Hän ot­ti Kari-vel­jen­sä kans­sa sen vuo­den suu­rim­man lai­nan Kiih­te­lys­vaa­ran osuus­pan­kis­ta ja os­ti tur­peen­nos­tot­rak­to­rei­ta.

Tur­peen­nos­to on se­son­ki­työ­tä, jota ei voi teh­dä kuin ke­säl­lä au­rin­koi­si­na päi­vi­nä.

”Se on raa­kaa hul­lun hom­maa, jota pai­net­tiin säi­den sal­lies­sa ym­pä­ri vuo­ro­kau­den pö­lys­sä ja hel­tees­sä viik­ko lä­peen­sä. Työn­te­os­ta minä tie­dän kai­ken!” Kak­ko­nen puus­kah­taa.

Kak­kos­ta sa­pet­taa pu­heet ”pas­ka­duu­nis­ta” ja pre­ka­ri­aa­tis­ta.

”Mi­tään pas­ka­duu­nia ei ole ole­mas­sa­kaan: jo­kai­nen työ yh­teis­kun­nas­sa on tär­ke­ää. Me tar­vit­sem­me koko ket­jun sii­voo­jas­ta toi­mi­tus­joh­ta­jaan. Nyt on val­lal­la sel­lai­nen vää­ris­ty­nyt maa­il­man­ku­va, et­tä töis­sä on pak­ko käy­dä vain sen ver­ran, et­tä saa va­paa-ajan pyö­ri­mään.”

Kak­ko­sen mie­les­tä Suo­mes­sa ei ole vie­lä­kään riit­tä­vää krii­si­tie­toi­suut­ta sii­tä, kuin­ka pa­has­sa ja­mas­sa maa ma­kaa. Ei­kä sii­tä sel­vi­tä kuin vyön ki­ris­tyk­sil­lä, ko­val­la työn­te­ol­la ja yrit­tä­mi­sel­lä. Ny­kyi­set po­lii­ti­kot, pää­tök­sen­te­ko­ky­vyt­tö­mät ”mai­to­par­tai­set mä­kät­tä­jät”, ei­vät saa hä­nel­tä hää­viä ar­vo­sa­naa.

Vai­kei­na het­ki­nä voi­maa on an­ta­nut tai­de, Kak­ko­nen kun on mer­kit­tä­vä tai­teen ja de­sig­nin me­se­naat­ti. Hä­nel­lä on huo­mat­ta­va ko­ko­el­ma lasi- ja ke­ra­miik­ka­tai­det­ta.