Nel­jä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa neu­vot­te­le­va vir­ka­mies Ta­pio Ha­kas­te he­rää kuu­del­ta oma­ko­ti­ta­los­saan Hä­meen­lin­nas­sa, kii­ruh­taa ju­nal­le ja on työ­pai­kal­laan maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ös­sä Hel­sin­gin Kruu­nun­haas­sa kel­lo 8.00.

Ker­ran vii­kos­sa Ha­kas­te nuk­kuu pi­tem­pään. Jos on keh­no sää, hän vie nuo­rim­man poi­kan­sa kou­luun. Sen jäl­keen hän tart­tuu pak­suun muis­ti­oon ja is­tuu keit­ti­ön pöy­dän ää­reen lu­ke­maan sitä. Tai ken­ties hän aset­taa tie­to­ko­neen­sa olo­huo­neen ta­kan eteen ja al­kaa kir­joit­taa kes­kit­ty­mis­tä vaa­ti­vaa ra­port­tia.

”On mi­nul­la työ­pöy­tä­nurk­kaus­kin, mut­ta pi­dän etu­na sitä, et­tä työn te­ko­paik­ka vaih­te­lee”, sa­noo Ha­kas­te.

Ha­kas­te vas­taa työs­sään muun mu­as­sa Suo­men ra­ja­ve­siin liit­ty­vis­tä ka­las­tu­sa­si­ois­ta, jo­ten hä­nen teh­tä­viin­sä kuu­luu pal­jon kan­sain­vä­lis­tä yh­tey­den­pi­toa ja mat­kus­ta­mis­ta Poh­jois-Suo­meen. Suu­ri osa työs­tä ta­pah­tuu joka ta­pauk­ses­sa pu­he­li­mit­se, säh­kö­pos­tit­se tai vi­de­o­neu­vot­te­luil­la.

”Yri­tän la­ji­tel­la teh­tä­viä niin, et­tä jos on enem­män pe­reh­ty­mis­tä tai kir­joi­tus­rau­haa vaa­ti­va asia, teen sen ko­to­na. Mut­ta voi käy­dä niin­kin, et­tä aa­mul­la odot­taa­kin jo­kin kii­reel­li­nen asia, ja sit­ten hoi­dan sitä ko­toa niin kuin hoi­tai­sin työ­pai­kal­ta”, hän ker­too.

Opet­ta­jat ylei­sin ryh­mä

Vuon­na 2010 eu­roop­pa­lai­nen työ­o­lo­tut­ki­mus ni­me­si 45 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta e-no­ma­deik­si. He ovat ”tie­to­yh­teis­kun­nan pai­men­to­lai­sia”, jot­ka te­ke­vät työ­tään osit­tain pää­a­si­al­li­sen työ­paik­kan­sa ul­ko­puo­lel­la, esi­mer­kik­si ko­to­na, kul­ku­vä­li­neis­sä tai asi­ak­kai­den ti­lois­sa, ja hyö­dyn­tä­vät täs­sä tie­to­tek­niik­kaa.

Il­mi­öl­le on mon­ta ni­meä. Pu­hu­taan etä­työs­tä, ha­jau­te­tus­ta työs­tä tai pai­kas­ta riip­pu­mat­to­mas­ta työs­tä.

Mui­hin Eu­roo­pan mai­hin ver­rat­tu­na suo­ma­lai­set ovat edel­lä­kä­vi­jöi­tä, ja tä­män uu­den­lai­sen työn mää­rä on myös kas­va­nut no­pe­as­ti.

Sil­ti uu­den­lais­ta työ­tä tut­ki­va Satu Oja­la Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta top­puut­te­lee, et­tei val­lan­ku­mous ole niin mit­ta­va kuin äk­kiä näyt­tää. Pal­jon pu­hu­tut uu­det työn muo­dot ei­vät kor­vaa, vaan pi­kem­min­kin täy­den­tä­vät pe­rin­tei­siä työ­jär­jes­te­ly­jä ja nor­maa­lia työ­ai­kaa.

