Yk­si pe­ru­na­pii­rak­ka, purk­ki jo­gurt­tia, muu­ta­ma lu­si­kal­li­nen ana­nas­ta ja nel­jä kii­viä. Kuu­los­taa mu­ka­val­ta, ter­veel­li­sel­tä pik­ku vä­li­pa­lal­ta.

Pait­si et­tä se oli kaik­ki, mitä As­ta Lep­pä söi. Kos­kaan.

Hän muis­taa tis­mal­leen, mi­ten syö­mis­häi­riö al­koi. Hän päät­ti niin.

– Nyt lop­puu mäs­sy­tys ja alan lenk­keil­lä. Niin mä ajat­te­lin.

Syö­mis­häi­riö on luon­teel­taan ad­dik­ti­o­sai­raus, ai­van ku­ten al­ko­ho­lis­mi. Sai­ras­tu­neel­la ei ole ter­vei­tä kei­no­ja kä­si­tel­lä vas­toin­käy­mi­siä ja nii­den ai­heut­ta­maa ah­dis­tus­ta.

– Ano­rek­sia loi elä­mään eri­koi­sen kak­sois­va­lo­tuk­sen. Toi­saal­ta ja­no­sin huo­mi­o­ta; toi­saal­ta en pys­ty­nyt ot­ta­maan sitä vas­taan, As­ta muis­te­lee.

Lop­pu­tu­lok­se­na oli vää­ris­ty­nyt ja pa­ko­no­mai­nen käy­tös, joka li­pui yhä kau­em­mas ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Mi­nuus py­syi ka­sas­sa vain si­ten, et­tä syö­mi­sel­le piir­si tiu­kat ra­jat, jois­ta ei tar­vin­nut neu­vo­tel­la.

Syö­mis­häi­riö on nok­ke­lien ih­mis­ten sai­raus

As­ta oli 28-vuo­ti­as, kun hän ha­keu­tui työ­ter­veys­lää­kä­rin kaut­ta tut­ki­muk­siin. Niis­tä kävi il­mi, et­tä ka­lium- ja nat­riu­mar­vot oli­vat hä­lyt­tä­väl­lä to­lal­la. Kuu­lo- ja nä­kö­ais­ti oli­vat hei­ken­ty­neet, suo­lis­ton toi­min­ta vi­oit­tu­nut. Ohut­ta vart­ta kan­nat­te­le­va luus­to oli ha­per­tu­nut liki nel­jä­so­san. Puls­si hak­ka­si verk­kai­ses­ti.

"Kun löin ko­li­kot tis­kiin, tie­sin ta­san tark­kaan, et­tei­vät pul­lat py­syi­si kau­aa si­suk­sis­sa."

Myös ham­pai­den kau­lat oli­vat kär­si­neet, sil­lä ku­ten ano­rek­ti­koil­la usein ta­pah­tuu, syö­mis­häi­riö oli vuo­sien mit­taan saa­nut bu­li­mi­an piir­tei­tä. Ei ol­lut mi­ten­kään ta­va­ton­ta, et­tä As­ta pai­ne­li ta­val­li­se­na tal­vi-il­ta­na lä­him­mäl­le huol­to­a­se­mal­le os­ta­maan it­sel­leen pus­sil­li­sen voi­pul­lia.

– Kun löin ko­li­kot tis­kiin, tie­sin ta­san tark­kaan, et­tei­vät pul­lat py­syi­si kau­aa si­suk­sis­sa.

As­ta äly­si tar­vit­se­van­sa apua. Hän osal­lis­tui eri­lai­sil­le avo­hoi­to­jak­soil­le, mut­ta tu­lok­set oli­vat sa­nan kai­kis­sa mer­ki­tyk­sis­sä lai­ho­ja. Hoi­to-ot­teen oli­si pi­tä­nyt ol­la toi­sen­lai­nen. Nyt As­taa ke­ho­tet­tiin pi­tä­mään ruo­ka­päi­vä­kir­jaa, vaik­ka hän tie­si muu­ten­kin gram­man tark­kuu­del­la, mitä suu­hun­sa lait­toi.

– Syö­mis­häi­riö on nok­ke­lien ih­mis­ten sai­raus. Tus­kas­tuin sii­hen, mi­ten älyk­kyyt­tä­ni ali­ar­vi­oi­tiin.

Lue myös: Näin li­ha­vuus­leik­kaus muut­ti mi­nua

Ih­mi­nen on si­pu­li

As­ta al­koi toi­pua sil­lä het­kel­lä, kun ras­kaus­tes­ti näyt­ti plus­saa.

Eli­mis­tö oli kui­ten­kin ol­lut ko­vil­la pit­kään. As­ta jou­tui to­taa­li­seen vuo­de­le­poon lä­hes puo­lek­si vuo­dek­si. Yh­täk­kiä ei ol­lut­kaan enää tär­ke­ää, mil­tä ruu­mis näyt­ti, vaan se, et­tä se toi­mi. Huo­mio siir­tyi pois hä­nes­tä it­ses­tään, ja se oli val­ta­va, us­ko­ma­ton hel­po­tus.

"Syö­mis­häi­riö on nok­ke­lien ih­mis­ten sai­raus."

En­sim­mäis­tä ker­taa As­ta ha­lu­si it­se pa­ran­tua.

– Olin kie­hu­nut omas­sa it­ses­sä­ni puo­let ai­kui­se­lä­mäs­tä­ni. Pa­ra­ne­mi­nen edel­lyt­tää, et­tä ih­mi­nen löy­tää ti­lal­le jo­tain tär­ke­äm­pää.

Nyt, vuo­sien jäl­keen, As­tan omas­sa käy­tök­ses­sä on yhä ar­pia syö­mis­häi­ri­ös­tä. Ko­ko­nais­ta pit­saa on ra­vin­to­las­sa toi­vo­ton­ta saa­da tu­hot­tua, ei­kä As­taa löy­dä su­ku­juh­lien buf­fe­tis­ta sant­saa­mas­ta.

– Kont­rol­li on vie­lä­kin ole­mas­sa, ja luul­ta­vas­ti se py­syy lo­pun elä­mää.

Lue koko jut­tu 25.1. il­mes­ty­väs­tä Omas­ta Ajas­ta.

Lue myös:

Syö­mis­häi­riö ta­ka­na? Näin tree­naat tur­val­li­ses­ti

Saa­ko li­has­buu­mi mei­dät voi­maan pa­hoin?

10 ta­paa saa­da pa­rem­pi it­se­tun­to