Låktan huipulta aukeaa näkymä Torniojärvelle.

Sau­nas­sa Ruot­sin hui­pul­la

Kiu­as si­haut­taa il­moil­le ki­pa­kat löy­lyt. Tämä ei to­del­la­kaan ole ruot­sa­lai­nen sau­na, jos­sa hoh­ho­jail­laan mie­dois­sa löy­lyis­sä hi­keä var­to­en.

Mut­ta on Låk­tat­jåk­kon sau­na eri­tyi­nen toi­sel­la­kin ta­paa. Siel­lä löy­ly­tel­lään sa­nan­mu­kai­ses­ti Ruot­sin hui­pul­la, 1 228 met­ris­sä. Vaik­ka Keb­ne­kai­se on naa­pu­ri­maan kor­kein huip­pu, Låk­tat­jåk­ko on Ruot­sin kor­keim­mal­la si­jait­se­va vuo­ris­to­ma­ja. Lä­hin asu­tus on Björk­li­de­nin las­ket­te­lu­kes­kuk­ses­sa yh­dek­sän ki­lo­met­rin pääs­sä.

Vil­voit­te­lu ul­ko­na vir­kis­tää kuin avan­nos­sa pii­pah­ta­mi­nen. Sade tih­kuu yl­hääl­lä vuo­ril­la ta­sai­se­na mat­to­na ihol­le. Läm­pö­mit­ta­ri näyt­tää muu­ta­man as­teen plus­saa.

Låk­tat­jåk­ko, tai Låk­ta, ku­ten pai­kal­li­set sitä kut­su­vat, on 250 ki­lo­met­riä na­pa­pii­rin poh­jois­puo­lel­la si­jait­se­van Björk­li­de­nin hel­mi. Jo vuo­ris­to­ma­jan ra­ken­ta­mi­nen vuon­na 1939 te­kee pai­kan ta­ri­nas­ta eri­tyi­sen. Ide­an isä Bir­ger Wa­len­tin to­te­si, et­tei oli­si kos­kaan ryh­ty­nyt Låk­taa pys­tyt­tä­mään, jos oli­si aa­vis­ta­nut, mil­lais­ten pin­nis­tys­ten sä­vyt­tä­mä urak­ka oli­si. Ra­ken­nus­tar­vik­keet piti kul­jet­taa vuo­rel­le he­vo­sil­la  ja ra­ken­ta­jia pii­na­si ar­mo­ton sää.

Mut­ta kii­tos sit­key­den, vuo­ris­to­ma­jas­sa vie­rai­le­va voi ko­kea vuor­ten ai­nut­laa­tui­sen lu­mon. Sil­lä vuo­ria ne to­ti­ses­ti ovat, ei­vät tun­tu­rei­ta.

Lue myös: Vie­tä hy­vin­voin­ti­lo­ma Bu­da­pes­tis­sä

Avarassa maisemassa on tilaa patikoida omassa rauhassa

Iso mai­se­ma yl­lät­tää

Na­vak­ka vii­ma yrit­tää pus­kea kuo­ri­ta­kin al­le, kun va­el­lan Låk­tal­ta sa­man­ni­mi­sel­le vuo­ren­hui­pul­le. Tääl­lä on hyvä ai­na ol­la sa­teen ja tuu­len pi­tä­vät vaat­teet, pipo ja hans­kat. Syys­kuun alus­sa läm­pö­ti­la al­kaa öi­sin pai­nua jo pak­ka­sel­le, ja hui­puil­le sa­taa usein en­si­lu­mi.

Erä­maan hil­jai­suu­des­sa eh­tii tuu­mia, kuin­ka iso mai­se­ma on. Tääl­lä nä­kee kau­ak­si. Suo­men La­pis­ta poi­ke­ten hui­put ei­vät ole pyö­rei­tä tun­tu­rei­ta, vaan ku­rot­ta­vat tai­vaal­le kor­kei­na ja te­rä­vi­nä. Björk­li­de­nis­sä mai­se­maa hal­lit­see myös Tor­net­räsk, joka muis­tut­taa enem­män mer­ta kuin jär­veä. Jää­kau­den muo­vaa­ma pit­ku­lai­nen Tor­ni­o­jär­vi on­kin Ruot­sin toi­sek­si sy­vin.

Nou­su ei ole jyrk­kä, ja hui­pul­ta au­ke­a­vat unoh­tu­mat­to­mat nä­ky­mät. Raa­pus­tan ni­men vie­ras­kir­jaan, jon­ka si­vu­ja tuu­li tem­poo. Sit­ten is­tah­dan het­kek­si. Tääl­lä ava­ras­sa luon­nos­sa on hyvä tun­tea it­sen­sä pie­nek­si. Siel­lä tääl­lä nä­kyy vuo­ris­to­jär­viä, jot­ka hoh­ta­vat häm­mäs­tyt­tä­vän tur­koo­sei­na har­maan ja rus­ke­an kir­jo­mas­sa mai­se­mas­sa.

Sa­teen hel­mat tans­si­vat jo ho­ri­son­tis­sa. On ai­ka läh­teä koh­ti vuo­ris­to­ma­jaa.

Lue myös: Troop­pis­ta Rio de Ja­nei­roa lei­maa­vat hulp­pe­at mai­se­mat ja bra­si­li­a­lai­nen ren­tous

Opas hoitaa isoimmat kantamukset.