”Hy­vin pie­ni pro­sent­ti ih­mi­sis­tä te­kee työn­sä ko­ko­naan työ­pai­kan ul­ko­puo­lel­la. Ko­to­na teh­tä­väs­tä työs­tä enem­män kuin puo­let on yli­työ­tä. Var­si­nais­ta etä­työ­tä te­kee ar­vi­ol­ta kuu­den­nes suo­ma­lai­sis­ta pal­kan­saa­jis­ta. Ylei­sin ko­to­na työs­ken­te­le­vä ryh­mä ovat opet­ta­jat.”

Oja­lan mu­kaan mah­dol­li­suu­det etä­työ­hön ja muu­hun jous­ta­vaan työn­te­koon vaih­te­le­vat pal­jon eri teh­tä­vis­sä ja or­ga­ni­saa­ti­ois­sa.

”Tyy­pil­lis­tä on, et­tä ylem­pi toi­mi­hen­ki­lö te­kee etä­työ­tä yh­den päi­vän vii­kos­sa tai sat­tu­man­va­rai­ses­ti. Mut­ta lä­hes­kään kaik­ki ylem­mät toi­mi­hen­ki­löt ei­vät tee etä­töi­tä, alem­mat toi­mi­hen­ki­löt vie­lä vä­hem­män ja työn­te­ki­jät vä­hi­ten.”

Työn si­säl­tö sa­ne­lee pal­jon: yh­teis­työ­tä on vai­ke­am­pi siir­tää etä­nä toi­mi­vak­si kuin it­se­näis­tä työs­ken­te­lyä. Ihan mah­dol­lis­ta on kui­ten­kin teh­dä etä­nä myös asi­a­kas- tai ryh­mä­työ­tä.

Vir­tu­aa­li­tii­mi näyt­tää esi­merk­kiä

An­ne Kot­ka­val­ka­ma lä­het­tää säh­kö­pos­tiin lin­kin vi­de­o­neu­vot­te­luoh­jel­maan. Pie­nen sää­tä­mi­sen jäl­keen oh­jel­ma toi­mii, ja Kot­ka­val­ka­ma il­mes­tyy toi­mit­ta­jan tie­to­ko­neen ruu­dul­le. Kot­ka­val­ka­ma is­tuu ko­to­naan Rii­hi­mä­el­lä kuu­lok­keet pääs­sä, taus­tal­laan työ­nan­ta­jan­sa Eli­san ser­mi.

”Mi­nul­la on täl­lai­nen pik­kui­nen työ­huo­ne, an­na kun näy­tän”, sa­noo Kot­ka­val­ka­ma ja pyö­räyt­tää tie­to­ko­neen ka­me­raa.

”Kun on ser­mi, on ki­vem­pi ol­la asi­ak­kaan kans­sa.”

Kot­ka­val­ka­ma kuu­luu ne­li­hen­ki­seen alu­e­myyn­nin vir­tu­aa­li­tii­miin, joka myy pie­nil­le ja kes­ki­suu­ril­le yri­tyk­sil­le tuot­tei­ta. Sekä myyn­ti et­tä tii­min yh­tey­den­pi­to ta­pah­tuu vain näi­den säh­köis­ten työ­ka­lu­jen avul­la.

”Mo­nel­le asi­ak­kaal­le uu­si tek­niik­ka tu­lee näin tu­tuk­si, vaik­ka alus­sa pe­lot­taa.”

Kot­ka­val­ka­ma on ol­lut ny­kyi­ses­sä teh­tä­väs­sään muu­ta­man kuu­kau­den. Ai­em­min hän teki sa­mal­la tek­nii­kal­la ko­toa yri­tys­myyn­nin tuki- ja neu­von­ta­työ­tä rei­lun vuo­den vuo­den ajan.

Kot­ka­val­ka­man työ­nan­ta­ja Eli­sa kuu­luu etä­työn edel­lä­kä­vi­jöi­hin. Yri­tys myy tek­niik­kaa, joka mah­dol­lis­taa uu­den­lai­sen, en­tis­tä jous­ta­vam­man työn­te­on, jo­ten suu­ta­rin lap­sel­la pi­tää

ol­la ken­gät.

