”Eli­mis­tö on ne­ro­kas ko­neis­to, joka tar­vit­see hy­vin toi­mi­ak­seen kaik­ki tar­peel­li­set ai­neet. Ko­ko­nai­suus on kuin au­ton huol­to­kir­jas­ta: tätä ben­saa ja tätä öl­jyä”, ku­vaa Hei­no­lan Kes­ku­sAp­tee­kin ap­teek­ka­ri Mer­ja Aal­to­nen. Hän on pe­reh­ty­nyt ap­teek­kien tar­jo­a­miin it­se­hoi­to­val­mis­tei­siin.

Ly­hy­tai­kai­nen vi­ta­mii­nin puu­te ei hait­taa, sil­lä eli­mis­tö osaa kor­va­ta suo­ja­ra­vin­to­ai­nei­den ti­la­päis­tä va­jet­ta. Jat­ku­va vi­ta­mii­nin puu­te saat­taa nä­kyä pit­kän ajan ku­lut­tua. Esi­mer­kik­si B-vi­ta­mii­nei­hin kuu­lu­van ti­a­mii­nin puu­te häi­rit­see her­mo­so­lu­jen toi­min­taa. Ny­ky­o­lois­sa ta­val­li­sin syy ti­a­mii­nin va­jee­seen on run­sas al­ko­ho­lin käyt­tö.

B12-vi­ta­mii­nin puu­te voi nä­kyä ane­mi­a­na, ruo­ka­ha­lut­to­muu­te­na ja neu­ro­lo­gi­si­na oi­rei­na. Ikäih­mi­sil­lä on usein B12-vi­ta­mii­nin imey­ty­mis­häi­ri­öi­tä.

FOO­LI­HA­PON PUU­TE VÄ­SYT­TÄÄ

”Foo­li­hap­poa puut­tuu ai­ka mo­nel­ta. Sen puu­te ai­heut­taa eri­kois­ta, se­lit­tä­mä­tön­tä vä­sy­mys­tä. Sitä saa vih­reis­tä vi­han­nek­sis­ta, var­sin­kin par­sa­kaa­lis­ta, ja sitä on myös pap­ri­kas­sa ja mak­sas­sa. Foo­li­hap­po tu­hou­tuu hel­pos­ti, jos kas­vik­sia kei­te­tään väl­jäs­sä ve­des­sä”, Aal­to­nen ker­too.

Hän luon­neh­tii foo­li­hap­poa eri­tyi­ses­ti nais­ten ja ikäih­mis­ten vi­ta­mii­nik­si. Eh­käi­sy­pil­le­rien est­ro­gee­ni ku­lut­taa foo­li­hap­poa, ja kun pil­le­rien jäl­keen al­kaa suun­ni­tel­la ras­kaut­ta, kan­nat­taa huo­leh­tia riit­tä­väs­tä foo­li­ha­pon saan­nis­ta. Van­hus voi saa­da ra­vin­nos­ta lii­an niu­kas­ti foo­li­hap­poa var­sin­kin, jos sa­laa­tit ja vih­re­ät vi­han­nek­set ei­vät mais­tu. Foo­li­hap­poa suo­si­tel­laan 300-400 mik­rog­ram­maa päi­väs­sä. Se on hai­ta­ton ai­ne, jo­ten yli­an­nos­tuk­sen vaa­raa ei ole.

”Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen su­pe­ra­si­an­tun­ti­joil­la on ai­ka jyrk­kä asen­ne, et­tä lä­hes kaik­ki vi­ta­mii­nit pi­tää saa­da ter­veel­li­ses­tä ra­vin­nos­ta. Jos ha­lu­aa ana­ly­soi­da ja miet­tiä asi­aa, THL:n si­vuil­la on sii­hen hy­vät työ­ka­lut: saan­ti­suo­si­tuk­set ja elin­tar­vi­ke­tau­luk­ko. Kun ker­ran opet­te­lee ihan­teel­li­sen ruo­ka­va­li­on ja syö läpi elä­män­sä ra­vit­se­vaa ruo­kaa, ei juu­ri tar­vit­se vi­ta­mii­ni­li­siä”, Aal­to­nen sa­noo.