Maan­kuu­lu­ja voh­ve­lei­ta

Låk­tan etei­ses­sä su­jau­tan jal­kaan san­daa­lit. Niil­lä voi hip­sut­taa naut­ti­maan maan­kuu­lu­ja voh­ve­lei­ta. Voh­ve­li­rau­ta on kuu­ma­na pit­kin päi­vää.

Tar­jol­la on mm. puo­luk­ka-ki­nus­ki­voh­ve­lei­ta ja mu­he­van aro­mik­kaan juus­ton, väs­ter­bot­ten­sos­tin, ja la­kan kuor­rut­ta­ma herk­ku. Ruot­sin kuu­lui­sim­piin kuu­lu­va juus­to vie voi­ton.

Kun ha­lu­aa naut­tia Låk­tal­la kol­men ruo­ka­la­jin il­lal­li­ses­ta ja erä­maa­tun­nel­mas­ta rau­has­sa, jää vuo­ris­to­ma­jaan yök­si. Täl­lä ker­taa al­ku­ruo­ak­si tar­jo­taan po­ro­car­pac­ci­o­ta, joka on saa­nut ka­ve­rik­seen lak­kaa, vuo­hen­juus­to­mous­sea ja ruis­lei­pää. Pää­ruo­ka­na on rau­tua pe­ru­na­muu­sin ja pork­ka­na­py­reen kera. La­sis­sa tar­jot­ta­va pan­na­cot­ta va­del­ma­hil­lon kera vii­meis­te­lee il­lal­li­sen.

Lue myös: Kun käy ker­ran Is­lan­nis­sa, sin­ne ha­lu­aa pa­la­ta

Vuoristomajassa voi yöpyä ja saunoa huipulla.

Pit­kos­pui­ta pit­kin ka­laan

Vuo­ren­hui­put nä­ky­vät jyh­kei­nä tai­vaan­ran­nas­sa, kun har­pon seu­raa­va­na päi­vä­nä pit­kos­puil­la suol­la. Tu­pas­vil­lan val­koi­set pum­pu­li­ku­kin­not kei­nu­vat tuu­les­sa, suo kään­tyy vä­hi­tel­len rus­kan vä­rei­hin. Siel­lä tääl­lä pit­kos­pui­den vie­res­sä ko­ho­aa tur­ve­kum­pu­ja, jot­ka säi­lö­vät rou­taa yti­mes­sään.

Mat­ka­kump­pa­ni osaa se­lit­tää, et­tä täl­lais­ta suo­ta kut­su­taan pal­sa­suok­si. Se vaa­tii, et­tä vuo­den kes­ki­läm­pö­ti­la on vä­hin­tään as­teen ver­ran pak­ka­sel­la.

Muu­ta­man ki­lo­met­rin mat­ka ka­la­lam­mel­le tait­tuu no­pe­as­ti Stor­da­le­nin luon­non­suo­je­lu­a­lu­eel­la. Op­paan kans­sa kul­kies­sa kan­ta­muk­se­na­kin on vain vir­ve­li.

Björk­li­de­nis­sä ka­las­tus­pai­kois­ta ei tule pula, sil­lä sen ja lä­hei­sen Riksg­rän­se­nin alu­eel­la on noin 600 jär­veä ja lam­pea. Nii­den li­säk­si ka­lo­ja voi nar­ra­ta alu­een lu­kui­sis­sa jois­sa ja pu­rois­sa. Val­ta­la­je­ja ovat tai­men, sii­ka, made, rau­tu ja har­jus eli har­ri, joka viih­tyy vi­leis­sä ja ha­pek­kais­sa ve­sis­sä.

Lue myös: 18 vink­kiä - her­kut­te­li­jan Poh­jois-Ir­lan­ti

Björklidenissä virtaa useita kirkasvetisiä tunturijokia.

Har­jus suo­sii vii­lei­tä ve­siä

Lam­pi ui­nuu hil­jai­se­na, vaik­ka siel­lä kuu­lem­ma uis­ken­te­lee pal­jon har­juk­sia. Nuo­ti­on puut pau­kah­te­le­vat, no­ki­pan­nu­kah­vi te­key­tyy tu­lel­la. Kuk­sas­ta ryys­te­tyt sum­pit ja koo­kok­sel­la kuor­ru­tet­tu suk­laa­lei­vos mais­tu­vat eri­tyi­sen hy­vil­tä.

Sit­ten ran­ta­pu­si­kos­ta kuu­luu iloi­nen kil­jah­dus: koh­ta tum­man­pu­hu­va, so­lak­ka kala nou­see kui­val­le maal­le.

Jut­tu on jul­kais­tu alun pe­rin Oma Ai­ka -leh­des­sä 9/2015.

Lue myös:

Luk­sus­ris­tei­ly poh­joi­sil­la ve­sil­l­lä tar­joi­lee hui­kei­ta elä­myk­siä

Hou­kut­taa­ko va­el­lus Suo­men luon­nos­sa? Täs­sä ovat kiin­nos­ta­vim­mat luon­to­koh­teet

Van­han­kau­pun­gin ja saa­ris­ton hel­miä - koe iha­na suo­sik­ki Naan­ta­li