”Tyy­pil­lis­tä on päi­vä vii­kos­sa tai pari päi­vää kuu­kau­des­sa etä­töi­tä. Tämä on ar­ki­jous­ta­vuut­ta: Jos on vaik­ka myyn­ti­käyn­ti päi­väl­lä, voi jää­dä aa­muk­si ko­tiin töi­hin. Tai voi jos­kus jat­kaa mök­ki­vii­kon­lop­pua te­ke­mäl­lä etä­työ­päi­vän”, ku­vaa Eli­san hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Mer­ja Ran­ta-aho.

Yli puo­let eli­sa­lai­sis­ta te­kee etä­töi­tä ai­na­kin jos­kus ja mää­rä on edel­leen kas­vus­sa. Kas­vun­va­raa toi tuo­re pää­tös, et­tä etä­työ on mah­dol­lis­ta myös tuo­tan­non teh­tä­vis­sä.

”Kun tämä oli uu­dem­paa, työ­ka­ve­rit hy­myi­li­vät, et­tä ai jaa, sul­la on ’etä­työ­päi­vä’. Nyt tätä tu­lee har­vem­min vas­taan, ei myös­kään re­ak­ti­o­ta ’mitä sä mul­le soi­tat, olen etä­töis­sä’”, sa­noo

Ran­ta-aho.

Yk­si­löt ar­vos­ta­vat jous­toa

Ha­jau­te­tus­sa työs­sä on etun­sa ja hait­tan­sa niin yk­si­lön, työ­nan­ta­jan kuin koko yh­teis­kun­nan kan­nal­ta. Näi­tä vai­ku­tuk­sia lis­tan­neen tut­ki­ja Pasi Pyö­ri­än mu­kaan yk­si­löt ar­vos­ta­vat en­nen kaik­kea jous­toa. Ha­jau­tet­tu työ voi tuo­da niin pa­rem­paa tuot­ta­vuut­ta kuin li­sää työ­tyy­ty­väi­syyt­tä ja mo­ti­vaa­ti­o­ta­kin.

”Jak­sa­mi­sen kan­nal­ta yk­si hel­pom­pi aa­mu on tär­keä. Se­kin hel­pot­taa, et­tä voi heti kel­lo nel­jän jäl­keen hoi­taa omia asi­oi­taan, kun muu­ten on asuin­kau­pun­gis­saan vas­ta puo­li kuu­del­ta”, vah­vis­taa Ta­pio Ha­kas­te.

Lap­si­per­heis­sä etä­työ voi ol­la kul­la­nar­voi­nen kei­no pi­tää ar­kea hal­lus­sa ja sääs­tää työ­mat­koi­hin ku­lu­vaa ai­kaa pa­rem­paan käyt­töön.

”Per­heis­sä teh­dään eni­ten etä­työ­tä. Mut­ta työ­pai­neet ja kii­re se­lit­tä­vät enem­män ti­lan­net­ta kuin halu aset­taa per­he­a­si­at etu­si­jal­le”, Satu Oja­la huo­maut­taa.

Eli­san Ran­ta-ahon mu­kaan on päi­vän­sel­vää, et­tei etä­töi­tä teh­dä niin, et­tä sa­mal­la hoi­de­taan las­ta. ”Mo­net kyl­lä ker­to­vat, et­tä lap­si on sai­ras, teen etä­nä töi­tä. Mut­ta sil­loin lap­si on etu­si­jal­la ei­kä työ.”

Ko­to­na voi kes­kit­tyä

Hä­lyis­ten avo­kont­to­rien maa­il­mas­sa yhä use­am­pi käyt­tää ko­tia ni­me­no­maan rau­hal­li­se­na työ­ym­pä­ris­tö­nä, jos­sa voi kes­kit­tyä il­man häi­ri­öi­tä. Näin­hän esi­mer­kik­si Ha­kas­te ker­toi ja­ka­van­sa teh­tä­vi­ään. Myös Eli­sal­la ko­tiin vie­dään tyy­pil­li­ses­ti haas­ta­via, kes­kit­ty­mis­tä vaa­ti­via suun­nit­te­lu- ja lu­ku­töi­tä.