D-VI­TA­MII­NIS­TA PAL­JON HYÖ­TYÄ

D-vi­ta­mii­ni­li­sää suo­si­tel­laan uu­sim­mas­sa suo­ma­lai­ses­sa ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­ses­sa lo­ka­kuun alus­ta maa­lis­kuun lop­puun kai­kil­le ja yli 60-vuo­ti­ail­le ym­pä­ri vuo­den. D-vi­ta­mii­nin saan­ti­suo­si­tus yli 60-vuo­ti­ail­le on 20 mik­rog­ram­maa päi­väs­sä. Lap­sil­le sekä odot­ta­vil­le ja imet­tä­vil­le äi­deil­le on omat D-vi­ta­mii­ni­suo­si­tuk­sen­sa.

D-vi­ta­mii­ni sää­te­lee ve­ren kal­sium­pi­toi­suut­ta. ’Luu­vi­ta­mii­nil­le’ on vii­me ai­koi­na löy­det­ty usei­ta mui­ta­kin hyö­dyl­li­siä teh­tä­viä. Se esi­mer­kik­si sää­te­lee ja hi­das­taa so­lu­jen ja­kau­tu­mis­ta ku­dok­sis­sa ja saat­taa näin eh­käis­tä eräi­tä syö­pä­tau­te­ja.

Aal­to­nen on ha­vain­nut, et­tä vi­ta­mii­neis­sa­kin on muo­tit­ren­de­jä. Kun D-vi­ta­mii­nin mo­net edut on vah­vis­tet­tu tut­ki­muk­sin, en­ti­sai­ko­jen ka­lan­mak­sa­öl­jyn syöt­tö­kin osoit­tau­tuu jär­ke­väk­si.

D-vi­ta­mii­ni on ras­va­liu­koi­nen, ja lii­an suu­ret an­nok­set ovat hai­tal­li­sia. Tätä ny­kyä Eu­roo­pan elin­tar­vi­ke­vi­ras­ton suo­si­tus enim­mäis­mää­räk­si on sata mik­rog­ram­maa päi­väs­sä.

Eli­mis­tö toi­mii par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la, kun D-vi­ta­mii­nia tu­lee juu­ri so­pi­va mää­rä. Tar­ve on yk­si­löl­li­nen, ja sii­hen vai­kut­ta­vat esi­mer­kik­si ikä, ruo­ka­va­lio ja sai­rau­det.

KAL­SI­DI­O­LI­PI­TOI­SUUS VE­RI­NÄYT­TEES­TÄ

D-vi­ta­mii­ni va­ras­toi­tuu ke­hoon kal­si­di­o­li­na, ja ve­ren kal­si­di­o­li­pi­toi­suu­den voi mi­ta­ta.”Jos ar­vot ovat al­hai­set, täy­tyy li­sä­tä ka­lan syön­tiä tai ot­taa D-vi­ta­mii­ni­tab­let­te­ja. Jos tu­los on vii­te­ar­vo­jen ylä­puo­lel­la, kan­nat­taa pi­tää vä­hän ai­kaa tau­koa D-vi­ta­mii­ni­val­mis­tei­den käy­tös­sä ja jat­kaa jos­kus myö­hem­min pie­nem­mäl­lä an­nok­sel­la. Ve­ri­näyt­teis­tä voi mää­rit­tää mo­nia mui­ta­kin vi­ta­mii­ne­ja”, Aal­to­nen ker­too.

Ai­na­kin luus­ton sai­rauk­sia po­te­vil­le sekä luun­mur­tu­ma­po­ti­lail­le, ruo­an­su­la­tus­ka­na­van sai­rau­des­tä kär­si­vil­le, ikään­ty­neil­le ja mo­ni­sai­rail­le on hyö­tyä kal­si­di­o­lin mit­tauk­ses­ta. Myös huo­mat­ta­van suu­ria D-vi­ta­mii­ni­an­nok­sia käyt­tä­vien tu­li­si ai­ka ajoin mit­taut­taa see­ru­min kal­si­di­o­li­pi­toi­suus. Suo­mes­sa see­ru­min kal­si­di­o­lin vii­te­ar­vot ovat 40–80 na­no­moo­lia lit­ras­sa.

