Ai­vot sää­te­le­vät kaik­kea toi­min­taam­me: lii­ket­tä, pu­het­ta, tun­tei­ta, ky­kyä op­pia uut­ta ja muis­taa van­haa. Ai­voi­hin on tal­len­tu­nut koko tä­hä­nas­ti­nen his­to­ri­am­me, ja joka päi­vä nii­hin ker­tyy li­sää asi­oi­ta ja ko­ke­muk­sia. Myös koko per­soo­nam­me – se, mil­lai­sia me olem­me – asuu ai­vois­sa.

Ko­ko­nai­suus on kor­vaa­ma­ton: vaik­ka lää­ke­tie­de mah­dol­lis­taa elin­siir­rot ja kei­no­e­li­met, uu­sia ai­vo­ja ei van­ho­jen ti­lal­le saa mis­tään. Ai­vois­ta on pak­ko pi­tää huol­ta, ja huo­len­pi­to kan­nat­taa aloit­taa ajois­sa.

”Nor­maa­li ikään­ty­mi­nen ei ai­vo­ja ra­si­ta, mut­ta pää­hän koh­dis­tu­vat vam­mat, sai­rau­det ja epä­ter­veel­li­set elä­män­ta­vat kyl­lä. Ne kaik­ki voi­vat vai­kut­taa hi­taas­ti, ja sik­si ai­vo­jen suo­je­lu on eli­ni­käi­nen pro­jek­ti”, Hei­di Här­mä Muis­ti­lii­tos­ta ker­too. Här­mä työs­ken­te­lee Muis­ti­lii­tos­sa työ­i­käis­ten muis­ti­sai­rai­den hoi­to- ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män asi­an­tun­ti­ja­na.

STRES­SAAN­TU­NEEN MUIS­TI PÄT­KII

Ai­vot koos­tu­vat noin sa­das­ta mil­jar­dis­ta her­mo­so­lus­ta. Nii­den mää­rä al­kaa hu­ve­ta jo kol­mi­kymp­pi­se­nä. Luon­nol­lis­ta her­mo­so­lu­ka­toa on tur­ha pe­läs­tyä, sil­lä ai­vo­jen toi­min­nan kan­nal­ta yk­sit­täi­set so­lut ei­vät ole yh­tä tär­kei­tä kuin nii­den vä­li­set yh­tey­det, ja uu­sia yh­teyk­siä syn­tyy koko ajan. Mitä ak­tii­vi­sem­min ai­vo­ja käyt­tää, sitä tii­viim­pi her­mo­ver­kos­ta tu­lee.

Her­mo­so­lu­ka­don vuok­si ikäih­mi­sen ai­vot pai­na­vat vä­hem­män kuin nuo­ren. Muu­tos hi­das­taa jon­kin ver­ran asi­oi­den mie­leen pai­na­mis­ta ja mie­les­tä pa­laut­ta­mis­ta. Muu­tok­set ta­pah­tu­vat on­nek­si hi­taas­ti ja ovat niin pie­niä, et­tei­vät ne hait­taa ar­kea vält­tä­mät­tä kos­kaan. Vii­si­kymp­pi­nen voi huo­ma­ta ne unoh­te­lu­na ja hi­tau­te­na: kii­re­aa­mui­na au­ton avai­met ovat hu­kas­sa, ja uu­den asi­an opet­te­lu vaa­tii en­tis­tä enem­män ker­taus­ta.

”Sa­tun­nai­nen unoh­te­lu on kiu­sal­lis­ta, mut­ta vaa­ral­lis­ta se ei ole. Syyt työ­i­käi­sen muis­ta­mat­to­muu­teen ovat yleen­sä kii­rees­sä ja stres­sis­sä, ja nii­tä seu­raa­vis­sa kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sis­sa. Kun ti­lan­ne rau­hoit­tuu, muis­ta­mi­nen hel­pot­tuu. Mut­ta hyvä on, jos unoh­te­lu he­rät­tää ih­mi­sen huo­leh­ti­maan ai­vois­taan.”

RU­TII­NIT EI­VÄT RII­TÄ AI­VOIL­LE

Ai­vo­vam­mat syö­vät muis­tia. Ky­pä­rä on tar­peel­li­nen kump­pa­ni pait­si mo­nes­sa työs­sä myös har­ras­tuk­sis­sa. Pää­hän koh­dis­tu­van ta­pa­tur­man seu­rauk­set ei­vät hait­taa ai­vo­toi­min­taa vält­tä­mät­tä heti, vaan vas­ta vuo­sien ku­lut­tua, iäs­sä, kun ai­vot al­ka­vat jo hi­ve­nen hau­ras­tua.