Toi­saal­ta kun työ tu­lee ko­tiin, jo en­tuu­des­taan häi­ly­vä raja työn ja va­paa-ajan vä­lil­lä hä­mär­tyy en­ti­ses­tään. Tut­ki­jat ovat huo­man­neet, et­tä etä­työ pi­kem­min­kin pi­den­tää työ­päi­viä kuin riis­tää ai­kaa työ­nan­ta­jal­ta. Tämä voi­kin li­sä­tä stres­siä ei­kä vä­hen­tää sitä.

”Olen pyr­ki­nyt myös ko­to­na vir­ka-ai­kai­seen työ­päi­vään. Aloi­tan kah­dek­sal­ta, mut­ta usein käy niin, et­tei päi­vä vie­lä nel­jäl­tä lopu”, myön­tää Ha­kas­te.

Kes­kei­nen ky­sy­mys etä­työs­sä on luot­ta­mus: te­kee­kö etä­työ­läi­nen to­del­la työ­tä vai lor­veh­tii ko­ti­hom­mien pa­ris­sa? Mi­ten hä­nen työn­sä tu­lok­sia mi­ta­taan, var­sin­kin jos ky­sees­sä on muu­ten­kin vai­ke­as­ti hah­mo­tet­ta­va ai­vo­työ?

”Suun­nit­te­lu- tai tie­to­työ – ei­hän sii­tä mis­sään tie­dä, mitä ih­mis­ten pääs­sä liik­kuu. Kai­kis­sa töis­sä ei yh­den päi­vän työn tu­lok­sia voi mi­ta­ta mie­lek­kääs­ti, ei var­sin­kaan sil­lä, on­ko tie­to­ko­ne au­ki”, sa­noo Eli­san Mer­ja Ran­ta-aho.

Hä­nen mu­kaan­sa taus­tal­la on pe­ru­son­gel­ma, joka ei oi­ke­as­taan lii­ty vain etä­työ­hön: Tie­to­työ­tä ei voi joh­taa ku­ten teh­das­työ­tä. On opit­ta­va mit­taa­maan työn te­hok­kuut­ta pi­tem­män ai­ka­vä­lin tu­lok­sil­la.

”Jos ko­toa kä­sin käy puo­len tun­nin ajat­te­lu­len­kil­lä, sel­lai­nen pi­täi­si voi­da teh­dä työ­pai­kal­ta­kin. Kun ih­mi­nen voi va­li­ta työ­ym­pä­ris­tön­sä it­se, se osal­taan suun­taa sii­hen, et­tä opi­taan te­ke­mään tie­to­työ­tä te­hok­kaas­ti ja huol­ta­maan it­se­ään.”

Vas­tuu­ta ja it­sen­sä joh­ta­mis­ta

Pasi Pyö­ri­än hait­ta­lis­tal­la lu­kee, et­tä ”it­se­ku­rin puu­te ja ’ko­din mu­ka­vuu­det’ hait­taa­vat työ­teh­tä­vien suo­rit­ta­mis­ta”. Uu­den­lais­ta vas­tuu­not­toa ja it­sen­sä joh­ta­mis­ta vaa­di­taan siis myös etä­työ­läi­sel­tä.

”Kun työ ta­pah­tuu omas­sa pääs­sä­si, et voi siir­tää vas­tuu­ta työn ete­ne­mi­ses­tä muil­le. Vas­taat omas­ta ajan­käy­tös­tä­si it­se ei­kä sitä voi val­vo­mal­la val­voa,” sa­noo Ran­ta-aho.

