1. PI­TÄÄ­KÖ IKÄÄN­TY­ES­SÄ SYÖ­DÄ VÄ­HEM­MÄN?

Ener­gi­an­tar­ve vä­he­nee iän myö­tä. Ener­gi­an­ku­lu­tus on suu­rim­mil­laan 20–40-vuo­ti­aa­na. 65-vuo­ti­aan ener­gi­an­ku­lu­tus on noin 500 ki­lo­ka­lo­ria pie­nem­pi kuin 20–40-vuo­ti­aan. Tä­män ver­ran vä­hem­män on syö­tä­vä tai vas­taa­vas­ti lii­kut­ta­va sen ver­ran enem­män.

Kui­ten­kin jos ih­mi­nen liik­kuu ak­tii­vi­ses­ti koko ai­kui­si­än, ener­gi­an­ku­lu­tuk­sen vä­he­ne­mä ei ole väis­tä­mä­tön­tä. Jos li­has­ku­dos­ta pi­de­tään yl­lä, ener­gi­an­ku­lu­tus py­syy sa­man­lai­se­na.

2. PE­RIY­TYY­KÖ TAI­PU­MUS LI­HOA?

Pe­ri­mäl­lä on vai­ku­tus­ta li­ho­mis­tai­pu­muk­seen, mut­ta on ää­ret­tö­män har­vi­nais­ta, et­tä gee­ni­pe­ri­män ta­kia väis­tä­mät­tä li­hoi­si. Li­ho­mi­seen vai­kut­ta­vat mo­net gee­nit, toi­set po­si­tii­vi­ses­ti, toi­set ne­ga­tii­vi­ses­ti. Tut­ki­mus­tu­lok­set pe­ri­män vai­ku­tuk­sen osuu­des­ta vaih­te­le­vat 20–60 pro­sen­tin vä­lil­lä. Toi­sil­la on joka ta­pauk­ses­sa suu­rem­pi ris­ki li­hoa kuin toi­sil­la. Pe­ri­mää suu­rem­pi mer­ki­tys on ym­pä­ris­töl­lä.

3. MIK­SI 50 VUO­DEN KOR­VIL­LA KES­KI­VAR­TA­LOON AL­KAA KER­TYÄ YLI­MÄÄ­RÄIS­TÄ. OVAT­KO SYY­NÄ VAIH­DE­VUO­DET JA HOR­MO­NIT? MI­TEN VAIH­DE­VUO­DET VAI­KUT­TA­VAT NAI­SEN PAI­NOON?

Iän kart­tu­es­sa li­has­ku­dok­sen mää­rä vä­he­nee jon­kin ver­ran. Li­has­ku­dos on ak­tii­vis­ta ku­dos­ta ja ku­lut­taa ener­gi­aa. Näin ener­gi­an­ku­lu­tus siis pie­ne­nee. Tut­ki­mus­ten mu­kaan ener­gi­an­ku­lu­tuk­sen muu­tok­sen vai­ku­tus on kui­ten­kin vä­häi­nen, vain noin 100–200 ki­lo­ka­lo­ria päi­väs­sä.

Eni­ten vai­kut­taa lii­kun­ta­tot­tu­mus­ten muu­tos. Lap­set liik­ku­vat ja lii­keh­ti­vät koko ajan. Lii­keh­ti­mi­sel­lä on­kin yl­lät­tä­vän suu­ri, usei­den sa­to­jen ki­lo­ka­lo­rei­den, vai­ku­tus. Sil­lä on vä­liä, is­tuu­ko fleg­maat­ti­ses­ti pai­kal­laan vai hei­luu­ko jal­ka. Jos meis­tä tu­lee fleg­maat­ti­sia, il­mai­nen ka­lo­rin­ku­lu­tus jää pois.

Usein pai­non­nou­sun syyk­si epäil­lään eten­kin nai­sil­la hor­mo­ni­tuo­tan­non lop­pu­mis­ta. Täs­tä ei kui­ten­kaan ole näyt­töä.