”Myös hu­ma­la­ha­kui­nen al­ko­ho­lin­käyt­tö vai­kut­taa pit­kään jat­ku­va­na ai­voi­hin. Sitä pait­si se al­tis­taa ta­pa­tur­mil­le ja sitä kaut­ta pään vam­moil­le.”

Sy­dä­mel­le ja ve­ren­kier­rol­le hai­tal­li­set te­ki­jät ovat hal­laa myös ai­voil­le. Sa­mat asi­at, eli oi­kea ra­vin­to, päih­teet­tö­myys, sa­vut­to­muus ja lii­kun­ta huo­leh­ti­vat nii­den kaik­kien kun­nos­ta. Li­säk­si ai­voil­la on yk­si oma suo­ja­te­ki­jän­sä.

”Ai­vot tar­vit­se­vat as­ka­ret­ta. Kai­ken­lai­nen poh­din­ta ko­din­ko­neen käyt­tö­oh­jees­ta kort­ti­pe­liin ja ku­vi­o­neu­leen te­koon an­taa ai­voil­le är­syk­kei­tä. Mitä enem­män ai­vot nii­tä saa­vat, sitä ak­tii­vi­sem­min her­mo­ver­kos­to toi­mii.”

Lu­ke­mi­nen ja te­le­vi­si­on kat­se­lu­kin käy­vät ai­vo­jen ak­ti­voin­nis­ta, kun ei an­na ta­pah­tu­mien sol­jua sil­mien ohi, vaan su­kel­taa si­säl­töi­hin tark­kai­li­jan roo­lis­sa. Se su­juu, kun poh­dis­ke­lee mie­les­sään juo­nen kään­tei­tä, pa­laut­te­lee mie­leen ai­em­pien jak­so­jen ta­pah­tu­mia ja päät­te­lee tu­le­via.

”It­seä in­nos­ta­vat asi­at, ute­li­as elä­mä­na­sen­ne ja halu ot­taa asi­ois­ta sel­vää te­ke­vät hy­vää ai­voil­le. Ru­tii­ni­no­mai­nen suo­rit­ta­mi­nen ei tar­joa ai­voil­le haas­tei­ta. Uu­det asi­at ja ko­ke­muk­set aut­ta­vat ai­vo­so­lu­ja ver­kot­tu­maan yhä te­hok­kaam­min.”

LIIK­KU­JAN MUIS­TI SÄI­LYY

Lii­kun­ta te­kee ai­voil­le hy­vää, sil­lä se li­sää ve­ren­kier­toa ja tuo ai­voi­hin hap­pea ja ra­vin­tei­ta, joi­ta ai­vo­työ vaa­tii. Lii­kun­ta myös hel­pot­taa stres­siä. Jat­ku­va­na stres­si on ai­voil­le tu­hoi­saa, sil­lä täl­löin se kuor­mit­taa sy­dän­tä ja ve­ren­kier­to­e­li­mis­töä.

Moni liik­kuu ys­tä­vän seu­ras­sa, ja vuo­ro­vai­ku­tus tar­koit­taa vi­rik­kei­tä ai­voil­le. Ma­ta­la mie­li hait­taa muis­tia, mut­ta ys­tä­vät pa­ran­ta­vat mie­li­a­laa. Lii­kun­ta voi toi­mia myös ai­vo­päh­ki­nä­nä.

”Ai­na sa­man­lai­se­na tois­tu­va lii­ke le­puut­taa, mut­tei vält­tä­mät­tä ak­ti­voi ai­vo­ja. Uu­si lii­kun­ta­la­ji, uu­det as­kel­ku­vi­ot tai tu­tun liik­keen teko toi­sel­la ta­paa haas­taa her­mo­so­lut.”

Lii­ke muok­kaa ai­vo­ja myön­tei­sel­lä ta­val­la sil­loin­kin, kun muis­ta­mat­to­muus jo vai­vaa: se ak­ti­voi muis­tin kan­nal­ta kes­keis­ten ai­vo­jen hip­po­kam­pus­ten so­lu­jen tuo­tan­toa ja vai­kut­taa nii­den ko­koon. Hip­po­kam­pus­ten ti­la­vuus pie­ne­nee jo­kai­sel­la iän myö­tä, mut­ta sel­keim­min se te­kee niin muis­ti­sai­rauk­sis­ta ylei­sin­tä eli Alz­hei­me­rin tau­tia sai­ras­ta­vil­la.

