Mak­ka­rat, juus­tot ja ei­nek­set saat­ta­vat ol­la mel­koi­sia suo­la­pom­me­ja. Jos esi­mer­kik­si vaih­dat päi­vit­täin syö­dyt kol­me meet­vurs­ti­sii­vua vä­hä­suo­lai­seen leik­ke­lee­seen, vä­hen­nät vuo­tuis­ta suo­lan­saan­ti­a­si 1,5 de­sil­lä.

Lei­väk­si tu­li­si va­li­ta tuo­te, jos­sa on al­le 0,7 pro­sent­tia suo­laa. Huo­maa, et­tä run­sas­kui­tui­nen ei ai­na ole vä­hä­suo­lai­nen. Kuu­den nor­maa­li­suo­lai­sen lei­pä­pa­lan vaih­ta­mi­nen vä­hä­suo­lai­seen vä­hen­tää suo­la­mää­rää kol­mel­la de­sil­lä vuo­des­sa.

Maus­te­kas­tik­keis­sa, ket­su­peis­sa, soi­ja­kas­tik­keis­sa ja lie­mi­kuu­ti­ois­sa on usein pal­jon suo­laa. Kaik­ki suo­la-al­kui­set tuot­teet, ku­ten suo­la­kur­kut ja suo­la­sil­li, ovat va­roi­tus­merk­ki. Vaa­ra vaa­nii myös aa­mi­ais­mu­rois­sa, jois­sa voi ol­la sa­man ver­ran suo­laa kuin sip­seis­sä.

Tut­ki siis tuo­te­se­los­teet tar­koin ja suo­si Sy­dän­merk­ki-tuot­tei­ta. Niis­sä on vä­hem­män suo­laa kuin muis­sa vas­taa­vis­sa tuot­teis­sa.

Läh­de: Pir­jo Saar­nia, Ruo­an ter­veys­vai­ku­tuk­set, Ota­va 2009.