Jos olet jos­kus kuul­lut pu­hut­ta­van Mal­lor­can vie­hät­tä­väs­tä pik­ku­sis­kos­ta Me­nor­cas­ta, on syy­tä sel­ven­tää yk­si asia. Me­nor­ca on toki erit­täin vie­hät­tä­vä, mut­ta ei mis­sään ta­pauk­ses­sa ke­nen­kään pik­ku­sis­ko.

– Tuo­ta ver­taus­ta me­nor­ca­lai­set ei­vät voi sie­tää. Me­nor­ca on saa­ri, jol­la on oma luon­teen­sa, oman­lai­set ih­mi­sen­sä ja omat eri­tyis­piir­teen­sä, ker­too saa­rel­la 39 vuot­ta asu­nut opas Brit­ta Jun­ger­mann.

Saa­res­ta löy­tyy luon­net­ta: ka­run­kau­niit mai­se­mat, oma­lei­mai­set ky­lät ja his­to­ria, joka ulot­tuu nel­jän­tu­han­nen vuo­den taak­se en­nen ajan­las­kun al­kua.

Pis­kui­nen saa­ri on vaa­ti­mat­to­mat 50 ki­lo­met­riä pit­kä. Siel­lä on vain kak­si kau­pun­kia, Mahón ja Ciu­ta­del­la.

Pa­ti­koi saa­ren ym­pä­ri

Kos­ka Me­nor­ca on pie­ni, sen eh­tii saa­da hal­tuun jo vii­kos­sa. Pa­ti­koin­ti on mai­nio tapa tu­tus­tua luon­toon ja pääs­tä pii­pah­ta­maan joil­la­kin yli sa­das­ta ran­nas­ta.

Eri­tyi­siä va­rus­tei­ta ei tar­vi­ta. Tu­ke­vat ken­gät ja ve­si­pul­lo riit­tä­vät. Ko­koon tait­tu­vat kä­ve­ly­sau­vat ovat hyvä lisä.

Saa­ren ym­pä­ri kul­kee opas­tet­tu pa­ti­koin­ti­reit­ti, Camí de Ca­val­ls, joka on ja­et­tu 20 eri­ta­soi­seen ja eri­pi­tui­seen pät­kään. Rei­til­lä on mah­dol­lis­ta kul­kea myös pyö­räl­lä tai rat­sain. Esi­mer­kik­si kuu­den ki­lo­met­rin reit­ti (nu­me­ro 13) Cala en Tu­qu­e­tas­ta Cala Gal­di­naan mut­kit­te­lee käp­py­räis­ten ha­vu­pui­den var­jos­sa. Vä­lil­lä kul­jem­me met­sä­po­lul­la, vä­lil­lä me­ren ää­rel­lä.

Kaik­ki­aan pa­rin sa­dan ki­lo­met­rin pa­tik­ka­rei­til­lä voi ko­kea saa­ren poh­jois­puo­len ka­rut mai­se­mat ja ete­lä­reu­nan as­tet­ta veh­re­äm­män luon­non. Saa­rel­la asuu 200 eri­lais­ta lin­tu­la­jia. Käär­me­la­je­ja on kol­me, mut­ta mi­kään niis­tä ei ole myr­kyl­li­nen.

– Vä­li­me­ren skor­pi­o­nin pu­re­ma sat­tuu mut­ta ei ole hen­gen­vaa­ral­li­nen. Tääl­lä on siis hy­vin tur­val­lis­ta, Jun­ger­mann sa­noo.

 Lue myös: Saa­ris­to­me­ren iha­nim­mat koh­teet

Nau­ti kir­kas­ve­ti­sis­tä ran­nois­ta

Vaik­ka et oli­si­kaan au­rin­gon­pal­vo­ja, Me­nor­cas­ta ei voi pu­hua il­man ran­to­ja. Nii­tä on enem­män kuin Mal­lor­cal­la ja Ibi­zal­la yh­teen­sä. Pie­nin on pa­ri­paik­kai­nen ”ra­kas­ta­vais­ten ran­ta” ja pi­sin pa­rin ki­lo­met­rin mit­tai­nen Son Bou.

Upeim­mil­le luon­non­ran­noil­le pää­see vain ve­neel­lä tai jal­kai­sin. Ran­to­ja kier­tä­vä ve­ne­tak­si on hyvä idea, jos ha­lu­at ko­kea use­am­man ran­nan päi­vän ai­ka­na. Kä­sit­tä­mät­tö­män kir­kas vesi, vaa­lea, peh­myt hiek­ka ja pou­ka­mien ym­pä­ril­lä ko­ho­a­vat kal­li­ot muo­dos­ta­vat ko­ko­nai­suu­den, jota on vai­kea ver­ra­ta mi­hin­kään muu­hun.

