Loh­jan Si­tar­las­sa van­han hir­si­ta­lon ik­ku­nois­ta lois­taa valo jo vii­den, puo­li kuu­den ai­kaan aa­mul­la. Kir­jai­li­ja Han­nu Mä­ke­lä, 70, on he­rän­nyt ja al­ka­nut kir­joit­ta. Näin hän toi­mii joka päi­vä, oli ar­ki tai pyhä.

Mä­ke­lä kir­joit­taa aa­mui­sin vii­si lius­kaa teks­tiä ja lo­pet­taa yh­dek­sän, kym­me­nen ai­koi­hin. Ta­paa­mis­päi­väm­me aa­mu­na hän sul­ki ko­neen­sa puo­li yh­dek­säl­tä läh­te­äk­seen vaih­ta­maan au­ton tal­vi­ren­kaat.

Pää­a­si­as­sa Han­nu Mä­ke­lä asuu ta­los­saan yk­sin, mut­ta saa ai­ka ajoin seu­rak­seen ve­nä­läi­sen vai­mon­sa, fi­lo­lo­gi ja toi­mit­ta­ja Svet­la­na Aks­jo­no­van. Han­nu ja vä­hän al­le vii­si­kymp­pi­nen Svet­la­na avi­oi­tui­vat vuon­na 2011. He elä­vät liit­to­aan kah­den maan vä­lil­lä.

”Täs­sä iäs­sä mies kes­tää sen”, nau­rah­taa Mä­ke­lä ute­luu­ni sii­tä, mil­lai­nen kiu­sa vä­li­mat­ka on suh­teel­le.

Yh­teyt­tä pari pi­tää päi­vit­täin pu­he­li­mel­la tai sky­pel­lä. Nyt on kä­sil­lä odo­tet­tu het­ki: Mä­ke­lä on läh­dös­sä seu­raa­va­na aa­mu­na vai­mon­sa luo Pie­ta­riin.

Mat­ka kes­tää Al­leg­ro-ju­nal­la vain kol­me ja puo­li tun­tia, usein Mä­ke­lä työs­ken­te­lee mat­kan ajan.

”Toki oli­si mu­ka­vam­pi elää yh­des­sä. Mut­ta kun vai­mo­ni osaa vain ve­nä­jää ja on am­ma­til­taan toi­mit­ta­ja, mitä töi­tä hän sai­si täs­sä maas­sa? Ab­so­luut­ti­ses­ti ei mi­tään.”

Kir­jai­li­ja Han­nu Mä­ke­lä kävi en­si ker­ran Neu­vos­to­lii­tos­sa 40 vuot­ta sit­ten, 1970-lu­vun alus­sa. Hän­tä är­syt­ti jo sil­loin, et­tei hän ym­mär­tä­nyt mi­tään ih­mis­ten pu­hees­ta. Tuo­hon ai­kaan Neu­vos­to­lii­tos­sa ko­vin­kaan moni ei pu­hu­nut vie­rai­ta kie­liä.

Mä­ke­lä päät­ti ope­tel­la ve­nä­jän. Hän meni kurs­sil­le opis­ke­le­maan aak­ko­set ja kie­len al­keet. Sen jäl­keen hän al­koi opis­kel­la ve­nä­jää oma­toi­mi­ses­ti lu­ke­mal­la ja kuun­te­le­mal­la kie­li­le­vy­jä.

Toi­nen vah­va mo­tii­vi opin­toi­hin oli lu­kea ve­nä­läi­sen kir­jai­li­ja An­ton Tše­ho­vin tuo­tan­toa al­ku­kie­lel­lä. Hän ti­la­si ve­nä­jän­kie­li­sen 30-osai­sen kir­ja­sar­jan Tše­ho­vin tuo­tan­nos­ta.

”Luin kak­si kir­jaa vuo­des­sa ja lo­pul­ta tu­lin lu­ke­neek­si ne kaik­ki.”

Mä­ke­lä to­te­aa, et­tä Tše­hov on liki ai­noi­ta ve­nä­läis­kir­jai­li­joi­ta, joi­ta kie­li­o­pin­to­jen al­ku­vai­hees­sa voi läh­teä lu­ke­maan ve­nä­jäk­si, kos­ka hän kir­joit­taa niin kir­kas­ta ja jä­sen­nel­tyä kiel­tä.