Tuuli puhaltaa sankan sumuverhon pois kuin teatterin esiripun. Tunnelma näköalapaikalla on suorastaan harras, kun Machu Picchun salaperäinen rauniokaupunki paljastuu usvan seasta rakennus kerrallaan.
Inkojen 1400-luvulla rakentama Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan suurimmista arvoituksista. Edes siitä, miksi erikoinen kaupunki rakennettiin, ei ole täyttä varmuutta. Inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, eivätkä espanjalaiset valloittajat koskaan löytäneet kaupunkia.
Suosituimman teorian mukaan Machu Picchu oli inkakuninkaan kesäpalatsi, joka hylättiin konkistadorien eli eurooppalaisten valloittajien saavuttua 1530-luvulla. Viidakko nielaisi kivisen kaupungin sadoiksi vuosiksi. Rauniot löytyivät vasta vuonna 1911, kun amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham osui paikalle.
KIVIRAKENTAMISEN AMMATTILAISET
Kaupunki tasapainoilee kapealla vuorenharjanteella kuin kangastus. Se on loistava esimerkki inkojen rakennustaidoista. Vaikka valtakunnassa ei käytetty rautaisia työkaluja eikä edes pyörä ollut tuttu kapine, inkat osasivat liittää tonnien painoisia kivipaasia täydellisesti yhteen. Työssä ei käytetty laastia, vaan kivet soviteltiin yhteen muotojensa mukaan. Jälki oli niin viimeisteltyä, että järkäleiden väliin ei jäänyt millinkään rakoa.
Yli puolet Machu Picchun rakennelmista on maan alla. Kiviterassit alkavat vuoren juurelta, sillä ne toimivat koko kaupungin perustuksina. Terassit ovat myös tehokas viemärijärjestelmä. Niiden ansiosta kaupunki ei rankkasateiden aikana vyöry laakson pohjalle.
Machu Picchun kastelujärjestelmä on huippuunsa hiottu, mutta käymälöitä siellä on ainoastaan yksi. Se kuului aikoinaan inkojen kuninkaalle, alamaiset saivat luvan tehdä tarpeensa terassien maissiviljelmille. Nykyturistin on hädän hetkellä kiiruhdettava pääportille asti.
Rakennusten seasta erottuu pyramidia muistuttava kumpu. Sen laella on Intihuatana, alttarina käytetty kivipaasi, jonka luona palvottiin pääjumala Viracochaa ja auringonjumala Intiä uhraamalla eläimiä – ja silloin tällöin ihmisiäkin. Kivi toimi myös aurinkokellona ja kalenterina, joka kertoi suotuisimmat ajankohdat maissin kylvämiseen ja sadonkorjuuseen.
Vuonna 2001 Intihuana koki kovia, kun sen luona kuvattiin Cusqeña-oluen mainosta. Kameranosturi romahti ainutlaatuisen kiven päälle ja lohkaisi siitä palasen. Nykyään alttariin ei saa edes koskea.
MATKA MACHU PICCHULLE
Vain hätähousu tekee Machu Picchulle muutaman tunnin päiväretken Cuscosta käsin. Raunioiden ihailuun pitää varata kokonainen päivä tai mieluiten kaksi, sillä huonon sään sattuessa matka on pilalla.
Kuivalla kaudella, etenkin kesä–elokuussa, Machu Picchulla tungeksii päivittäin jopa 2 500 turistia. Joulukuusta huhtikuuhun kestävällä sadekaudella ruuhka on siedettävämpi. Sää on silloin epävakainen, mutta onnekkaimmat pääsevät saman päivän aikana kokemaan Machu Picchun rauniot sekä lämpimässä iltapäivän auringossa että paksun usvan läpi.
Suurin osa vierailijoista yöpyy muutaman kilometrin päässä Aguas Calientesin turistikylässä. Sinne ei kulje maantietä, vaan perille pääsee ainoastaan junalla tai vaellusreittejä pitkin patikoiden.
Junamatka Cuscosta Aguas Calientesiin kestää kolme tuntia. Jos haluaa samalla reissulla tutustua Pyhän Laakson kyliin, voi körötellä minibussilla puolimatkaan Ollantaytamboon ja hypätä siellä reppureissaajien suosimaan Expedition-junaan. Junassa tarjoillaan virvokkeita, ja kattoikkunoista näkyvät taivasta kohti kurottavien vuorten huiput.