Tou­ko­kuus­sa vesi on vie­lä kyl­mää, mut­ta se ei es­tä in­nok­kaim­pia pu­lah­ta­mas­ta tur­koo­siin me­reen. Mie­leen jää eri­tyi­ses­ti Ma­ca­rel­le­tan ran­ta saa­ren ete­lä­lai­dal­la. Se on sa­lai­nen aar­re, jon­ka kyl­lä löy­tää, kun tie­tää et­siä. Is­tum­me alas naut­ti­maan ret­kie­väi­tä, pal­ve­lui­ta kun ei luon­non­ran­noil­ta löy­dy. Ja hyvä niin. Rau­ha on rik­ku­ma­ton.

Ko­kei­le hum­me­ri­keit­toa

Ran­ta- ja pa­ti­koin­ti­päi­vän jäl­keen mie­li pun­ta­roi jo il­lal­li­sen pa­ris­sa. Se koos­tuu usein ta­pak­sis­ta ja pää­ruo­as­ta. Me­re­ne­lä­vät ovat eri­no­mai­sia.

Me­nor­can eri­koi­suus on lä­hi­ve­sis­tä pyy­det­ty piik­ki­hum­me­ri­keit­to, cal­de­re­ta de lan­gos­ta. Pa­ras paik­ka sen naut­ti­mi­seen on pai­kal­lis­ten mu­kaan For­nel­l­sin ky­läs­sä, mut­ta muul­ta­kin keit­toa saa. An­nos mak­saa 50–60 eu­roa, mut­ta on ko­ke­mus jo si­nän­sä. Jos olet syö­nyt ra­pu­ja, sel­vi­ät myös hum­me­ris­ta.

Ta­pak­sis­ta eri­tyi­sen her­kul­li­sia ovat eri ta­voin val­mis­te­tut mus­te­ka­lat, ton­ni­ka­la­car­pac­cio, pai­kal­li­set juus­tot ja luon­non­suo­leen teh­ty maus­tei­nen mak­ka­ra, sob­ra­sa­da.

Her­kul­li­sia ovat myös pai­kal­li­set lei­von­nai­set. En­sai­ma­da, jota Mahó­nis­sa kut­su­taan ni­mel­lä coca bam­ba, on ikään kuin voi­tai­ki­nan ja pul­la­tai­ki­nan yh­dis­te­le­mä täyt­teel­lä tai il­man. Cres­pel­lets-lei­von­nai­set puo­les­taan teh­dään mu­ro­tai­ki­naan. Ras­va­na käy­te­tään pos­sun­ras­vaa, ja ma­kua an­taa sit­ruu­naa.

 Lue myös: Vail­la lo­ma­suun­ni­tel­mia? Mat­kus­ta Tuk­hol­man saa­ris­toon

Ki­vi­ai­taa maa­pal­lon ym­pä­ri

Me­nor­can lo­mal­la kan­nat­taa vuok­ra­ta au­to päi­väk­si tai pa­rik­si. Saa­rel­le on tul­lut en­tis­tä enem­män au­to­vuok­raa­mo­ja, ja hin­nat ovat kil­pai­lun myö­tä pu­don­neet. Ke­sä­kuus­sa päi­vä­vuok­rat ovat noin 30-40 eu­roa.

Tiet ovat pääl­lys­tet­ty­jä ja hy­vä­kun­toi­sia. Lii­ken­ne on rau­hal­lis­ta.

– Me­nor­ca­lai­set to­sin ovat sur­kei­ta kus­ke­ja. Moni ajaa vain muu­ta­mia ki­lo­met­re­jä päi­väs­sä. Kaik­ki aja­vat kui­ten­kin hil­jaa, ja pai­kal­lis­ten mie­les­tä lii­ken­ne­ruuh­ka on jo muu­ta­ma au­to sa­maan ai­kaan ris­teyk­ses­sä, Jun­ger­mann nau­rah­taa.

Au­tol­la saa­ren pääs­tä pää­hän ajaa rei­lus­sa tun­nis­sa. Saa­ren ai­noa pää­tie yh­dis­tää Ciu­ta­del­lan ja Mahó­nin kau­pun­git. Ran­ta­vii­va on suo­jel­tu, ei­kä ran­ta­tie­tä ole. Vie­rek­käi­sil­le ran­noil­le pääs­täk­seen on ajet­ta­va en­sin ta­kai­sin saa­ren kes­ki­o­saan ja siel­tä ta­kai­sin toi­sel­le ran­nal­le.

Saa­ren kes­ki­o­sa on rau­hal­lis­ta maa­lais­mai­se­maa. Pel­loil­la käys­ken­te­lee frii­si­läis­leh­miä. Näen lo­put­to­mas­ti ma­ta­laa ki­vi­ai­taa. Ker­ro­taan, et­tä jos saa­ren kaik­kien ai­to­jen ki­vet lai­tet­tai­siin pe­räk­käin, ki­vi­jo­no yl­täi­si puo­li­tois­ta ker­taa maa­pal­lon ym­pä­ri.

Au­toi­le maa­ti­loil­le

Maa­lais­mai­se­mis­sa ajel­les­sa kan­nat­taa pii­pah­taa maa­ti­loil­la herk­kuos­tok­sil­la tai mais­te­le­mas­sa ti­la­tuot­tei­ta. Ti­lat, joi­hin vie­rai­li­jat ovat ter­ve­tul­lei­ta, on mer­kit­ty sel­keil­lä tien­var­si­kyl­teil­lä.