Ny­kyi­sin riip­puu hoi­ta­vas­ta lää­kä­ris­tä, saa­ko D-vi­ta­mii­ni­ta­son mit­tauk­sen ter­veys­kes­kuk­ses­sa. Eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa se kuu­luu yleen­sä nor­maa­liin käy­tän­töön, kun luus­ton sai­rauk­sien hoi­toa aloi­te­taan ja seu­ra­taan.

”Toi­vom­me, et­tä te­keil­lä ole­vaan, uu­teen os­te­o­po­roo­sin Käy­pä hoi­to -suo­si­tuk­seen tu­lee suo­si­tus myös kal­si­di­o­lin mit­tauk­ses­ta sekä suo­si­tel­tu kal­si­di­o­lin taso”, sa­noo Suo­men Luus­to­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja An­sa Holm.

Mit­taus oli­si Hol­min mu­kaan pa­ras teh­dä tal­vel­la tai ai­kai­sin ke­vääl­lä, jol­loin eli­mis­tös­sä on yleen­sä vuo­den al­hai­sin D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suus. Jos kal­si­di­o­li­pi­toi­suus on sil­loin riit­tä­vä ei­kä hen­ki­lön D-vi­ta­mii­nin käyt­tö tai ruo­ka­va­lio muu­tu, on pi­toi­suus riit­tä­vä mui­na­kin vuo­de­nai­koi­na. Kal­si­di­o­li­mit­tauk­sia teh­dään myös yk­si­tyi­sil­lä lää­kä­ri­a­se­mil­la.

RUO­KA­VA­LIO, LÄÄK­KEET JA VI­TA­MII­NIT

Puu­tos­ti­lo­jen en­nal­ta­eh­käi­sy on ai­na vii­saam­paa kuin sai­rauk­sien hoi­ta­mi­nen. Pro­vii­so­rin kou­lu­tuk­sen­sa poh­jal­ta Mer­ja Aal­to­nen ajat­te­lee, et­tä mo­ni­vi­ta­mii­ni­ki­ma­ra pur­kis­ta on mo­nel­le hyvä vaih­to­eh­to. Jos vi­ta­mii­ni­li­sän ot­taa tab­le­teis­sa, tie­tää täs­mäl­leen, mitä saa ja kuin­ka pal­jon. Elin­tar­vik­kei­siin li­sä­tään Suo­mes­sa vi­ta­mii­ne­ja, mut­ta jos tuo­te­se­los­tei­ta ei tut­ki ei­kä mää­riä las­ke, saat­taa käy­dä niin, et­tä yh­tä ai­net­ta tu­lee pal­jon ja tois­ta ei ol­len­kaan.

”Kan­nat­tai­si ai­na ap­tee­kis­sa ju­tel­la omas­ta ti­lan­tees­ta, ruo­ka­va­li­os­ta ja lää­ki­tyk­ses­tä. Mark­ki­noil­la on yli tu­hat lää­ke­ai­net­ta. Yh­dis­tel­mien va­ri­aa­tio on val­ta­va ja yh­teis­vai­ku­tuk­set kan­nat­taa sel­vit­tää. Myös vi­ta­mii­ni­val­mis­tei­den pääl­lek­käis­käyt­tö si­säl­tää ris­ke­jä”, Aal­to­nen pai­not­taa.

Hän kuu­lut­taa vi­ta­mii­nien käy­tös­sä kul­tais­ta kes­ki­tie­tä, koh­tuut­ta ja yk­si­löl­lis­tä ar­vi­o­ta.Esi­mer­kik­si A-vi­ta­mii­ni, jol­la on pal­jon tär­kei­tä teh­tä­viä ihon, li­ma­kal­vo­jen, luus­ton ja sil­mien ter­vey­den var­mis­ta­mi­ses­sa, on lii­ka-an­nok­se­na myrk­kyä.

