel­la hoi­va­tut ta­lo­van­huk­set, ja ruu­tuik­ku­noi­ta ko­ris­ta­vat vi­her­kas­vit, pos­lii­nie­si­neet ja pur­je­ve­nei­den pie­nois­mal­lit. Ik­ku­nat ovat sil­mien ta­sal­la, ai­van kuin var­ta vas­ten ohi­kul­ki­joi­ta ilah­dut­ta­mas­sa – ja kul­kua hi­das­ta­mas­sa.

Vä­lil­lä on sei­sah­dut­ta­va nuuh­ki­maan. Ym­pä­ril­lä tuok­su­vat sei­nus­toil­la kie­mur­te­le­vien köyn­nös­ten pul­le­at, eri­vä­ri­set ruu­sut.

Kii­ree­tön, pää­mää­rä­tön kul­jes­ke­lu on mu­ka­vaa. Mo­nil­la si­vu­ku­jil­la ei tule vas­taan ai­nut­ta­kaan kul­ki­jaa.

Ko­ris­tuk­sia ja yk­si­tyis­koh­tia on sen si­jaan joka puo­lel­la, jopa jal­ko­jen juu­res­sa: Vaa­le­an­si­ni­sen ta­lon kuk­ka­maa­ta ke­hys­tä­vät me­ren si­lot­ta­mat, sy­dä­mil­lä ja eri­kie­li­sil­lä rak­kau­den­tun­nus­tuk­sil­la ko­ris­tel­lut pik­ku­ki­vet. Yh­teen on raa­pus­tet­tu ”Wel­co­me to Got­land”.

Got­lan­nin pää­kau­pun­ki on niin pie­ni, ko­di­kas ja tut­ta­val­li­nen, et­tä olo tun­tuu oi­tis ter­ve­tul­leel­ta. Kart­taa ei tar­vit­se, sil­lä van­haa Vis­byä ym­pä­röi­vä, 3,5 ki­lo­met­rin mit­tai­nen kau­pun­gin­muu­ri tu­lee en­nem­min tai myö­hem­min vas­taan.

Kes­ki­a­jal­la teh­ty muu­ri suo­ja­si kau­pun­ki­lai­sia mui­noin vi­hol­li­sil­ta. Nyt se suo­je­lee me­rel­tä pu­hal­ta­val­ta na­va­kal­ta tuu­lel­ta – ja mo­der­nil­ta maa­il­mal­ta. Alu­eel­la lii­ku­taan kä­vel­len ja pol­ku­pyö­räl­lä, ja ta­lo­jen jul­ki­si­vu­ja saa en­ti­söi­dä vain al­ku­pe­räis­tä ul­ko­nä­köä vaa­lien.

Muu­rien si­säl­lä saa­kin as­tel­la kes­kel­lä men­neis­tä ai­ka­kau­sis­ta muis­tut­ta­vaa ta­lo­ko­ko­el­maa. Van­him­mat ra­ken­nuk­set ovat 1100-lu­vun pe­ru­ja, jol­loin kau­pun­kiin muut­ti pal­jon sak­sa­lais­kaup­pi­ai­ta, ja Vis­bys­tä keh­key­tyi ku­kois­ta­va kaup­pa­kes­kus idän ja län­nen vä­lis­sä.

Ita­li­a­lai­nen silk­ki ja lasi, eng­lan­ti­lai­set vil­la­teks­tii­lit, ve­nä­läi­set tur­kik­set ja mo­nien mui­den mai­den kaup­pa­ta­va­rat ah­det­tiin suu­riin har­ja­kat­toi­siin vä­li­va­ras­toi­hin Strand­ga­ta­nil­le. Ta­lot ovat yhä ole­mas­sa, ko­mei­ne por­ras­tet­tui­ne pää­ty­sei­ni­neen, pal­jol­ti sa­man­moi­si­na kuin tuo­hon ai­kaan. Nyt niis­sä nä­kyy ole­van lii­ke­ti­lo­ja ja asun­to­ja.

PIE­TEE­TIL­LÄ RE­MON­TOI­TUA

Nyky-Vis­by on hy­vin­voi­va ja vau­ras, vaik­ka to­del­li­set kul­ta-ajat ovat­kin ohi. Vis­by kuu­lui 1200-lu­vul­ta läh­tien han­sa­kau­pun­kien liit­toon, ja sitä ku­vail­tiin niin äve­ri­ääk­si, et­tä si­at­kin söi­vät kul­tai­sis­ta kau­ka­lois­ta.

