Kou­lus­sa olin hyvä ma­te­ma­tii­kas­sa ja asia-ai­nei­den kir­joit­ta­ja­na. Mur­ro­si­käi­se­nä kir­joi­tin ko­ti­ai­neen, jon­ka ai­he oli ru­nol­li­nen. Sil­loin opet­ta­ja sa­noi, et­tä suu­ta­rin pi­tää py­syä les­tis­sään ja ke­hot­ti mi­nua py­syt­te­le­mään asia-ai­neis­sa.Tämä la­tis­ti.

Nuo­ruus ei ol­lut help­poa ai­kaa. Olin ujo ja ai­ka yk­si­näi­nen. Pa­ri­kymp­pi­se­nä luon­to oli mi­nul­le tär­ke, ja mie­tin jopa bi­o­lo­gin uraa. Aloin kir­joit­taa te­ra­pi­a­mie­les­sä ru­no­ja omas­ta pa­has­ta olos­ta­ni sekä luon­non ja ih­mi­sen suh­tees­ta.

Työs­sä­ni Sä­tei­ly­tur­va­kes­kuk­sen tie­to­hal­lin­nos­sa jou­dun ajat­te­le­maan pal­jon ja käyt­tä­mään jär­keä. Ru­no­ja kir­joit­ta­es­sa­ni pys­tyn avaa­maan tun­ne­puol­ta. Olen kiin­nos­tu­nut mo­nis­ta asi­ois­ta ja imen pal­jon tie­toa, mut­ta olen niuk­ka il­mai­se­maan it­se­ä­ni ulos­päin pu­hu­mal­la.

Kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le luon­nol­li­nen muo­to ja­kaa ja ker­toa toi­sil­le. Kir­joit­ta­mi­nen on ki­vaa, ja se te­kee mi­nul­le hy­vää. Kyse on ta­sa­pai­nos­ta ja ta­sa­pai­not­ta­mi­ses­ta.

Olen opis­kel­lut kir­joit­ta­mis­ta työ­vä­e­no­pis­tos­sa ja ol­lut mu­ka­na ru­no­ryh­mäs­sä. On ol­lut mu­ka­vaa saa­da pa­lau­tet­ta. Ru­not kir­joi­tan va­paa­seen mit­taan, tie­to­ko­neel­la tai kä­sin. Kir­joi­tan edel­leen luon­nos­ta, rak­kau­des­ta ja ar­jen ih­meis­tä.

Kir­joit­ta­mi­nen jäi vuo­sik­si. Kun kir­joi­tuk­sia al­koi jäl­leen syn­tyä, pe­rus­tin blo­gin vuon­na 2010. Se pa­kot­taa sään­nöl­li­syy­teen ja kir­joit­ta­mi­sen kyn­nys ma­dal­tuu. Blo­gi­maa­il­man ta­paan saan pää­a­si­as­sa hy­vää pa­lau­tet­ta.

Myös vai­mo tyk­kää, kun näy­tän hä­nel­le ru­no­ja. Hän kir­joit­taa it­se­kin blo­gia. Se on yh­tei­nen har­ras­tuk­sem­me.

ARI RO­SEN­BER­GIN BLOGI: SY­VYY­DEN­PIN­TA­SU­KEL­TA­JA.BLOGS­POT.FI.