Neljänkymmenen euron hintaisia pääsylippuja ei myydä raunioilla, vaan ne pitää ostaa etukäteen Aguas Calientesista. Kaupungista on jyrkkä ylämäki Machu Picchun pääsisäänkäynnille. Taksilla sinne ei pääse, joten vaihtoehtoina ovat bussikyyti tai vähintään tunnin hikinen kiipeäminen viidakkopolkua pitkin.
Jo neljältä aamuyöllä bussipysäkin edustalla kiemurtelee pitkä jono, sillä vain 400 ensimmäisetä pääportille ehtinyttä päästetään raunioiden ylle kohoavan Wayna Picchun huipulle. Se on alueen paras näköalapaikka.
Wayna Picchun laella on pakko hengähtää syvään. Ohuella vuoristoilmalla ja satojen kiviportaiden kiipeämisellä on varmasti osansa, mutta suurin syy hengästymiseen on pilvien välistä pala kerrallaan paljastuva huikea maisema. Huipulta näkyy vuorta kiertävä Urubamba-joki, käärmeenä pääportille kiemurteleva maantie ja koko Machu Picchun rauniokaupunki.
Wayna Picchulla käyminen kestää kolmisen tuntia, joten iltapäivällä on mukavasti aikaa harhailla rauniokaupungin sokkeloissa. Salaperäisissä kivirakennuksissa riittääkin ihmeteltävää. Eniten Machu Picchusta oppii, kun palkkaa oppaan pariksi tunniksi.
Päivä raunioilla venyy helposti pitkäksi, mutta on kaiken vaivan arvoinen. Illalla voi särkeviä jalkoja lepuuttaa Aguas Calientesin kuumilla lähteillä, pisco sour -drinkkejä altaan reunalla siemaillen.
VAELLUS NELJÄSSÄ KILOMETRISSÄ
Mikä olisikaan ikimuistoisempi tapa saapua Machu Picchuun kuin sama reitti, jota puoli vuosituhatta sitten kulki inkojen kuningas.
Jylhien vuoristomaisemien ja subtrooppisten pilvisademetsien halki kulkeva Inkapolku on yksi maailman legendaarisimmista vuoristovaelluksista. Nelipäiväinen reitti seurailee vuosisatojen takaista valtatietä ja huipentuu unohtumattomaan hetkeen: Intipunkun eli Auringon portin luona nähdään aamuvalossa kylpevät Machu Picchun rauniot ensi kertaa.
Jotta vaeltajien aiheuttama eroosio pysyisi kurissa, viranomaiset ovat rajoittaneet kulkijoiden määrän 500 henkeen päivässä. Vuosittain Inkapolulla patikoi ainakin 100 000 vaeltajaa, ja retki pitää varata kuukausia etukäteen etenkin sesonkiaikana. Paikallisten matkatoimistojen paketteihin kuuluu täysi palvelu: oppaat ovat kielitaitoisia, kantajat huolehtivat varusteista ja valmiiksi kokatut illalliset syödään ruokailuteltoissa. Vaellus ei silti ole sohvaperunoille sopiva sunnuntaikävely, sillä Inkapolulla noustaan yli neljän kilometrin korkeuteen.
Ohueen vuoristoilmaan pitää totutella ainakin parin päivän ajan ennen vaellusta esimerkiksi Cuscossa. Mukaan pitää pakata lämmin makuupussi, kunnolliset vaelluskengät, pipo, hanskat ja hattu sekä aurinkorasva. Myös otsalamppu ja vaellussauvat ovat tarpeelliset. Sauvat säästävät polvia etenkin alamäissä.
Paras ajankohta vaeltamiseen on toukokuusta marraskuuhun kestävä kuiva kausi. Helmikuussa Inkapolku on suljettu.
Jos Inkapolulle ei pääse – tai haluaa kävellä ruuhkattomilla reiteillä – Pyhän Laakson alueelta löytyy useita vaihtoehtoisia vaellusreittejä. Kehutuimpia ovat Salkantayn ja Laresin reitit. Salkantay nousee lumihuippuisiin maisemiin, Lares taas kulkee ikivanhojen ketsua-kylien läpi.
Andeilla riittää tekemistä ulkoilua rakastavalle. Lukemattomat matkatoimistot järjestävät vaelluksia, maastopyöräilyä ja koskenlaskua. Jos aikaa riittää, Amazonin luontoon voi ihastua Manun kansallispuistossa.
VALLOITTAJIEN CUSCO
Cusco on Perun vilkkain turistikeskus. Siellä on inkakaupungin raunioita ja siirtomaa-arkkitehtuuria, värikkäitä toreja ja huippuravintoloita. Machu Picchulle matkaava pysähtyy Cuscossa ainakin pariksi päiväksi, mutta vuorenrinteille levittäytyvässä 300 000 asukkaan kaupungissa riittää nähtävää pitemmäksikin aikaa.