Kun pa­ri­sa­taa vuot­ta myö­hem­min kaup­pa­lai­vo­jen koko kas­voi ja löy­det­tiin uu­sia kaup­pa­reit­te­jä, Vis­byn mer­ki­tys pie­ne­ni ja se al­koi hil­jal­leen taan­tua.

Ke­hä­muu­ri kym­me­ni­ne tor­nei­neen, kau­pun­gin mui­nai­nen ase­ma­kaa­va ja mo­net kes­ki­ai­kai­set ki­vi­ra­ken­nuk­set

ovat kui­ten­kin jäl­jel­lä, ai­na­kin osit­tain. Van­haa on kun­nos­tet­tu ja ra­ken­net­tu uu­del­leen vuo­si­sa­to­jen mit­taan.

Lop­pu­tu­los on mel­koi­nen tyy­lien mo­sai­ik­ki, mut­ta se on osa vie­hä­tys­tä. Ka­tu­jen var­sil­le mah­tu­vat yh­tä lail­la jy­ke­vät kaup­pi­as­ta­lot, tum­man­rus­ke­at hir­si­tu­vat ja ko­dit, jot­ka on muu­rat­tu tiu­kas­ti ym­pä­rys­muu­riin kiin­ni.

So­mim­mat ta­lot pii­lot­te­le­vat van­han­kau­pun­gin ylä­ku­jil­la Klin­te­nis­sä, joka asu­tet­tiin vas­ta 1700–1800-lu­vuil­la. Alue py­syi pit­kään Vis­byn köy­him­pä­nä osoit­tee­na, mut­ta ny­ky­ään eri vä­rein maa­la­tut pie­net puu­ta­lot ovat ha­lut­tu­ja, ja näyt­tä­vät kut­su­vil­ta kuin sa­duis­sa.

KAH­VIL­LE RAU­NI­O­KIRK­KOON

Kuk­ku­lal­la Klin­te­nin lie­peil­lä kul­ku tys­sää ko­ko­naan. Nä­kö­a­lat ovat kau­pun­gin hie­noim­mat. Stra­te­gi­ses­ti si­joi­te­tuil­ta pen­keil­tä nä­ky­vät Itä­me­rel­lä kyn­tä­vät pur­je­ve­neet, orans­sin­pu­nai­set tii­li­ka­tot ja rau­ni­o­kir­kot.

Kat­se py­säh­tyy kuk­ku­lan ku­pees­sa ko­ho­a­van Py­hän Ma­ri­an tuo­mi­o­kir­kon goot­ti­lai­seen hah­moon. Se on kol­kon­ko­mea, ja har­vi­nai­nen. Alun pe­rin sak­sa­lai­sil­le kaup­pi­ail­le ra­ken­net­tu kirk­ko on Vis­byn ai­noa kes­ki­a­jal­ta säi­ly­nyt py­hät­tö, jota yhä käy­te­tään. Mui­ta ryös­tet­tiin ja pol­tet­tiin. Niis­tä myös käh­vel­let­tiin ra­ken­nus­tar­pei­ta niin uut­te­ras­ti, et­tä ny­ky­ään ne ovat pys­tys­sä vain osit­tain.

Rau­ni­oil­la­kin on ihan oma tun­nel­man­sa. Mu­ka­vim­mil­laan se on kah­vi­lak­si muu­te­tun Py­hän Han­sin kirk­ko­jään­teil­lä. Cap­puc­ci­nos­ta ja kor­va­puus­tis­ta saa nau­tis­kel­la pui­den var­jos­ta­mal­la nur­mi­pi­hal­la, kuk­kien ja köyn­nös­kas­vien peit­tä­mien sei­nän­kap­pa­lei­den lo­mas­sa.

Toi­saal­ta Vis­by on pul­lol­laan hou­kut­te­le­via ke­sä­kah­vi­loi­ta, te­ki­pä sit­ten mie­li jo­tain tyy­li­käs­tä, ko­di­kas­ta tai pe­rin­tei­käs­tä. Pie­nen pen­si­o­naa­tin yh­tey­des­sä toi­mi­va Ro­sas Café lie­nee hem­peim­mäs­tä pääs­tä. Rau­hal­lis­ta si­sä­pi­ha­te­ras­sia ko­ris­ta­vat ke­sä­ku­kat, ruu­su­ku­vi­oi­set pöy­tä­lii­nat ja pin­kit kynt­ti­län­ja­lat.

