TIE­SIN JO VII­SI­VUO­TI­AA­NA, et­tä tu­len työs­ken­te­le­mään muo­din ja vaat­tei­den pa­ris­sa. Se on ai­noa asia, jos­ta olen to­del­la ol­lut kiin­nos­tu­nut. Vin­ta­ge-liik­keen pe­rus­ta­mi­sen ki­pi­nä syt­tyi USA:ssa, jos­sa olin 1970-lu­vul­la au pai­ri­na. Suo­mes­sa ei sil­loin ol­lut kuul­tu­kaan mis­tään vin­ta­ges­ta.

Kun sit­ten 1987 myin asun­to­ni Van­taal­la, os­tin ra­hal­la vin­ta­ge-asu­ja ja pe­rus­tin Play it again Sam -liik­keen, äi­ti­ni oli kau­huis­saan, kuin­ka voin pis­tää ra­ha­ni kir­pun­syö­miin vaat­tei­siin. Muu­ten­kin asi­al­le nau­ret­tiin. Elet­tiin pa­hin­ta jup­pi­ai­kaa, ei­kä eko­aa­te­kaan ol­lut vie­lä pin­nal­la. Nyt asi­at ovat toi­sin, en­kä ole ka­tu­nut het­ke­ä­kään. Olen ai­na ol­lut vä­hän ka­pi­nal­li­nen ja edel­lä­kä­vi­jä.

Liik­kees­sä ei ole mi­tään 1970-lu­kua uu­dem­paa. Sen jäl­keen ei ole enää teh­ty laa­tua. In­ho­an kaik­kea kei­no­te­kois­ta ja ker­ta­käyt­töis­tä. En pys­tyi­si elä­mään muo­vin ja la­mi­naa­tin kes­kel­lä. Ar­vos­tan muu­ten­kin men­nyt­tä ai­kaa: käy­tös­ta­po­ja ja pe­rin­tei­siä mies­ten ja nais­ten roo­le­ja. Tasa-ar­voa en ym­mär­rä ol­len­kaan. Eh­kä sik­si har­ras­tan­kin ar­gen­tii­na­lais­ta tan­goa.

Va­lit­sen jo­kai­sen myy­tä­vän asun it­se. Vaat­tei­den löy­tä­mi­nen käy koko ajan vai­ke­am­mak­si. Eni­ten os­tan USA:sta ja Ruot­sis­ta. Suo­mes­ta­kin löy­tyy jo­tain, mut­ta vä­hem­män. Ih­mi­set ei­vät ai­na ym­mär­rä, et­tä myyn­tiin ei kel­paa mikä ta­han­sa. Tämä on muo­ti­huo­ne.

Alus­sa mi­nun oli vai­kea luo­pua jois­tain vaat­teis­ta. Nyt se on­nis­tuu jo hel­pom­min. Kaik­ki vaat­teet ei­vät ole liik­kees­sä­ni esil­lä. Nyt­kin ta­ka­huo­nees­sa on juh­la-asu, jon­ka toi­von nä­ke­vä­ni pre­si­den­tin it­se­näi­syys­päi­vän vas­taa­no­tol­la.

Olen pyr­ki­nyt siir­tä­mään osaa­mis­ta­ni eteen­päin. Kou­lu­tan sty­lis­te­jä, ja po­jan­tyt­tä­re­ni, seit­sen­vuo­ti­as Au­ro­ra, al­kaa jo ol­la ai­ka­moi­nen ma­te­ri­aa­lien ja ai­ka­kau­sien asi­an­tun­ti­ja. Hän on usein kans­sa­ni tääl­lä liik­kees­sä.

Pys­tyn erot­ta­maan ma­te­ri­aa­lit, leik­kauk­set ja tun­nis­ta­maan ai­ka­kau­det vaik­ka sil­mät kiin­ni. Tämä on in­to­hi­mo­ni.”