Eli­sal­la on ole­mas­sa ylei­set etä­työn pe­ri­aat­teet. Yk­si­tyis­koh­dis­ta so­vi­taan esi­mie­hen kans­sa: mil­loin pi­tää ol­la yh­teis­tä ai­kaa, mis­sä vai­hees­sa etä­työn te­ke­mi­ses­tä il­moi­te­taan.

”Pe­li­sään­tö­jä ei teh­dä poik­keus­ta­pauk­sia var­ten. Jos joku slar­vaa, sii­hen pi­tää puut­tua erik­seen.”

Ta­pio Ha­kas­te nou­dat­taa työs­sään maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ön yleis­tä etä­työ­käy­tän­töä ja on teh­nyt asi­as­ta kir­jal­li­sen so­pi­muk­sen. Hän­tä hiu­kan har­mit­taa, et­tä pari vuot­ta sit­ten ai­em­pi käy­tän­tö muut­tui.

Enää etä­työ­tä ei saa teh­dä lii­ken­ne­vä­li­neis­sä, kun ai­em­min Ha­kas­te työs­ken­te­li myös ju­nas­sa työ­mat­koil­laan tie­tyn tun­ti­mää­rän vii­kos­sa.

”Van­hem­pi käy­tän­tö oli hir­ve­än hyvä tapa ryt­mit­tää työ­päi­vää. Voi va­li­ta esi­mer­kik­si, et­tä käy juok­se­vat asi­at läpi ju­na­mat­kan ai­ka­na ja oi­kein tsemp­pa­si, et­tä vie­lä saan tuon säh­kö­pos­tin vas­tat­tua ja tuon.”

Myös An­ne Kot­ka­val­ka­ma nou­dat­taa ko­to­na tar­kas­ti nor­maa­le­ja työ­ai­ko­ja. Työn­te­koa val­voo jär­jes­tel­mä, jo­hon pu­he­lut ja vi­de­o­neu­vot­te­lut re­kis­te­röi­dään ja ra­por­toi­daan.

”Sin­ne lai­tat, kun olet tau­ol­la tai ruo­ka­tun­nil­la. Se on ai­ka jämp­tiä, ja se on hyvä sekä työ­nan­ta­jal­le et­tä it­sel­le.”

Etä­työ on ima­go­e­tu

Työ­nan­ta­ja­or­ga­ni­saa­ti­ol­le etä­työn suo­si­mi­nen voi tuo­da mo­nen­lai­sia etu­ja. Rek­ry­toin­ti hel­pot­tuu, kun vä­keä voi vär­vä­tä va­paam­min kaik­ki­al­ta maas­ta. Etä­työ­mah­dol­li­suus on myös ima­go­e­tu, joka luo dy­naa­mi­sen ja mo­der­nin mie­li­ku­van or­ga­ni­saa­ti­os­ta.

Kun työn­te­ki­jä saa li­sää va­paut­ta ja vas­tuu­ta, luot­ta­mus kas­vaa il­man val­vo­mis­ta­kin. Tä­hän Eli­sal­la us­ko­taan.

”Jois­sa­kin asi­ois­sa jou­dum­me te­ke­mään ra­jan­ve­to­ja, esi­mer­kik­si sii­nä, mil­lai­sia mat­ko­ja kor­va­taan osa­na työn­te­koa. Mut­ta yleen­sä tämä me­nee mut­kat­to­mas­ti ja pe­rus­tuu luot­ta­muk­seen”, Ran­ta-aho ku­vaa.

Työ­nan­ta­jal­le etä­työ voi ol­la myös tapa sääs­tää. Kun ti­lat suun­ni­tel­laan alun al­ka­en niin, et­tä kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le ei va­ra­ta omaa työ­pis­tet­tä koko ajak­si, tar­vi­taan vä­hem­män ne­li­öi­tä.

”Kun on vä­hem­män kiin­tei­tä työ­paik­ko­ja, saa­daan voi­maa ti­lan­käyt­töön. Meil­lä on avo­kont­to­rin li­säk­si täy­sin hil­jai­sia ti­lo­ja sekä ti­lo­ja yh­des­sä te­ke­mi­seen ja ide­oin­tiin, joka tar­vit­see ai­van oman­lais­taan ti­laa”, Ran­ta-aho sa­noo.