Haus­kin idea on Kafé Strand­por­te­nil­la. Säm­py­lät ja lei­von­nai­set, kah­vit ja me­hut tai vaik­ka pa­lan got­lan­ti­lais­ta sah­ra­mi­pan­nu­kak­kua saa ha­lu­tes­saan pik­nik-ko­riin pa­kat­tu­na.

Eväi­den kans­sa kan­nat­taa suun­na­ta muu­rin ul­ko­puo­lel­le, vie­rei­sen Al­me­da­len -puis­ton vi­he­ri­öil­le. Ai­koi­naan puis­ton pai­kal­la oli sa­ta­ma, mut­ta meri on loi­ton­nut. Nyt Al­ma­da­len on vil­kas oles­ke­lu- ja koh­taus­paik­ka isoi­ne nur­mi­a­lu­ei­neen, sor­sa­lam­pi­neen ja las­ten leik­ki­kent­ti­neen.

KÄ­SI­TYÖ­KAUP­PO­JA JA IL­LAN ILO­JA

Muu­rien suo­jas­sa asuu ny­ky­ään pari–kol­me tu­hat­ta ih­mis­tä, pal­jon vä­hem­män kuin en­nen van­haan. Mo­net asun­nois­ta ovat käy­tös­sä vain ke­säl­lä ja loma-ai­koi­na. Jos saa­puu Vis­byyn mat­kai­lu- ja mök­kei­ly­se­son­gin ul­ko­puo­lel­la, koh­taa tuu­len tui­ver­ta­man, hil­jai­sen kau­pun­gin.

Kes­ki­ke­säl­lä il­ma­pii­ri on kui­ten­kin ai­van toi­nen, eloi­sa ja kan­sain­vä­li­nen. Päi­vi­sin hou­kut­te­le­vat puo­dit ja pu­tii­kit kuin suu­rem­mas­sa­kin kau­pun­gis­sa. Paik­ka­kun­ta­lai­set te­ke­vät os­tok­sen­sa useim­mi­ten muu­rien ul­ko­puo­lel­la, heti itä­por­tin ta­ka­na al­ka­val­la Skol­ports­ga­ta­nil­la, jos­sa on vaa­te-, ken­kä- ja ur­hei­lu­liik­kei­tä.

Pe­rin­teik­käim­mät ja per­soo­nal­li­sim­mat kau­pat ly­my­ä­vät kui­ten­kin van­han­kau­pun­gin sok­ke­lois­sa ja os­tos­ka­tu Adels­ga­ta­nil­la. Puo­deis­ta saa kau­nii­ta si­sus­tus­ta­va­roi­ta ja got­lan­ti­lais­ta kä­si­työ­tä, ku­ten ke­ra­miik­kaa, kes­ki­ai­ka­tyy­li­siä ko­ru­ja ja pai­kal­lis­ten la­sin­pu­hal­ta­jien te­ke­miä esi­nei­tä. Mo­nes­sa pai­kas­sa myy­dään myös saa­ren tum­man­har­mai­den lam­pai­den vil­las­ta ja na­has­ta teh­ty­jä tal­jo­ja, har­ti­a­hui­ve­ja, hat­tu­ja ja töp­pö­siä.

Il­lan tul­len kau­pun­gil­la va­el­te­le­vien as­kel hi­das­tuu en­ti­ses­tään. Au­ki­oi­den ja ku­jien var­sien ra­vin­to­lat sekä olut- ja vii­ni­baa­rit ovat täyn­nä yö­myö­hään. Kun sää vii­le­nee, te­ras­si­pöy­dis­sä kää­riy­dy­tään huo­piin.

Kau­nii­na ke­säil­ta­na läh­de­tään jou­kol­la ran­ta­ka­dul­le li­po­maan pien­ve­ne­sa­ta­mas­ta han­kit­tu­ja jää­te­löi­tä. Sa­mal­la seu­rail­laan mai­se­man vär­jäy­ty­mis­tä orans­sik­si, kun au­rin­ko pai­nuu mail­leen.