4. JOS JOS­KUS ON OL­LUT LI­HA­VA, ON­KO HER­KEM­PI TAI­PU­MUS LI­HOA UU­DEL­LEEN?

Jos pai­no on jos­kus ol­lut kor­ke­al­la, se ko­ho­aa myö­hem­min­kin hel­pom­min. Tämä joh­tuu useim­mi­ten kui­ten­kin en­tis­ten ruo­kai­lu- ja lii­kun­ta­tot­tu­mus­ten pa­laa­mi­ses­ta kuin mis­tään muus­ta.

Jojo-il­mi­ö­tä on tut­kit­tu esi­mer­kik­si Af­ri­kas­sa, jos­sa ruo­kaa on jos­kus ja jos­kus ei. On ha­vait­tu, et­tä ih­mis­ten pai­no ei nou­se. Eli pai­non nou­su ei ole täs­sä ta­pauk­ses­sa fy­si­o­lo­gi­nen jut­tu.

On epäil­ty, et­tä jos laih­dut­taa niu­kal­la die­e­til­lä ja pai­no nou­see sen jäl­keen no­pe­as­ti ta­kai­sin, on uu­des­ta pai­nos­ta iso osa ras­vaa. Tämä joh­taa sii­hen, et­tä ener­gi­an­ku­lu­tus on pie­nem­pi. Tut­ki­mus­ten mu­kaan asi­as­sa voi ol­la­kin pe­rää, mut­ta var­muut­ta ei ole.

5. HI­DAS­TUU­KO AI­NEEN­VAIH­DUN­TA IÄN MYÖ­TÄ? ON­KO VAN­HEM­PA­NA VAI­KE­AM­PAA JA HI­TAAM­PAA LAIH­TUA KUIN NUO­RE­NA?

Kun pai­non­hal­lin­nas­sa pu­hu­taan ai­neen­vaih­dun­nas­ta, tar­koi­te­taan ener­gia-ai­neen­vaih­dun­taa eli sitä, pal­jon­ko ener­gi­aa pa­laa. Ruo­an su­la­mi­sel­la ja suo­len toi­min­nal­la ei ole mer­ki­tys­tä pai­non­hal­lin­nas­sa. Se, kuin­ka ak­tii­vi­ses­ti suo­li toi­mii, ei ker­ro sii­tä mi­ten no­pe­as­ti tai hi­taas­ti voi laih­tua.Suo­li hoi­taa teh­tä­vän­sä, el­lei sit­ten taus­tal­la ole jo­tain sai­raut­ta.

Ener­gia-ai­neen­vaih­dun­ta kyl­lä hi­das­tuu ikään­ty­es­sä, mut­ta van­hem­mi­ten pai­non­hal­lin­ta voi ol­la haas­ta­vam­paa lä­hin­nä eri­lais­ten kremp­po­jen ta­kia. Ei ole myös­kään niin help­po läh­teä liik­keel­le.

6. OVAT­KO MUO­TI­DIE­E­TIT, KU­TEN KARP­PAA­MI­NEN JA 5:2-DIE­E­TIT, HUM­PUU­KIA?

Pa­ras tapa pai­non­hal­lin­nas­sa on kor­ja­ta pe­rus­ruo­ka­va­li­o­ta. Se pi­tää jos­kus teh­dä joka ta­pauk­ses­sa, kuu­reis­ta huo­li­mat­ta.

Karp­paus­ta voi to­teut­taa fik­sus­ti ja tyh­mäs­ti. Jos karp­paa­ja pi­tää ruo­ka­va­li­os­sa kas­vik­set, he­del­mät ja täys­jy­vä­vil­jan ja huo­leh­tii, et­tä ras­va on öl­jyä ei­kä syö lii­kaa pu­nais­ta li­haa, karp­paus ei ole on­gel­ma. Tiu­kas­sa karp­paa­mi­ses­sa ei ole jär­keä.