Pää­a­si­al­li­nen etä­työ voi Pyö­ri­än mu­kaan hai­ta­ta työn­te­ki­jän so­si­aa­li­sia suh­tei­ta, jopa ura­ke­hi­tys­tä: ”Pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä”. Myös työ­yh­tei­sön epä­vi­ral­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus voi kär­siä.

Eli­san Kot­ka­val­ka­ma to­sin on sitä miel­tä, et­tä ny­kyi­nen työ vir­tu­aa­li­tii­min kans­sa on pal­jon so­si­aa­li­sem­paa kuin pe­rin­tei­nen myyn­ti­työ, jota hän ai­em­min teki.

”Tii­mil­läm­me on vir­tu­aa­li­huo­ne, jos­sa kes­kus­te­lem­me ja käym­me asi­ak­kai­den asi­oi­ta läpi pit­kin työ­päi­vää.”

Mer­ja Ran­ta-aho kom­men­toi, et­tä työ­yh­tei­sön so­si­aa­lis­ten suh­tei­den tar­ve vaih­te­lee yk­si­lön ja ti­lan­teen mu­kaan.

”Toi­set kai­paa­vat työ­yh­tei­söä enem­män kuin toi­set. Toki jos esi­mer­kik­si aloit­taa uu­des­sa teh­tä­väs­sä, kan­nat­taa viet­tää enem­män ai­kaa toi­mis­tol­la.”

Vä­hem­män työ­mat­ko­ja, vä­hem­män pääs­tö­jä

Yh­teis­kun­nan ta­sol­la etä­työ nou­see useim­mi­ten esiin ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­sen, vä­hem­män työ­mat­ka­lii­ken­net­tä, vä­hem­män ruuh­kia ja pääs­tö­jä.

Täl­lä­kin on kään­tö­puo­len­sa, huo­maut­taa Pyö­ri­än lis­ta. En­tä jos kas­vu­kes­kus­ten ul­ko­puo­lel­le ha­jau­tu­neet etä­työn­te­ki­jät li­sää­vät­kin yk­si­tyi­sau­toi­lua jul­kis­ten kul­ku­neu­vo­jen käy­tön si­jas­ta?

Ha­kas­teel­le Hä­meen­lin­na ei ole al­ku­pe­räi­nen ko­ti­paik­ka, vaan ra­dan­var­si­si­jain­ti on va­lit­tu ”sat­tu­mien sum­ma­na”. Per­heen am­mat­tien ta­kia hän on teh­nyt pit­kiä työ­mat­ko­ja lä­hes koko työ­u­ran­sa.

”Kun vai­mo­ni­kin on bi­o­lo­gi­an alan ih­mi­nen, käy hel­pos­ti niin, et­tei löy­dy töi­tä sa­mas­ta kau­pun­gis­ta. Hä­nel­lä on myös noin tun­nin työ­mat­ka.”

An­ne Kot­ka­val­ka­man uu­si tek­niik­ka on ko­ko­naan va­paut­ta­nut pit­kis­tä työ­mat­kois­ta ja myös asi­ak­kaan luok­se au­toi­le­mi­ses­ta.

”Jos tämä työ teh­täi­siin pe­rin­tei­sel­lä ta­val­la, edel­li­ses­sä teh­tä­väs­sä­ni oli­sin käy­nyt Pa­si­las­sa ja is­tu­nut ju­nas­sa kol­me tun­tia päi­vit­täin, mikä on tosi rank­kaa. Tai jos kul­ki­sin au­tol­la asi­ak­kai­den luo­na, en voi­si hoi­taa ou­lu­lai­sia asi­ak­kai­ta”, Kot­ka­val­ka­ma sa­noo.

”Kyl­lä minä mon­ta ker­taa vii­me tal­ve­na­kin ajat­te­lin: iha­naa, mi­nun ei tar­vit­se ot­taa tuo­ta au­toa ja läh­teä ruuh­kaan.”