En osaa piir­tää en­kä lau­laa ja näyt­te­le­mään­kään en ole ryh­ty­nyt, vaik­ka pyy­det­ty on. Ku­vaa­mi­sen aloi­tin 1980-lu­vun alus­sa di­a­ku­vis­ta. En­sim­mäi­set ku­va­ni otin ar­mei­jan kurs­si­jul­kai­suun vuon­na 1979, kos­ka sii­tä sai va­paa­ta.

Nyt ta­ka­na on pa­ri­kym­men­tä va­lo­ku­va­näyt­te­lyä, mai­se­ma­ku­via ja yk­si­tyis­koh­tia. Vii­mei­sin näyt­te­ly­ni oli teh­das­mu­se­os­sa Ver­las­sa. Suo­men luon­to­ku­vaa­jien jä­se­nek­si pää­sin vuon­na 2003.

Ku­vaan ai­na, kun ai­kaa on: mö­kil­lä lai­tu­rin­no­kas­sa, aa­mul­la en­nen töi­den al­kua ja La­pin reis­suil­la. Ny­kyi­ses­sä työs­sä­ni rau­ta­kau­pan myy­jä­nä työ­vuo­rot ovat sel­vil­lä hy­vis­sä ajoin, ja kun lap­set ovat jo maa­il­mal­la, niin ai­kaa ku­vaa­mi­seen löy­tyy.

Kul­jen hy­vän ku­van pe­räs­sä. Kun kuu­lin lä­his­töl­lä liik­ku­vis­ta met­sois­ta, läh­din liik­keel­le py­hä­aa­mu­na puo­li kuu­si. Kar­hun olen ku­van­nut, mut­ta susi on vie­lä ku­vaa­mat­ta. Olen kuul­lut vain ul­von­taa. En­sim­mäi­sen kar­hun sain ku­vat­tua vain puo­len tun­nin odot­te­lun jäl­keen. Pie­nes­sä ku­vaus­ko­pis­sa ai­kaa voi ku­lua yli nel­jä­kym­men­tä tun­tia, ku­ten ker­ran Ilo­mant­sis­sa pe­rä­ti 42 tun­tia.

Eri­tyi­ses­ti on jää­nyt mie­leen kak­si ku­vaa: au­rin­gon­las­ku­ku­va Mah­lat­ti­nuo­ral­la Ina­rin­jär­vel­lä, kun vas­ta­ran­ta ku­vas­tui pei­li­tyy­neen jär­veen, ja voi­kuk­ka­pel­to Ilo­mant­sis­sa si­nis­tä tai­vas­ta vas­ten. Haa­veis­sa on luon­to­ku­va­kir­jan te­ke­mi­nen.

En kä­sit­te­le ku­vi­a­ni juu­ri­kaan. Mi­nus­ta kuva on sii­nä, kun se ote­taan. On hie­no het­ki, jos on­nis­tuu van­git­se­maan juu­ri oi­ke­an het­ken.