5:2-die­et­ti, jos­sa kak­si päi­vää syö­dään niu­kem­min, saat­taa so­pia, jos ah­mi­mis­tai­pu­mus­ta ei ole.

7. MIL­LAI­NEN ATE­RI­A­RYT­MI EDE­SAUT­TAI­SI PAI­NON­HAL­LIN­TAA? ON­KO VÄ­LIÄ MI­HIN AI­KAAN SYÖN? EN­NEN VAN­HAAN SA­NOT­TIIN, ET­TÄ IL­TA­KUU­DEN JÄL­KEEN EI PI­TÄI­SI SYÖ­DÄ MI­TÄÄN.

Suo­si­tel­laan, et­tä ate­ri­a­ryt­mi oli­si sään­nöl­li­nen niin, et­tä syö­dään ta­sai­sin vä­li­a­join val­veil­la­o­lo­ai­ka­na. Päi­vän ai­ka­na oli­si hyvä ol­la 3–5 ate­ri­aa. Jot­kut tu­le­vat toi­meen kol­mel­la, jot­kut vaa­ti­vat vii­si. Tätä ti­he­äm­mät ate­ri­at me­ne­vät jo na­pos­te­lun puo­lel­le. Ate­ri­oi­den vä­lil­lä on hyvä ol­la 3 tun­tia, et­tä ruo­an­su­la­tus eh­tii teh­dä teh­tä­vän­sä.

Sa­mat oh­jeet ei­vät sovi kai­kil­le, kos­ka ih­mi­set ovat eri­lai­sia. Kuu­den jäl­keen voi hy­vin syö­dä, jos ruo­ka sil­loin mais­tuu. Ete­lä-Eu­roo­pas­sa­han il­lal­li­nen syö­dään noin klo 21. Jos syö lii­an ras­kaas­ti, uni voi häi­riin­tyä. Muu­ten myö­häi­ses­tä ruo­kai­lus­ta ei ole hait­taa.

8. JOS IL­LAL­LA SYÖ RUN­SAAS­TI, AA­MUL­LA ON HIL­LI­TÖN NÄL­KÄ. MIK­SI NÄIN KÄY? LUU­LI­SI, ET­TÄ ISOS­TA ATE­RI­AS­TA JÄÄ ENER­GI­AA VA­RAS­TOON­KIN.

Jos on on­gel­mia ve­ren­so­ke­rin sää­te­lyn kans­sa, voi ol­la näin. Useim­mi­ten kui­ten­kin ne, joil­la on on­gel­mia pai­non kans­sa, jät­tä­vät aa­mu­pa­lan ja lou­naan vä­liin ja syö­vät koh­tuut­to­mas­ti il­lal­la. Aa­mu­pa­la kan­nat­taa syö­dä joka ta­pauk­ses­sa.

9. OVAT­KO RA­VIN­TO­SUO­SI­TUK­SET MUUT­TU­NEET?

Lau­tas­mal­li on en­nal­laan, mut­ta uu­det poh­jois­mai­set ra­vin­to­suo­si­tuk­set on an­net­tu lo­ka­kuus­sa. Yk­si uu­dis­tus on D-vi­ta­mii­nin saan­ti­suo­si­tuk­sen muu­tos.

Yli 75-vuo­ti­ail­le suo­si­tus oli en­nen 10 mik­rog­ram­maa, nyt 20. Nuo­rem­mil­le suo­si­tus­ta nos­tet­tiin 7,5 mik­rog­ram­mas­ta 10 mik­rog­ram­maan. D-vi­ta­mii­nia voi saa­da riit­tä­väs­ti myös muu­al­ta kuin pur­kis­ta. Esi­mer­kik­si de­sis­sä mai­toa tai pii­mää on yk­si mik­rog­ram­ma D-vi­ta­mii­nia. D-vi­ta­mii­nia tu­lee myös kas­vi­mar­ga­rii­neis­ta ja ras­vai­ses­ta ka­las­ta.