AU­TOL­LA VIS­BYN YM­PÄ­RIS­TÖÖN

Pari päi­vää Vis­bys­sä hu­jah­taa huo­maa­mat­ta, mut­ta sit­ten malt­taa jo suun­na­ta muu­al­le Got­lan­tiin. Vä­li­mat­kat ovat niin ly­hy­et, et­tä päi­vän ai­ka­na eh­tii ajel­la saa­ren kau­im­mai­seen­kin kolk­kaan ja pa­laa­maan vie­lä yök­si ta­kai­sin.

Toi­saal­ta myös Vis­byn lä­hi­seu­dul­la on pal­jon kat­sel­ta­vaa. Ete­lä­puo­lel­la ko­ho­a­vat Högk­lin­tin hie­not kal­li­o­jyr­kän­teet, ve­den kai­ver­ta­mat on­ka­lot ja pie­net luo­lat. Nii­den ym­pä­ril­le le­vit­täy­ty­vä luon­non­suo­je­lu­a­lue on kau­nis­ta ul­koi­lu­maas­toa käk­ky­rä­män­tyi­neen ja kuk­ka­ke­toi­neen.

Kun aje­lee ran­ta­tie­tä vä­hän pi­dem­mäl­le koh­ti ete­lää, tu­lee vas­taan Tof­ta strand, saa­ren mo­nis­ta ran­nois­ta kuu­lui­sin. Dyy­nien suo­jaa­mal­la ran­nal­la hiek­ka on hie­non­hie­noa ja upot­ta­vaa. Me­ri­ve­si ei yl­lä juu­ri 18 as­tet­ta kor­ke­am­mal­le edes hei­nä­kuus­sa, mut­ta ai­na­kaan pik­ku­vä­keä se ei hait­taa.

Nuo­ret ai­kui­set ja muut tren­di­tie­toi­set täyt­tä­vät ruo­ka-ai­kaan tyy­lik­kään Tof­ta Be­ach Clu­bin. He juo­vat ro­see­ta ja kuo­hu­vaa sekä na­pos­te­le­vat kat­ka­ra­pu­ja ja ra­vi­o­li-ru­co­la­sa­laat­tia kuin Vä­li­me­rel­lä kon­sa­naan.

Mai­nio py­säk­ki löy­tyy myös ai­van Vis­byn ku­pees­ta. Lä­hi­ruo­kaan eri­kois­tu­neen kah­vi­la-ra­vin­to­lan, Leva Kungs­la­do­rin, pi­ha­maa­ta reu­nus­ta­vat na­ve­tat ja la­dot, jois­sa myy­dään si­sus­tus­ta­va­raa, ke­ra­miik­kaa

ja luo­mu­ruo­kaa. Vi­sii­tin kruu­naa uu­ni­läm­min mar­ja­pii­rak­ka.

LOU­NAS ME­REN ÄÄ­REL­LÄ

Got­lan­nin idyl­li­sim­piä so­pu­koi­ta ovat pie­net ran­ta­ky­lät. Sel­lai­set, ku­ten Vis­byn poh­jois­puo­lel­la si­jait­se­va une­li­as Själs­jö, jon­ka pis­kuis­ta ve­ne­sa­ta­maa reu­nus­ta­vat vaa­ti­mat­to­mat ka­las­tus­mö­kit ja jos­sa

tuok­suu vas­ta­pyy­de­tyil­le me­re­ne­lä­vil­le.

Oi­va ret­ki­koh­de on myös Lic­kers­ham­nin pit­to­res­ki ran­ta­mil­jöö. Park­ki­pai­kan luo­ta läh­te­vä met­sä­pol­ku vie Jungf­run luon­non­suo­je­lu­a­lu­een hal­ki, me­reen syök­sy­vän kal­li­o­jyr­kän­teen pääl­le. Siel­lä ko­ho­aa ko­mea rauk­ki, jään­ne ko­ral­li­riu­tas­ta vuo­si­mil­joo­nien ta­kaa. Sa­man­kal­tai­sia, eroo­si­on ku­lut­ta­mia veis­tos­mai­sia

ki­vi­tor­ne­ja on Got­lan­nin ran­noil­la mo­nin pai­koin, eten­kin poh­joi­ses­sa.

