Näyt­te­li­jä- ja oh­jaa­ja­pa­ris­kun­ta Tei­ja, 57, ja Tom­mi Au­vi­sen, 59, mie­les­tä te­at­te­ri on ku­nin­kuus­la­ji.

– Te­le­vi­si­os­sa ei ole har­joi­tusp­ro­ses­sia ei­kä kon­tak­tia ylei­söön toi­sin kuin te­at­te­ris­sa. Meil­lä ei ole it­kua te­le­vi­si­on suun­taan, pa­ris­kun­ta sa­noo. Tei­ja on näy­tel­lyt Tam­pe­reen Työ­vä­en Te­at­te­ris­sa vuo­des­ta 1985 ja Tom­mi työs­ken­te­lee va­paa­na oh­jaa­ja­na.

Tom­mil­la oli vuo­sia sit­ten fil­miyh­tiö, joka teki fil­mi­pät­kiä muun mu­as­sa Pik­ku Kak­ko­sel­le.

– Nii­tä ve­ro­vel­ko­ja mak­sel­laan edel­leen, mies nau­rah­taa.

Te­le­vi­soin tuo­ma jul­ki­suus tuli se­kin tu­tuk­si jo1960- ja 70-lu­vuil­la, kun Tom­min van­hem­pien täh­dit­tä­mä Heik­ki ja Kai­ja ja Pert­sa ja Kilu, jos­sa Tom­mi esit­ti Pert­saa, pyö­ri­vät tee­vees­sä.

– Sain sii­tä ro­ko­tuk­sen. Jul­ki­suus oli ka­ma­laa. Te­le­vi­sio oli uut­ta ei­vät­kä ih­mi­set erot­ta­neet, mikä on fak­taa ja mikä fik­ti­o­ta. Ja kyl­lä­hän joku mi­nua saat­taa edel­leen Pert­sa­na ter­veh­tiä.

Rin­ta­mä­ke­läi­set, jos­sa Ei­la Roi­ne näyt­te­li Hel­mi Hon­kos­ta, on kes­tä­nyt hy­vin ai­kaa.

– Se on tosi hyvä, hy­vin har­joi­tel­tu ja kä­si­kir­joi­tet­tu.

”Sain lei­vän pal­kak­si”

Suo­mes­sa tus­kin on mon­ta sa­man­lais­ta te­at­te­ri­su­kua kuin Roi­neet ovat. Tom­min isä Vili Au­vi­nen oli ai­kan­sa tun­net­tu oh­jaa­ja ja äi­ti Ei­la Roi­ne on edel­leen kaik­kien ra­kas­ta­ma näyt­te­li­jä. Su­ku­puus­sa on te­at­te­rin­te­ki­jöi­tä, näyt­te­li­jöi­tä, oh­jaa­jia ja la­vas­ta­jia.

– Muu­ta vaih­to­eh­toa ei ol­lut kuin te­at­te­ri. Olen kas­va­nut sii­hen, en­kä tain­nut edes muis­ta am­ma­teis­ta tie­tää.

Tom­mi muis­taa elä­väs­tä, kun pää­sin en­sim­mäis­tä ker­taa la­val­le vii­si vuo­ti­aa­na. Hän tuu­ra­si Poh­jan­täh­den kak­ko­so­sas­sa Voit­to-po­jan näyt­te­li­jää. Ei­la-äi­ti esit­ti Eli­naa.

– Sain ot­taa lei­vän van­ki­lei­ril­tä tu­le­val­ta Hä­mä­läi­sen Tap­sal­ta. Pal­kak­si sain sit­ten syö­dä lei­vän. Muis­tan vie­lä­kin sen tuok­sun. Niin hy­vää lei­pää en ole iki­nä syö­nyt.

Tom­mi kas­voi sa­na­mu­kai­ses­ti te­at­te­ris­sa. Van­hem­mat oli­vat töis­sä yö­tä päi­vää; lap­set useim­mi­ten mu­ka­na.