Ras­van saan­nin ylä­ra­ja­suo­si­tus­ta on nos­tet­tu hie­man. Ras­van laa­dun pi­tää ol­la hy­vää.

Uu­sis­sa ruo­ka­suo­si­tuk­sis­sa on pa­lat­tu ta­kai­sin juu­ril­le. Pu­hu­taan enem­män ruo­as­ta, lei­väs­tä ja li­has­ta ei­kä hii­li­hyd­raa­teis­ta ja pro­tei­i­nis­ta. Yk­sit­täis­ten ra­vin­to­ai­nei­den si­jas­ta kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta ruo­ka­va­li­on ko­ko­nai­suu­teen.

10. ON­KO NÄL­KÄ IH­MI­SEL­LE HY­VÄK­SI?

Näl­kä on hy­väk­si, kos­ka se ker­too sii­tä, et­tä nyt täy­tyy syö­dä. Tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu, et­tä ih­mi­set tai tut­ki­mus­ro­tat, jot­ka syö­vät jat­ku­vas­ti hie­man tar­vet­taan vä­hem­män kuin tar­ve vaa­ti­si, elä­vät pi­dem­pään. Pai­non­hal­lin­nan kan­nal­ta näl­kää ei kan­na­ta kas­vat­taa, jot­ta ei tu­li­si syö­tyä mitä sat­tuu. Täl­lai­nen ”as­keet­ti­nen” tapa syö­dä so­pii var­sin har­voil­le.

11. KUIN­KA VOIN AR­VI­OI­DA, ON­KO MI­NUL­LA NYT OI­KE­AS­TI NÄL­KÄ VAI ON­KO KY­SEES­SÄ MIE­LI­HA­LU?

Jos­kus mie­li­ha­lu on vain mie­li­ha­lua il­man näl­kää. Jos­kus se on merk­ki ah­dis­tuk­ses­ta tai tun­ne­kuo­huis­ta. Ja jos­kus mie­li­ha­lu on sig­naa­li ko­vas­ta nä­läs­tä.

Ko­kei­le­mal­la ja opet­te­le­mal­la sel­vi­ää, kum­mas­ta mil­loin­kin on kyse. Mil­loin mie­li­ha­lun voi ohit­taa? Mil­loin se vain yl­tyy, jos sen ohit­taa? Mi­ten mie­li­ha­lu riip­puu päi­vän syö­mi­ses­tä? Tu­le­vat­ko mie­li­ha­lut jois­sa­kin tie­tyis­sä tun­ne­ti­lois­sa tai ti­lan­teis­sa? Näi­tä asi­oi­ta kan­nat­taa poh­tia.

12. MIL­LAI­SIIN ASI­OI­HIN TU­LEE KIIN­NIT­TÄÄ HUO­MI­O­TA RUO­KA­VA­LIN­TO­JA TEH­DES­SÄ?

Pi­tää syö­dä run­saas­ti vi­han­nek­sia, juu­rek­sia, he­del­miä ja mar­jo­ja. Ko­vaa ras­vaa kan­nat­taa kar­sia ja suo­sia hy­vä­laa­tuis­ta ras­vaa, kas­vi­öl­jy­jä ja päh­ki­nöi­tä. Mai­to- ja li­ha­val­mis­teet va­li­taan vä­hä­ras­vai­si­na tai ras­vat­to­mi­na.

Kui­dun saan­nis­ta on pi­det­tä­vä huol­ta. Kui­tua saa kas­vik­sis­ta, täys­jy­vä­vil­jas­ta, täys­jy­vä­pas­tas­ta ja -rii­sis­tä.

Kan­nat­taa vält­tää pro­ses­soi­tu­ja elin­tar­vik­kei­ta ku­ten val­kois­ta veh­nä­jau­hoa ja so­ke­ria.