Tos­sun ah­ke­ra lait­to toi­sen eteen li­sää myös niin sa­no­tun BDNF-kas­vu­te­ki­jäp­ro­tei­i­nin tuo­tan­toa. Se on kas­vu­te­ki­jä, joka li­sää kes­kus­her­mos­ton so­lu­jen ak­tii­vi­suut­ta ja jon­ka pi­toi­suus ale­nee muis­ti­sai­rauk­sis­sa.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan kes­ki-iäs­sä lii­kun­taa har­ras­ta­neil­la ih­mi­sil­lä on iäk­kää­nä liik­ku­mat­to­mia pa­rem­pi muis­ti ja vä­hem­män muis­ti­sai­rauk­sia. Kaik­kia lii­kun­nan vai­ku­tuk­sia ai­voi­hin ei tar­vit­se odot­taa elä­ke­päi­viin saak­ka. Hei­di Här­mä ker­too tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mu­kaan kou­luun pyö­räil­leet op­pi­laat sai­vat ko­keis­ta pa­rem­pia nu­me­roi­ta kuin sin­ne au­to­kyy­dil­lä mat­kan­neet. Tut­ki­mus­tu­los lie­nee siir­ret­tä­vis­sä työ­mat­ka­lii­kun­taan.

Ai­vot sää­te­le­vät kaik­kea toi­min­taam­me: lii­ket­tä, pu­het­ta, tun­tei­ta, ky­kyä op­pia uut­ta ja muis­taa van­haa. Ai­voi­hin on tal­len­tu­nut koko tä­hä­nas­ti­nen his­to­ri­am­me, ja joka päi­vä nii­hin ker­tyy li­sää asi­oi­ta ja ko­ke­muk­sia. Myös koko per­soo­nam­me – se, mil­lai­sia me olem­me – asuu ai­vois­sa.

Ko­ko­nai­suus on kor­vaa­ma­ton: vaik­ka lää­ke­tie­de mah­dol­lis­taa elin­siir­rot ja kei­no­e­li­met, uu­sia ai­vo­ja ei van­ho­jen ti­lal­le saa mis­tään. Ai­vois­ta on pak­ko pi­tää huol­ta, ja huo­len­pi­to kan­nat­taa aloit­taa ajois­sa.

”Nor­maa­li ikään­ty­mi­nen ei ai­vo­ja ra­si­ta, mut­ta pää­hän koh­dis­tu­vat vam­mat, sai­rau­det ja epä­ter­veel­li­set elä­män­ta­vat kyl­lä. Ne kaik­ki voi­vat vai­kut­taa hi­taas­ti, ja sik­si ai­vo­jen suo­je­lu on eli­ni­käi­nen pro­jek­ti”, Hei­di Här­mä Muis­ti­lii­tos­ta ker­too. Här­mä työs­ken­te­lee Muis­ti­lii­tos­sa työ­i­käis­ten muis­ti­sai­rai­den hoi­to- ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män asi­an­tun­ti­ja­na.

STRES­SAAN­TU­NEEN MUIS­TI PÄT­KII

Ai­vot koos­tu­vat noin sa­das­ta mil­jar­dis­ta her­mo­so­lus­ta. Nii­den mää­rä al­kaa hu­ve­ta jo kol­mi­kymp­pi­se­nä. Luon­nol­lis­ta her­mo­so­lu­ka­toa on tur­ha pe­läs­tyä, sil­lä ai­vo­jen toi­min­nan kan­nal­ta yk­sit­täi­set so­lut ei­vät ole yh­tä tär­kei­tä kuin nii­den vä­li­set yh­tey­det, ja uu­sia yh­teyk­siä syn­tyy koko ajan. Mitä ak­tii­vi­sem­min ai­vo­ja käyt­tää, sitä tii­viim­pi her­mo­ver­kos­ta tu­lee.

Her­mo­so­lu­ka­don vuok­si ikäih­mi­sen ai­vot pai­na­vat vä­hem­män kuin nuo­ren. Muu­tos hi­das­taa jon­kin ver­ran asi­oi­den mie­leen pai­na­mis­ta ja mie­les­tä pa­laut­ta­mis­ta. Muu­tok­set ta­pah­tu­vat on­nek­si hi­taas­ti ja ovat niin pie­niä, et­tei­vät ne hait­taa ar­kea vält­tä­mät­tä kos­kaan. Vii­si­kymp­pi­nen voi huo­ma­ta ne unoh­te­lu­na ja hi­tau­te­na: kii­re­aa­mui­na au­ton avai­met ovat hu­kas­sa, ja uu­den asi­an opet­te­lu vaa­tii en­tis­tä enem­män ker­taus­ta.