Mo­ni­vi­ta­mii­ni­val­mis­tei­den A-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suuk­sis­sa on ero­ja. Jois­sa­kin tab­le­teis­sa sitä on sa­man ver­ran kuin päi­vän saan­ti­suo­si­tus. Jos saa jo ra­vin­nos­ta A-vi­ta­mii­nia ja käyt­tää li­säk­si sitä si­säl­tä­viä ome­ga3-kap­se­lei­ta, sitä voi ker­tyä mak­saan lii­kaa. Aal­to­nen va­roit­taa, et­tä A-vi­ta­mii­ni on rau­dan ohel­la myr­kyl­li­syy­des­sä omaa luok­kaan­sa, ja sekä A-vi­ta­mii­ni- et­tä rau­ta­val­mis­teet pi­tää ai­na pi­tää las­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa.

Suo­meen on tul­lut myös kes­kie­u­roop­pa­lai­sen tyy­lin vi­ta­mii­ni­val­mis­tei­ta, joi­hin on li­sät­ty jo­dia, ja jois­sa­kin val­mis­teis­sa on se­lee­niä.

”Näis­sä kan­nat­taa ol­la tark­ka­na. Meil­lä jo suo­laan li­sä­tään jo­dia, ja se­lee­ni voi ol­la myr­kyl­li­nen ai­ne pie­ni­nä­kin an­nok­si­na.

On ai­na­kin hyvä val­jas­taa far­ma­seut­ti ap­tee­kis­sa poh­ti­maan näi­den ki­ven­näi­sai­nei­den tar­vet­ta”, Aal­to­nen suo­sit­taa.

IKÄ HEI­KEN­TÄÄ IMEY­TY­MIS­TÄ

Iän myö­tä vi­ta­mii­nien imey­ty­mi­nen heik­ke­nee.  Aal­to­sen mie­les­tä on hyvä var­mis­taa, saa­vat­ko omat iäk­käät van­hem­mat tai muu lä­hei­nen van­hus hoi­to­lai­tok­ses­sa mo­ni­vi­ta­mii­ni­tab­le­tin päi­väs­sä. Mark­ki­noil­la on muu­ta­ma ni­me­no­maan yli 60-vuo­ti­ail­le suun­ni­tel­tu mo­ni­vi­ta­mii­ni­val­mis­te.

Jos vi­ta­mii­ni­val­mis­tei­ta käy­te­tään puu­tos­tau­tien hoi­toon, an­nok­set ovat huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pia kuin en­nal­ta­eh­käi­syyn.

Mitä vä­hem­män ih­mi­nen syö, sitä vä­hem­män hän saa vi­ta­mii­ne­ja. Mie­het syö­vät suu­rem­pia an­nok­sia kuin nai­set ja saa­vat sik­si enem­män vi­ta­mii­ne­ja ra­vin­nos­ta. Mel­kein kai­kis­sa vi­ta­mii­neis­ta saan­ti­suo­si­tus on mie­hil­le suu­rem­pi kuin nai­sil­le, kos­ka mie­het ovat kook­kaam­pia kuin nai­set.

Vi­ta­mii­ni­tuot­tei­den val­mis­ta­jia on pal­jon. Osa val­mis­teis­ta lu­e­taan lääk­keik­si, osa elin­tar­vik­keik­si. Aal­to­nen suo­sit­te­lee var­mo­jen, tun­net­tu­jen lää­ke­val­mis­ta­jien tuot­tei­ta. Elin­tar­vik­kei­na myy­tä­vis­tä vi­ta­mii­neis­ta ei tie­dä, mitä niis­tä on tut­kit­tu, ja myyn­ti­lu­van saa il­moi­tus­me­net­te­lyl­lä.

”Mitä epä­mää­räi­sem­pi tuo­te, sitä vä­hem­män sen si­säl­tä­mis­tä ai­neis­ta ker­ro­taan, ja sitä enem­män sitä mai­nos­te­taan mie­li­ku­vil­la”, Aal­to­nen to­te­aa.

ELÄ­MÄL­LE TÄR­KEI­TÄ AI­NEI­TA

◗ Vi­ta­mii­nit ovat suo­ja­ra­vin­to­ai­nei­ta, joi­ta lap­si tar­vit­see kas­vuun ja ke­hi­tyk­seen ja kai­ke­ni­käi­set vi­rey­den ja ter­vey­den yl­lä­pi­tä­mi­seen. Vi­ta­mii­nien tar­ve muut­tuu hiu­kan iän myö­tä.