Cusco on Etelä-Amerikan pisimpään yhtenäisesti asutettu kaupunki, ja se toimi inkavaltakunnan pääkaupunkina. Kun espanjalaiset valloittajat eli konkistadorit 1530-luvulla saapuivat, monet inkojen temppeleistä hajotettiin ja kivet käytettiin suojamuurien ja kirkkojen rakentamiseen. Etenkin vanhassa kaupungissa siirtomaa-aikaisten rakennusten perustuksina on inkojen taidokkaita kivimuureja.
Cuscon pääaukiota Plaza de Armasia, ympäröi joukko kauniisti entisöityjä rakennuksia. Niissä siirtomaa-ajan arkkitehtuuri pääsee oikeuksiinsa. Aukiota hallitsee katedraali, jonka hämärässä odottaa yllätys. Perulaisen Marcos Zapatan maalaama alttaritaulu kuvaa viimeistä ehtoollista. Siinä Jeesus opetuslapsineen popsii inkojen ajoilta peräisin olevaa herkkua, paistettua marsua.
Cuscon kiinnostavimmat museot ovat Inkamuseo ja Kokamuseo. Kokamuseossa oppii sen, miten valtava merkitys pyhällä lehdellä on Andien alkuperäiskansoille. Kokalehdistä uutettu tee on tehokas keino lievittää vuoristotaudin oireita kuten päänsärkyä, josta moni kärsii yli kolmen kilometrin korkeudella sijaitsevassa Cuscossa. Kokateetä voi maistella kahviloissa tai hotellin aamiaisella. Teellä ei ole huumaavaa vaikutusta.
Cuscosta on helppo tehdä päiväretki vuorten takana odottavaan Pyhään Laaksoon. Inkalinnoitusten ja ketsua-intiaanien kylien lisäksi suosittu nähtävyys on Pisacin valtava käsityötori, joka on vilkkaimmillaan sunnuntaisin.
PERUN HERKUT
CUSCOSSA SAA MAISTAA inkojen arvostamia herkkuja kuten kokalehdistä haudutettua teetä ja paistettua marsua. Andeilta kotoisin olevaa perunaa viljellään Pyhän Laakson alueella yli tuhatta eri lajiketta.
Cuscosta, Aguas Calientesista ja Pyhän Laakson pikkukaupungeista löytyy ravintoloita joka lähtöön. Menu turistico -lounaan saa pikkuravintoloissa alle viidellä eurolla.
◗ EGOS
Paikallisten suosimassa ravintolassa on valtavat annokset. Lounas 2 euroa.
Calle Arequipa 248, Cusco
◗ LOS PERROS COUCH BAR
Alpakkapullia jukka-kasvin juuresta
paistettujen ”ranskisten” kera. Annokset 5–10 euroa. Tecsecocha 436, Cusco
◗ CHICHA
Julkkiskokki Gaston Acurion omistama Chicha on yksi Cuscon arvostetuimmista ravintoloista. Annokset alkaen 10 euroa. chicha.com.pe
◗ TREE HOUSE
Aguas Calientesin paras ravintola.
Ranskalaistyyppisiä annoksia marsusta, alpakasta ja kvinoasta. Pääruoat noin 10 euroa. rupawasitreehouse.com
MAJOITUS LÄHELLÄ MACHU PICCHUA
CUSCOSSA ON SATOJA hostelleja, majataloja ja hotelleja. Edullisimmat sänkypaikat maksavat vain muutaman euron, kalleimmista viiden tähden lukaaleista pitää pulittaa satasia. Majapaikkoihin voi jättää ylimääräiset matkatavarat Machu Picchulla käynnin ajaksi.
◗ CASONA LES PLEIADES
Les Pleiades sijaitsee mukavien baarien ja ravintoloiden naapurissa San Blasin kaupunginosassa. Kahden hengen huone alkaen 45 euroa. casona-pleiades.com
◗ INKATERRA
Luksusta kaipaavan kannattaa tutustua Inkaterran hotelleihin, joita on Cuzcon lisäksi myös Amazonilla, Titicaca-järvellä ja Aguas Calientesissa. Kahden hengen huone alkaen 380 euroa. inkaterra.com
◗ RUPA WASI ECO LODGE
Yksi Aguas Calientesin viihtyisimmistä hotelleista, jonka valttikortti on loistava Tree House -ravintola. Kahden hengen huone alkaen 60 euroa. rupawasi.net
VILLE PALONEN TEKSTI JA KUVAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.