”Sa­tun­nai­nen unoh­te­lu on kiu­sal­lis­ta, mut­ta vaa­ral­lis­ta se ei ole. Syyt työ­i­käi­sen muis­ta­mat­to­muu­teen ovat yleen­sä kii­rees­sä ja stres­sis­sä, ja nii­tä seu­raa­vis­sa kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sis­sa. Kun ti­lan­ne rau­hoit­tuu, muis­ta­mi­nen hel­pot­tuu. Mut­ta hyvä on, jos unoh­te­lu he­rät­tää ih­mi­sen huo­leh­ti­maan ai­vois­taan.”

RU­TII­NIT EI­VÄT RII­TÄ AI­VOIL­LE

Ai­vo­vam­mat syö­vät muis­tia. Ky­pä­rä on tar­peel­li­nen kump­pa­ni pait­si mo­nes­sa työs­sä myös har­ras­tuk­sis­sa. Pää­hän koh­dis­tu­van ta­pa­tur­man seu­rauk­set ei­vät hait­taa ai­vo­toi­min­taa vält­tä­mät­tä heti, vaan vas­ta vuo­sien ku­lut­tua, iäs­sä, kun ai­vot al­ka­vat jo hi­ve­nen hau­ras­tua.

”Myös hu­ma­la­ha­kui­nen al­ko­ho­lin­käyt­tö vai­kut­taa pit­kään jat­ku­va­na ai­voi­hin. Sitä pait­si se al­tis­taa ta­pa­tur­mil­le ja sitä kaut­ta pään vam­moil­le.”

AI­VOT VAA­TI­VAT UN­TA

Vä­sy­mys ja kii­re hei­jas­tu­vat ai­vo­jen tie­to­jen­kä­sit­te­ly­jär­jes­tel­mään. Eri­tyi­ses­ti abst­rak­ti ajat­te­lu ja luo­va on­gel­man­rat­kai­su häi­riin­ty­vät. Val­vot­tu yö vai­kut­taa ai­voi­hin sa­moin kuin puo­len pro­mil­len hu­ma­la. Ih­mi­ses­tä tu­lee säh­lä­ri, joka te­kee töi­tä vim­ma­tus­ti, mut­ta ei tah­do saa­da mi­tään ai­kaan. Aja­tuk­sen­juok­su kan­ger­te­lee, ja kes­kit­ty­mi­nen on ko­e­tuk­sel­la.

”Ai­vot tar­vit­se­vat haas­tei­den li­säk­si le­poa. Toi­sin kuin li­hak­set, ne ei­vät le­pää val­veen ai­ka­na lain­kaan, vaan jär­jes­te­le­vät sin­ne tal­len­tu­nei­ta asi­oi­ta ym­mär­ret­tä­vik­si ko­ko­nai­suuk­sik­si”, Hei­di Här­mä muis­tut­taa.

Her­mo­so­lut vaa­ti­vat pa­lau­tu­ak­seen un­ta, ja il­man sitä esi­mer­kik­si päi­vän ai­ka­na opi­tut asi­at ei­vät pai­nu mie­leen. Jo kah­den kol­men tun­nin päi­vit­täi­nen uni­va­je hei­ken­tää ai­vo­jen suo­ri­tus­ky­kyä huo­mat­ta­vas­ti.

Pää­kop­pa kai­paa le­po­tau­ko­ja pit­kin päi­vää. Työn tau­ot­ta­mi­nen liik­keel­lä, lou­naal­la tai var­ta vas­ten ope­tel­lul­la ren­tou­tus­me­ne­tel­mäl­lä käy ai­vo­le­vos­ta. Päi­vä­työs­tä poik­ke­a­va va­paa­ai­ka le­puut­taa se­kin ai­vo­ja. Elä­ke­vuo­sia lä­hes­ty­vä tar­vit­see usein työ­u­ran­sa al­ku­met­reil­lä ole­vaa enem­män tau­ko­ja, sil­lä ikään­ty­väl­lä ai­vot kuor­mit­tu­vat jäl­kim­mäis­tä her­kem­min.