◗ Kun en­sim­mäi­set vi­ta­mii­nit löy­det­tiin run­sas sata vuot­ta sit­ten, tut­ki­jat luu­li­vat, et­tä ne kaik­ki ovat amii­ni-yh­dis­tei­tä. Sik­si elä­mäl­le tär­kei­tä ai­nei­ta, joi­ta ih­mis­ke­ho ei it­se pys­ty val­mis­ta­maan, alet­tiin kut­sua vi­ta­mii­neik­si (vita + amii­ni).

◗ Ve­si­liu­koi­set vi­ta­mii­nit ei­vät va­ras­toi­du ke­hoon pit­käk­si ai­kaa. Sik­si on har­vi­nais­ta, et­tä nii­tä ker­tyi­si eli­mis­töön lii­kaa. Ve­si­liu­koi­sia ovat B-vi­ta­mii­nit, foo­li­hap­po ja C-vi­ta­mii­ni.

◗ Ras­va­liu­koi­set vi­ta­mii­nit va­ras­toi­tu­vat eli­mis­töön, ja lii­ka-an­nok­sis­ta voi ol­la hait­taa. Ras­va­liu­koi­sia ovat A-,D-, E- ja K-vi­ta­mii­nit.

◗ Suo­ma­lai­sis­ta ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­sis­ta löy­ty­vät vi­ta­mii­nien ja hi­ve­nai­nei­den päi­vit­täi­set saan­ti­suo­si­tuk­set vä­es­tö­ta­sol­la. Yk­si­löl­li­set erot, elä­män­ti­lan­teet, ruo­ka­va­li­ot ja sai­rau­det vai­kut­ta­vat vält­tä­mät­tö­mien ra­vin­to­ai­nei­den tar­pee­seen. Esi­mer­kik­si toi­pi­las, iä­käs, kun­toi­li­ja, ke­li­aa­kik­ko, al­ko­ho­lin suur­ku­lut­ta­ja ja kas­vis­syö­jä tar­vit­se­vat hie­no­sää­töä vi­ta­mii­nien käy­tös­sä,sil­lä ra­vin­nos­ta ei vält­tä­mät­tä tule tar­peek­si suo­ja­ra­vin­to­ai­nei­ta.

◗ Suo­mes­sa suo­si­tel­laan D-vi­ta­mii­ni­li­sää kai­kil­le pi­me­ään vuo­de­nai­kaan. Lap­sil­le sekä odot­ta­vil­le ja imet­tä­vil­le äi­deil­le on omat suo­si­tuk­sen­sa. Yli 60- vuo­ti­ail­le suo­si­tel­laan D-vi­ta­mii­ni­li­sää ym­pä­ri vuo­den.

◗ Suo­ma­lai­sil­la va­ka­va vi­ta­mii­nin puu­tos on har­vi­nais­ta, sa­moin lii­ka-an­nok­sis­ta joh­tu­vat myr­ky­tyk­set.

IR­MA HEIS­KA­NEN-HAA­RA­LA TEKS­TI / 123RF KU­VAT

LÄH­TEET:VAL­TI­ON RA­VIT­SE­MUS­NEU­VOT­TE­LU­KUN­TA: SUO­MA­LAI­SET RA­VIT­SE­MUS­SUO­SI­TUK­SET. EDI­TA 2005.

RA­VIT­SE­MUS­SUOS­SI­TUK­SET IKÄÄN­TY­NEIL­LE. EDI­TA 2010.

ANT­TI ARO: SYÖ­MÄÄN! KAIK­KI TAR­PEEL­LI­NEN RA­VIN­NOS­TA. DUO­DE­CIM 2008.

RIS­TO LIND­HOLM: VI­TA­MII­NI­KIR­JA. MO­REE­NI 2010.

MAR­JA-LEE­NA NUR­MI­NEN: VI­TA­MII­NIEN JA KI­VEN­NÄI­SAI­NEI­DEN ABC. WSOY 1997.

ILA­RI PAAK­KA­RI: D-VI­TA­MII­NI. LÄÄ­KÄ­RI­KIR­JA DUO­DE­CIM 2013. WWW.

TER­VEYS­KIR­JAS­TO.FI

Oma Ai­ka 8/2013