As­ko­la pu­huu eri­mie­li­syy­den etii­kas­ta. Hän pi­tää tär­ke­ä­nä kes­kus­te­lu­yh­tey­den säi­lyt­tä­mis­tä kir­kon li­be­raa­lien ja kon­ser­va­tii­vien vä­lil­lä. Oli­si tar­peen, et­tä ih­mi­set kun­ni­oit­tai­si­vat tois­ten­sa va­kau­muk­sia.

”Toi­von, et­tä kir­kos­sa opit­tai­siin ole­maan ja toi­mi­maan eri­lai­si­na yh­des­sä, kun ei meil­lä ole eri kup­pi­kun­nil­le eri tai­vai­ta­kaan.”

Ir­ja As­ko­la kan­nat­taa it­se esi­mer­kik­si tasa-ar­vois­ta avi­o­liit­to­la­kia, vaik­ka se ja­kaa kir­kon van­hoil­lis­ten ja va­paa­mie­lis­ten mie­li­pi­tei­tä.