– Kat­se­lin esi­tyk­siä ja jos pap­pa Ee­e­ro Roi­ne oli sun­nun­tai­sin pai­kal­la, hän ti­la­si meil­le wie­nin­leik­keet.

– Olet siis pää­ty­nyt alal­le ruo­an hou­kut­te­le­man, vai­mo nal­jai­lee.

”Olen va­ley­li­op­pi­las”

Ke­mis­tä ko­ti­sin ole­van Tei­jan tie esiin­ty­mis­la­voil­le kul­ki tans­sin sii­vit­tä­mä­nä. Hän kävi Ou­lun te­at­te­rin ba­let­ti­kou­lua ja kaa­vai­li tans­sis­ta uraa it­sel­leen. Ura­haa­veet muut­tui­vat, kun kes­ki­kou­lun vii­mei­sel­lä luo­kal­la hän­tä pyy­det­tiin mu­kaan Ke­min te­at­te­rin Ca­ba­ret-mu­si­kaa­liin.

– Sil­loin ta­pah­tui ’nak­sah­dus’. Ta­ju­sin ka­ba­ree­tans­si­jaa tu­pa­kan holk­ki suus­sa esit­tä­es­sä­ni, et­tä la­val­la voin ol­la mitä vain. Voi­ko täl­lais­ta ol­la, ajat­te­lin.

Kun paik­ka Tam­pe­reen yli­o­pis­ton te­at­te­ri­kou­lu­tuk­seen au­ke­si, sai lu­kio jää­dä en­sim­mäi­seen luok­kaa. Se­kin trau­ma, et­tei yli­op­pi­las­lak­kia sil­loin tul­lut, on nyt kor­jat­tu

– Va­lo­ku­va­var­kaat-esi­tyk­sen jäl­keen oh­jaa­ja Tii­na Puu­ma­lai­nen oli os­ta­nut mi­nul­le la­kin, to­dis­tuk­sen, lyy­ran ja ku­kat. Tom­mi ot­ti ku­vat ta­ka­pi­hal­la. Olen siis va­ley­li­op­pi­las, Tei­ja nau­raa.

Sa­mai­sel­la te­at­te­rin vuo­si­kurs­sil­la opis­ke­li myös Tom­mi. Pian opis­ke­lu­vuo­sien jäl­keen al­koi seu­rus­te­lu. Nai­mi­siin pari meni 1983.

”Pa­laut­teen an­to on tai­to­la­ji”

Tun­net­tuun te­at­te­ri­su­kuun liit­ty­mi­nen su­jui alus­ta as­ti Tei­jan mu­kaan ’luon­nik­kaas­ti´.

– Se ei ole tuo­nut pai­nei­ta, päin­vas­toin. Olem­me voi­neet pu­hua kai­kes­ta ja re­hel­li­sin­tä pa­lau­tet­ta saam­me toi­sil­tam­me.

Ko­to­na pu­hu­taan te­at­te­ris­ta ai­na­kin sil­loin, kun eteen tu­lee on­gel­mia. Pa­laut­teen an­ta­mi­ses­sa on omat kik­kan­sa.

– Pi­tää osa­ta an­taa pa­lau­tet­ta niin, et­tä toi­nen luu­lee sen it­se kek­si­neen­sä, Tom­mi sa­noo.

Au­vi­set ovat teh­neet pal­jon töis­tä yh­des­sä tois­ten­sa ja mui­den su­ku­lais­ten kans­sa.

– Ei­lan kans­sa esi­tim­me vuo­sia Grace ja Glo­rie­ta, kah­den nai­sen näy­tel­mää, jon­ka Tom­mi oh­ja­si ja Jan­ne, Tom­min veli, teki valo- ja ää­ni­suun­nit­te­lun. Se, et­tä työ­to­ve­ri­na on lä­hi­su­ku­lai­nen, ei vai­ku­ta te­ke­mi­seen muu­ten kuin eh­kä hy­väl­lä ta­val­la. Tom­mi ai­na­kin tie­si, kuin­ka mei­tä kah­ta nais­ta kan­nat­taa oh­ja­tes­sa kä­si­tel­lä.