Mie­li

”EN MINÄ KO­TO­NA TEE shin­doa, vaik­ka sii­tä tu­lee hyvä, läm­min ja hal­lit­tu olo, jos­sa mit­kään asi­at ei­vät häi­rit­se. Ryh­mäs­sä on mu­ka­va ol­la. Oh­jaan työs­sä­ni ren­tous- ja tans­si­te­ra­pi­a­har­joi­tuk­sia, sik­si on mu­ka­va ol­la toi­sen oh­jat­ta­va­na. Se on kuin työ­noh­jaus­ta mi­nul­le.

Shin­dos­sa teh­dään ve­ny­tys­liik­kei­tä sy­vään hen­git­tä­en, ja liik­keis­sä py­sy­tään kuu­den hen­gi­tyk­sen ajan. Shin­do on kuin ja­pa­ni­lais­ta joo­gaa.

Käyn myös työ­paik­ka­ni joo­ga­ker­hos­sa. Pa­ras­ta on kak­si lau­set­ta: ’Ota etäi­syyt­tä päi­vän asi­oi­hin. Sit­ten lop­pu­ren­tou­tus.’ Lop­pu­ren­tou­tuk­ses­ta nau­tin myös shin­dos­sa. Nu­kah­dan ai­ka hel­pos­ti.”

Ruu­mis

”SHIN­DON JÄL­KEEN tun­tee, et­tä li­hak­sia on käy­tet­ty. Shin­do saa mi­nut tun­te­maan oman ke­ho­ni, vaik­ka har­ras­tan pal­jon muu­ta­kin lii­kun­taa. Pyö­räi­len, sau­va­kä­ve­len, tans­sin ja käyn avan­nos­sa.

Am­men­nan shin­dos­ta myös työ­hö­ni fy­si­o­te­ra­peut­ti­na. Voin käyt­tää pa­ri­työs­ken­te­lys­sä opit­tu­ja ot­tei­ta. Kun kos­ket­taa tur­val­li­sel­la ot­teel­la, se ren­tout­taa ja vä­hen­tää ah­dis­tus­ta.

Olen ol­lut pa­has­sa ko­la­ris­sa, ja va­sem­man ja­lan am­pu­toi­mi­nen oli lä­hel­lä. Sii­tä on jäl­jel­lä lii­ke­ra­joi­tus lon­kas­sa, mut­ta muu­ten ke­ho­ni toi­mii. Kun­to­re­mon­tin an­si­os­ta olen pu­dot­ta­nut pai­no­a­ni kah­dek­san ki­loa, vie­lä on pari pu­do­tet­ta­va­na. Ha­lu­an läh­teä lo­ka­kuus­sa nor­maa­li­pai­noi­se­na eläk­keel­le.”