Pu­nai­nen liha kan­nat­taa kor­va­ta ka­lal­la ja broi­le­ril­la ja kas­vip­ro­tei­i­nin läh­teil­lä. Pu­nais­ta li­haa ei tu­li­si syö­dä yli puol­ta ki­loa vii­kos­sa, mak­ka­rat mu­kaan lu­kien. Suo­laa suo­ma­lai­set syö­vät lii­kaa. Tä­hän pi­tää kiin­nit­tää huo­mi­o­ta.

13. SYÖ­KÖ VÄ­SY­NYT IH­MI­NEN ENEM­MÄN JA HAL­LIT­SE­MAT­TO­MAS­TI?

Kyl­lä syö. Yk­sin­ker­tai­ses­ti näin.

14. MI­TEN VOI TARK­KAIL­LA ENER­GI­A­MÄÄ­RÄÄN­SÄ?

HYÖ­TYY­KÖ RUO­KA-PÄI­VÄ­KIR­JAS­TA? TAR­VIT­SEE­KO AI­KUI­NEN VÄ­LI­PA­LO­JA?

Hel­poin­ta on tar­kas­tel­la, pää­see­kö näl­kä usein tur­han ko­vak­si tai ka­saan­tuu­ko il­taan mie­li­ha­lu­ja. Jos näin käy, jo­tain on pie­les­sä ai­em­mas­sa syö­mi­ses­sä, ja lii­ka­syön­ti on liki var­maa.

Oman syö­mi­sen kir­jaa­mi­nen pa­pe­ril­le ja syö­mi­sen pei­laa­mi­nen it­se, tu­tun tai am­mat­ti­lai­sen kans­sa aut­taa usein hah­mot­ta­maan myös il­mei­siä puut­tei­ta. Osa ih­mi­sis­tä tar­vit­see vä­li­pa­lo­ja – ja nai­set mie­hiä use­am­min.

Jo­kai­sen pi­tää ope­tel­la se tapa, mil­lä ko­vat nä­lät ja mie­li­ha­lut py­sy­vät pois­sa. Jos sii­hen tar­vit­see vä­li­pa­lo­ja, sil­loin tar­vit­see nii­tä.

15. MI­TEN VOI­SI HIL­LI­TÄ NA­POS­TE­LU­AAN? MIKÄ ON TER­VEEL­LIS­TÄ NA­POS­TEL­TA­VAA?

Na­pos­te­lun hal­lin­nan ydi­na­si­at ovat riit­tä­vä syö­mi­nen, ta­sai­nen syö­mi­nen, laa­du­kas syö­mi­nen ja jous­ta­va suh­tau­tu­mi­nen syö­mi­seen. Esi­mer­kik­si lii­an vä­hän syö­vä laih­dut­ta­ja, jol­la on li­säk­si ate­ri­a­ryt­min on­gel­mia ja joka suh­tau­tuu syö­mi­seen lii­an to­ti­ses­ti, on taa­tus­ti pu­las­sa na­pos­te­lun kans­sa.

Jos na­pos­te­lua on lii­kaa, ei kan­na­ta kes­kit­tyä sii­hen, mikä on fik­sua na­pos­tel­ta­vaa vaan mie­luum­min pyr­kiä rat­kai­se­maan taus­tal­la ole­vat on­gel­mat, jot­ta lii­ka na­pos­te­lu pois­tuu.