”Jos työ pai­not­tuu on­gel­man­rat­kai­suun, va­paal­la ei kan­na­ta rus­ta­ta su­do­ku­ja. Täl­löin voi ol­la pa­rem­pi läh­teä met­sä­len­kil­le ja an­taa kat­seen le­vä­tä luon­nos­sa – teh­dä yli­pään­sä asi­oi­ta, jois­ta naut­tii.”

RA­VIN­NOL­LA VOI­DAAN EH­KÄIS­TÄ tai vii­väs­tyt­tää muis­ti­sai­rauk­sia.

Ruo­an hy­vät vai­ku­tuk­set syn­ty­vät pit­käl­ti ra­vin­to­ai­nei­den yh­teis­pe­li­nä.

”Ko­ko­nai­suus on yk­sit­täi­siä ra­vin­to­ai­nei­ta tär­ke­äm­pää, jo­ten ra­vin­to­ai­neet kan­nat­taa na­pa­ta mie­luum­min ruo­as­ta kuin pil­le­rei­nä”, ra­vit­se­mu­sa­si­an­tun­ti­ja Tai­ja Pu­ra­nen Ge­ri­at­ri­sen ra­vit­se­muk­sen yh­dis­tys GERY ry:stä sa­noo.

SYÖ JOKA PÄI­VÄ

✔ 500 g kas­vi­kun­nan tuot­tei­ta. He­del­mät, vi­han­nek­set ja mar­jat si­säl­tä­vät an­ti­ok­si­dant­te­ja, jot­ka pois­ta­vat eli­mis­tös­tä muis­ti­sai­rauk­sia edis­tä­viä va­pai­ta ra­di­kaa­le­ja.

An­ti­ok­si­dant­te­ja on eri­lai­sia, ja sik­si kas­vi­kun­nan tuot­tei­ta kan­nat­taa syö­dä mo­ni­puo­li­ses­ti eri­vä­ri­si­nä.

✔ 2/3 ras­vois­ta peh­me­ää ras­vaa. Peh­meä, kas­vi­öl­jy­poh­jai­nen ras­va si­säl­tää hy­viä ras­va­hap­po­ja, jot­ka vai­kut­ta­vat myön­tei­ses­ti her­mos­toon ja ve­ri­suo­niin. Peh­me­ää ras­vaa löy­tyy ai­na­kin 2–3 ker­taa vii­kos­sa nau­tit­ta­vas­ta ka­las­ta, päh­ki­nöis­tä, kas­vi­öl­jyis­tä ja -mar­ga­rii­neis­ta. Run­saas­ti tyy­dyt­ty­nyt­tä, eläin­pe­räis­tä ras­vaa si­säl­tä­vä ja ra­vin­to­ai­ne­si­säl­löl­tään köy­hä ruo­ka­va­lio li­sän­nee muis­ti­sai­rauk­sien vaa­raa.

✔ Pro­tei­i­nia noin 80 g. Sii­pi­kar­ja, kala, ka­nan­mu­na ja vä­hä­ras­vai­set tai ras­vat­to­mat mai­to­tuot­teet si­säl­tä­vät run­saas­ti pro­tei­i­nia. Il­man sitä li­hak­set sur­kas­tu­vat ja si­ten myös ai­vo­ter­vey­del­le tär­ke­ät lii­kun­ta­ky­ky ja so­si­aa­li­nen elä­mä.

✔ Täys­jy­vä­vil­jo­ja. Vil­ja­tuot­teet kan­nat­taa naut­tia täys­jy­väi­si­nä. Ruis­lei­pä ja muut täys­jy­vä­tuot­teet ovat tär­kei­tä kui­dun läh­tei­tä ja si­säl­tä­vät fo­laat­tia. Tämä B-vi­ta­mii­ni vai­kut­taa muun mu­as­sa ai­vo­jen ko­koon ja muis­tiin.

✔ Kah­via. Koh­tuul­li­nen kah­vin juon­ti, 3–4 ku­pil­lis­ta päi­väs­sä, vä­hen­tää muis­ti­sai­rauk­sien mää­rää. Kah­vi si­säl­tää usei­ta ai­vo­toi­min­taan vai­kut­ta­via yh­dis­tei­tä, ku­ten ko­fei­i­nia, klo­ro­gee­ni­hap­poa ja mag­ne­siu­mia.

✔ Tum­maa suk­laa­ta. Kaa­kao si­säl­tää fla­vo­no­li-an­ti­ok­si­dant­tia, jota on tum­mas­sa suk­laas­sa mai­to­suk­laa­ta enem­män. 30–40 g päi­väs­sä riit­tää muis­til­le.