Lic­kers­ham­nin mu­ka­vin paik­ka on kui­ten­kin ran­nal­la pu­na­mul­ta­mök­kien luo­na. Yk­si mö­keis­tä toi­mii ios­ki­na,

jos­sa myy­dään sa­vus­tet­tua loh­ta ja kam­pe­laa, mak­ril­lia ja sii­kaa.

Mo­net pai­kal­li­set ja ke­sä­mök­ki­läi­set os­ta­vat ka­lo­ja mu­kaan­sa. Mut­ta yh­tä lail­la niil­lä voi her­ku­tel­la pai­kan pääl­lä, me­ren ää­rel­lä, au­rin­gon hel­lies­sä ja aal­to­jen ko­li­su­tel­les­sa ran­nan pik­ku­ki­viä.

Pa­luu kes­ki­a­jal­le

Joka elo­kuu, vii­kol­la 32, Vis­bys­sä siir­ry­tään kes­ki­a­jan tun­nel­miin.

Kes­ki­ai­ka­viik­ko tuo ku­jil­le ai­ka­kau­den asui­hin son­nus­tau­tu­neet ih­mi­set, tee­man mu­kai­sen ruo­an, mu­sii­kin ja näy­tel­mät. Tel­tois­sa myy­dään pe­rin­tei­siä kä­si­töi­tä, nar­rit haus­kut­ta­vat lap­sia ja ri­ta­rit ot­ta­vat mit­taa toi­sis­taan. Ta­pah­tu­maa on vie­tet­ty vuo­des­ta 1984. Tänä vuon­na juh­li­taan 4.–11. elo­kuu­ta.

4 x Vis­byn ra­vin­to­la

1. 50 QU­AD­RAT. Skan­di­naa­vi­sen pel­kis­tet­ty ra­vin­to­la on kau­pun­gin ke­hu­tuim­pia. Tar­jol­la

on mo­der­nia lä­hi­ruo­kaa kan­sain­vä­li­sil­lä vai­kut­teil­la höys­tet­ty­nä, vaik­ka­pa lam­mas­ta

gril­la­tun ke­sä­kur­pit­san kera. Nel­jän ruo­ka­la­jin me­nyy mak­saa noin 65 €. St Hansp­lan,

p. +46 498 278 380, www.50kvad­rat.com.

2. BAK­FIC­KAN. Got­lan­ti­lais­ruo­kaan eri­kois­tu­nut, in­tii­mi ra­vin­to­la hem­mot­te­lee ka­lan ja

me­re­ne­lä­vien ys­tä­viä. Tar­jol­la on ai­na ka­la­keit­toa (19 €) ja si­lak­ka­pih­ve­jä (16 €). Mais­ta

myös pe­rin­teis­tä to­ast ska­gen -kat­ka­ra­pu­lei­pää. Stora Tor­get 1, p. +46 498 271 807,

www.bak­fic­kan-vis­by.nu.

3. BAR BIST­RO KRÖ­NET. Ko­ko­naan ul­koil­mas­sa ole­vaan ke­sä­bist­roon kan­nat­taa

poi­ke­ta jo mai­se­mien vuok­si; te­ras­sil­ta on hie­no nä­kö­a­la alas kau­pun­kiin. Ke­vy­el­lä

lou­nas­lis­tal­la on muun mu­as­sa sa­vus­tet­tu­ja kat­ka­ra­pu­ja (11 €) ja lei­piä. Päi­väl­lis­lis­ta on

mo­ni­puo­li­sem­pi. Adels­ga­tan 46.

4. ÖS­TER­DAHLS BRYG­GA. Pien­ve­ne­sa­ta­mas­sa si­jait­se­va, pik­ku­rui­nen, ko­di­kas ja ta­so­kas

ka­la­ra­vin­to­la on au­ki vain il­tai­sin, klo 17.30 al­ka­en. Her­kut­te­le vaik­ka hum­me­ril­la

(20 € puo­li­kas), sa­vus­te­tul­la lo­hel­la ja sah­ra­mi­pan­nu­ka­kul­la. Hol­men Ham­nen, p.

+46 498 217 788, www.os­ter­dahls.

MIRA JA­LO­MIES TEKS­TI / PEP­PE MAN­CU­SO KU­VAT

Oma Ai­ka 3/2013