16. TE­HO­AA­KO KU­RIN­PA­LAU­TUS, VAIK­KA­PA 1–2 PÄI­VÄÄ NIU­KEM­MAL­LA RA­VIN­NOL­LA HER­KUT­TE­LUN JÄL­KEEN?

Läh­tö­koh­tai­ses­ti kaik­ki ku­rin­pa­lau­tuk­set ovat osa on­gel­maa ei­vät­kä rat­kai­su. Syy­nä on se, et­tä ku­rin­pa­lau­tuk­set, lii­an vä­häi­sen syö­mi­sen päi­vät, lau­kai­se­vat uu­det yli­lyön­nit. Ar­ki me­nee­kin sit­ten ora­van­pyö­räs­sä: her­kut­te­lu-ke­ven­nys-her­kut­te­lu-ke­ven­nys. Ta­sa­pai­no jää löy­tä­mät­tä. Ku­rin­pa­lau­tuk­sen si­jas­ta kan­nat­taa jat­kaa her­kut­te­lus­ta eteen­päin ar­ki­sel­la, hy­väl­lä syö­mi­sel­lä. Kun opet­te­lee asi­at oi­kein, keho ta­sa­pai­not­taa it­se var­sin hy­vin nämä her­kut­te­lun yli­lyön­nit.

17. SUO­MA­LAIS­TEN LI­HO­MI­SEN ON KER­ROT­TU PY­SÄH­TY­NEEN. POIK­KE­AM­ME­KO TÄS­SÄ MUIS­TA LÄN­SI­MAIS­TA?

Viit­tei­tä py­säh­ty­mi­ses­tä oli jo vii­si vuot­ta sit­ten, jo­ten yl­lä­tys tämä ei ole, mut­ta tie­tys­ti hyvä uu­ti­nen. Sa­maa il­mi­ö­tä on näh­ty muis­sa län­si­mais­sa.

18. AUT­TAA­KO VE­DEN JUON­TI NÄ­LÄN HAL­LIT­SE­MI­SEEN? KUIN­KA PAL­JON VET­TÄ PI­TÄI­SI JUO­DA? AUT­TAA­KO LI­SÄ­VE­SI LAIH­TU­MAAN?

Kyl­lä ve­den juon­ti sam­mut­taa näl­kää. Ve­den tank­kaa­mi­nen sik­si, et­tei tu­li­si syö­tyä, on jo on­gel­mal­lis­ta: nä­län kas­vat­ta­mis­ta myö­hem­mäk­si. Vesi, ki­ven­näis­ve­det ja mai­to ovat suo­si­tel­ta­via jano- ja ruo­ka­juo­mia. So­pi­va mää­rä juo­ta­vaa läh­tee 1–1,5 lit­ras­ta ylös­päin lii­kun­ta­mää­rien mu­kaan. Vet­tä kan­nat­taa juo­da riit­tä­väs­ti, mut­ta ei sitä kan­na­ta al­kaa juo­da lii­kaa sen toi­vos­sa, et­tä näl­kä py­syi­si ku­ris­sa.

19. MONI YLI VII­SI­KYMP­PI­NEN HY­VÄK­SYY OLE­MUK­SEEN­SA PIE­NEN PYÖ­REY­DEN. MIS­SÄ KOH­TAA IT­SEN­SÄ HY­VÄK­SY­MI­NEN EI RII­TÄ, VAAN PAI­NOA PI­TÄI­SI PU­DOT­TAA?

It­sen­sä hy­väk­sy­mi­nen on ai­na hyvä asia. Ei se sai­si ol­la pai­nos­ta kiin­ni. Kun pai­noin­dek­si 30 ylit­tyy, ter­vey­del­li­set syyt al­ka­vat ol­la var­sin hyvä pe­rus­te­lu pai­non pu­dot­ta­mi­seen.

20. ON­KO OLE­MAS­SA OP­TI­MAA­LIS­TA RAS­VAN­POLT­TO­LII­KUN­TAA?

Ei. On lu­ke­mat­to­mia lii­kun­nan yh­dis­tel­miä saa­da li­sää ku­lu­tus­ta. Yleen­sä kan­nat­taa täh­dä­tä mo­ni­puo­li­suu­teen ja re­pi­mi­sen si­jas­ta pit­kä­jän­tei­seen ja mal­til­li­seen kun­non ko­hot­ta­mi­seen.