Esi­mer­kik­si Su­bai­dan maa­ti­lal­la, Ma­ho­nin ja Es Mer­ca­da­lin puo­li­vä­lis­sä, kah­den hen­gen juus­to- ja mak­ka­ra­mais­ti­ai­set mak­sa­vat nel­jä eu­roa. Kyy­ti­po­jak­si tu­lee pie­ni la­sil­li­nen vii­niä. Ti­lan juus­tot ovat vii­me vuo­si­na voit­ta­neet usei­ta pal­kin­to­ja.

Juus­to­ja su­la­tel­les­sa voi is­tah­taa pi­hal­le si­lit­te­le­mään kis­so­ja, jot­ka ilah­tu­vat hel­lit­te­lyn li­säk­si tar­jo­tus­ta juus­to­pa­las­ta.

Ly­hy­en mat­kan pääs­sä juus­to­ti­las­ta ko­ho­aa saa­ren kor­kein huip­pu, 357-met­ri­nen El Toro. Vaik­ka kor­keus ei pää­tä hui­maa, upe­at nä­ky­mät ulot­tu­vat yli koko saa­ren. Hui­pul­la on kau­nis, pie­ni luos­ta­ri­kap­pe­li ja -myy­mä­lä.

Au­rin­gon­las­kua ihai­le­maan kan­nat­taa ajaa jo­hon­kin ran­ta­koh­tee­seen. Tun­ne­tuin lie­nee Cova d’en Xo­roi ete­lä­ran­nal­la. Siel­lä si­jait­see vuo­ren­rin­tee­seen lou­hit­tu, Ba­le­aa­rien tun­ne­tuin baa­ri, joka yh­den­tois­ta ai­kaan muut­tuu dis­kok­si. Jyr­kän vuo­ren­rin­teen te­ras­seil­ta kel­paa kat­sel­la, kun au­rin­ko pai­nuu ho­ri­sont­tiin.

Hyvä vaih­to­eh­to il­ta­tun­nel­moin­tiin voi­si ol­la myös jo­kin saa­ren vii­des­tä ma­ja­kas­ta. Vie­rai­lem­me luon­non­suo­je­lu­a­lu­een, S’Al­bu­fei­ran, koil­lis­kul­mas­sa si­jait­se­val­la ma­ja­kal­la Cap de Favà­rit­xil­lä. Olem­me siel­lä kirk­kaas­sa au­rin­gon­pais­tees­sa, ja voin vain ku­vi­tel­la, mil­lai­sel­ta kuu­mai­se­man kal­tai­set nä­ky­mät mah­ta­vat­kaan näyt­tää au­rin­gon­las­kun ai­kaan.

Lue myös: Yl­lät­tä­vä ro­adt­rip-koh­de: Ete­lä-Ruot­sin idyl­li­nen Små­land

Ta­so­kas­ta shop­pai­lua

Me­nor­can os­tos­mah­dol­li­suu­det ovat yl­lät­tä­vän hy­vät. Ja mikä pa­ras­ta, saa­rel­ta tun­tuu puut­tu­van tu­ris­tik­rää­sä mil­tei ko­ko­naan. Pu­tii­kit ovat laa­duk­kai­ta, kiin­nos­ta­via ja mel­ko edul­li­sia.

Suu­ret ha­mam-kyl­py­pyyh­keet mak­sa­vat kaik­ki­al­la al­le 15 eu­roa ja saa­ren ni­mik­ko­ken­gät, avar­cat, kah­des­ta kol­meen kymp­piin. Avar­ca­te­ja saa kai­kis­sa mah­dol­li­sis­sa vä­reis­sä. Pin­ta­o­sa on nah­kaa ja poh­ja ku­mia.

Ken­kiä on teh­ty Me­nor­cal­la yli sata vuot­ta. Tun­ne­tuin ken­kä­teh­das lie­nee Mas­carό, jon­ka mer­keis­tä ai­na­kin

Pret­ty Bal­le­ri­nas -avok­kai­ta myy­dään myös suo­ma­lai­sis­sa pu­tii­keis­sa.

Vie­rai­lu teh­taan­myy­mä­läs­sä Fer­re­rie­sin ky­läs­sä kan­nat­taa. Suu­res­sa myy­mä­läs­sä on uu­den mal­lis­ton li­säk­si van­haa mal­lis­toa edul­li­ses­ti niin mie­hil­le, nai­sil­le kuin lap­sil­le­kin.

Edes pit­kä os­tos­päi­vä ei saa ve­ren­pai­net­ta nou­se­maan. Saa­ren ren­to ja rau­hal­li­nen il­ma­pii­ri on hii­pi­nyt iho­ni al­le. Tä­hän voi­si tot­tua.

Lue myös:

Me­nor­ca on oi­va vaih­to­eh­to Mal­lor­cal­le

Näin löy­tyy hal­pa lo­ma­mat­ka ke­säl­le 2017

Mon­te­neg­ro - mat­ka hen­ke­ä­sal­paa­van täy­del­li­siin mai­se­miin