Tyyp­pi­vir­he on läh­teä heti ha­ke­maan ko­vaa ku­lu­tus­ta ja ”ras­van­polt­toa” lii­an ko­vaa. Se vie lii­kun­nas­ta ilon ja saa ke­hon yli­ra­sit­tu­maan. Niin se, mikä ly­hy­el­lä ai­ka­vä­lil­lä näyt­tää hy­väl­tä, on­kin pi­dem­män pääl­le huo­noa.

21. JOS LIIK­KUU PAL­JON, MIKÄ ON LII­KUN­NAN OSUUS PAI­NON­HAL­LIN­NAS­SA?

Jos liik­kuu to­del­la pal­jon, lii­kun­nal­la on il­man muu­ta suu­ri mer­ki­tys pai­non­hal­lin­nas­sa. Mut­ta suu­rim­man osan ih­mi­sis­tä on ai­ka vai­ke­aa pääs­tä to­del­la run­sai­siin lii­kun­ta­mää­riin eli yli tun­tiin koh­tuu­te­hois­ta lii­kun­taa päi­väs­sä.

Useim­mil­le ih­mi­sil­le on hyvä tyy­tyä koh­tuul­li­sem­piin lii­kun­ta­mää­riin, jois­sa pai­no­vai­ku­tus on pie­nem­pi, mut­ta jois­ta kui­ten­kin saa ter­veys- ja hy­vin­voin­ti­vai­ku­tuk­set.

22. IÄS­SÄ 50+ VYÖ­TÄ­RÖL­LE KER­TYY HEL­POS­TI YLI­MÄÄ­RÄIS­TÄ. MI­TEN JA MIL­LÄ LII­KUN­NAL­LA SEN VOI VÄLT­TÄÄ?

Stres­sin­hal­lin­ta, uni, hyvä ruo­ka­va­lio ja liik­ku­mi­nen, sii­nä ne kes­kei­set asi­at ovat. Jos pai­non­hal­lin­nas­sa on vai­keuk­sia, niin kyl­lä näis­sä pa­ran­net­ta­vaa ai­na löy­tyy. Lii­kun­nas­sa ko­ko­nais­mää­rä rat­kai­see, ei mi­kään laji- tai te­ho­ky­sy­mys.

23. MIL­LAI­NEN LII­KUN­TA ON PA­RAS­TA PAI­NON­HAL­LIN­TAA?

Ly­hy­el­lä ai­ka­vä­lil­lä pai­no­vai­ku­tuk­ses­sa rat­kai­see lii­kun­nan ko­ko­nai­se­ner­gi­an­ku­lu­tus. Se, mo­nes­ta­ko ker­ras­ta ja mis­tä la­jeis­ta se tu­lee, ei näy­tä kes­kei­sel­tä. Yk­sin­ker­tai­ses­ti: mitä enem­män liik­kuu, sen pa­rem­pi.

Hyvä läh­tö­koh­ta on ai­em­paa ak­tii­vi­sem­pi elä­män­tyy­li ar­jes­sa eli is­tu­taan vä­hem­män pai­kal­laan. Kun tä­hän yh­dis­te­tään kun­to­lii­kun­taa 2–4 ker­taa vii­kos­sa, pai­non­hal­lin­taan pyr­ki­vä al­kaa ol­la jo ai­ka hy­vil­lä jäl­jil­lä.

Ky­sy­myk­siim­me vas­ta­si­vat ra­vit­se­mu­sa­si­an­tun­ti­ja Pat­rik Borg ja ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Tar­ja Mar­ti­kai­nen.

Borg on muun mu­as­sa kir­joit­ta­nut usei­ta kir­jo­ja pai­non­hal­lin­nas­ta. Hän kuu­luu Suo­men Li­ha­vuus­tut­ki­jat -yh­dis­tyk­seen.

Mar­ti­kai­nen työs­ken­te­lee Kuo­pi­on KYS:n klii­ni­sen ra­vit­se­muk­sen yk­si­kös­sä li­ha­vuu­den hoi­to­kes­kuk­ses­sa.