Kiu­sat­tu saat­taa ol­la ujo tai vil­kas pä­lät­tä­jä. Hän voi ol­la kor­ke­as­ti kou­lu­tet­tu tai duu­na­ri. Työ­paik­ka­kiu­saa­mi­nen on kuin au­ton al­le jää­mi­nen. Se voi sat­tua ke­nen ta­han­sa koh­dal­le. Ar­pia jää ai­na.

Suo­mes­sa 13 pro­sent­tia ih­mi­sis­tä on jos­kus kiu­sat­tu työ­pai­kal­la. Yk­si heis­tä on eläk­keel­lä ole­va toi­mis­to­työn­te­ki­jä, jon­ka uniin kiu­saa­mi­nen tun­keu­tuu vie­lä vuo­sien jäl­keen­kin.

Tut­ki­muk­sis­sa nä­kyy, et­tä juu­ri nyt kiu­saa­mi­sen koh­tee­na on noin 140 000 ih­mis­tä, hie­man enem­män nai­sia kuin mie­hiä.

”Vai­ke­aa sa­noa mik­si, mut­ta mie­hen voi ol­la han­ka­lam­paa myön­tää ole­van­sa kiu­sat­tu, jol­loin mies ei myös­kään hae apua”, Työ­ter­veys­lai­tok­sen joh­ta­va asi­an­tun­ti­ja Maa­rit Var­tia sa­noo.

Moni tor­juu kiu­saa­mi­sen vii­mei­seen as­ti. Sil­ti ih­mi­nen voi huo­nos­ti.

Eräs mies ker­too, et­tei hän pu­hu­nut kiu­saa­mi­ses­ta edes puo­li­sol­leen, saa­ti ha­ke­nut apua. Hän vain ve­täy­tyi työ­pai­kal­laan. Vas­ta uu­teen työ­hön men­ty­ään mies ta­ju­si jou­tu­neen­sa kiu­sa­tuk­si edel­li­sel­lä työ­pai­kal­laan.

”Kiu­sa­tuk­si tu­le­mi­nen on voi­ma­kas psy­ko­so­si­aa­li­nen stres­si”, Var­tia sa­noo.

Kiu­sa­tuk­si tul­leil­la on mui­ta enem­män työ­pe­räis­tä stres­siä, ko­hon­nut ris­ki sai­ras­tua ma­sen­nuk­seen, ja he käyt­tä­vät enem­män psyy­ken­lääk­kei­tä.

Kiu­saa­mi­nen hier­tää yk­si­löä ve­res­li­hal­le. Se hei­ken­tää työ­pai­kan tuot­ta­vuut­ta, li­sää sai­raus­lo­mia ja al­ko­ho­lis­mia ja ai­heut­taa jopa työ­ky­vyt­tö­myyt­tä. Lo­pul­ta se hait­taa koko kan­san­ta­lout­ta.

Kiu­saa­ja on useim­mi­ten esi­mies

Sa­na­na kiu­saa­mi­nen tuo mie­leen ku­van sii­tä, et­tä pik­ku­lap­si här­nää tois­ta. To­del­li­suu­des­sa työ­paik­ka­kiu­saa­mi­nen tar­koit­taa eri­lais­ta mut­ta jat­ku­vaa pii­naa, joka koh­dis­tuu yh­teen tai use­am­paan ih­mi­seen.

Toki työ­pai­koil­la ai­na esiin­tyy eri­mie­li­syyk­siä ja asi­oi­ta, jot­ka sa­tun­nai­ses­ti louk­kaa­vat jo­ta­ku­ta.

Kiu­saa­mi­nen on eri asia.

Laki ei puhu kiu­saa­mi­ses­ta, vaan jat­ku­vas­ta häi­rin­näs­tä ja epä­a­si­al­li­ses­ta koh­te­lus­ta, jos­ta koi­tuu hait­taa ter­vey­del­le. Kiu­saa­ja on työ­ka­ve­ri tai esi­mies, jos­kus myös alai­nen. Työ­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sel­le teh­dyis­sä il­moi­tuk­sis­sa kiu­saa­ja on useim­mi­ten esi­mies.

Kiu­saa­mis­ta ko­ke­neet te­ke­vät vuo­sit­tain työ­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sil­le noin vii­si­sa­taa kir­jal­lis­ta il­moi­tus­ta. Yleen­sä vi­ra­no­mai­nen oh­jeis­taa työ­nan­ta­jaa, ja vain pie­ni osa il­moi­tuk­sis­ta ete­nee po­lii­si­tut­kin­taan. Kai­kis­ta niis­tä­kään syyt­tä­jä ei ai­na nos­ta syy­tet­tä.

Oi­keusp­ro­ses­sit vie­vät vuo­sia. Maa­rit Var­ti­an nor­ja­lai­nen tut­ki­ja­kol­le­ga tut­ki yh­tä si­kä­läis­tä oi­keusp­ro­ses­sia kiu­saa­mi­ses­ta. Oi­keus päät­ti, et­tei ta­paus täy­tä epä­a­si­al­li­sen koh­te­lun tun­nus­merk­ke­jä ei­kä kiu­sat­tu saa­nut kor­vauk­sia.

”Sil­ti kiu­sat­tu ei voi­nut oi­keusp­ro­ses­sin jäl­keen huo­nom­min kuin sen al­ka­es­sa. Hän tun­si tul­leen­sa kuul­luk­si. Kiu­saa­mis­ta ko­ke­va ei usein koe tu­le­van­sa kuul­luk­si”, Var­tia sa­noo.

Sel­vit­tä­mis­vas­tuu on työ­nan­ta­jal­la

Jul­ki­suu­des­sa ja ne­tis­sä tul­vii ta­ri­noi­ta, jois­sa kiu­saa­mis­ta ko­ke­va ei ole saa­nut apua. To­del­li­suu­des­sa hän ei ole yk­sin.

Esi­mie­hil­lä ja työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tuil­la on puut­tu­mi­sen mal­le­ja kiu­saa­mis­ti­lan­tei­siin. Mo­nil­la ta­hoil­la on vel­voi­te aut­taa kiu­sat­tua: työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­la, luot­ta­mus­mie­hel­lä, am­mat­ti­lii­tol­la ja en­nen kaik­kea omal­la esi­mie­hel­lä.

Tu­kea saa­neet kiu­sa­tut kiit­tä­vät työ­noh­jaus­ta, työ­ter­veysp­sy­ko­lo­ge­ja sekä työ­suo­je­lun ja am­mat­ti­lii­ton asi­an­tun­ti­joi­ta. Ti­lan­teen sel­vit­tä­mi­sen kan­nal­ta on sil­ti tär­kein­tä, et­tä kiu­saa­mis­ta ko­ke­va vies­tii sii­tä esi­mie­hel­leen.

Mitä pi­kem­min esi­mies puut­tuu kiu­saa­mi­seen, sitä vä­hem­män il­miö myr­kyt­tää työ­paik­kaa. Jos ai­kaa ku­luu, vyyh­ti mut­kis­tuu. Joil­la­kin työ­pai­koil­la moni muu­kin al­kaa ki­puil­la.

Vel­vol­li­suus puut­tua on jo­kai­sel­la

”Laki ei sano, et­tä esi­mie­hen pi­tää yk­sin sel­vit­tää vai­kei­ta ti­lan­tei­ta. Hän voi hank­kia apua työ­pai­kal­le tie­don ke­rää­mi­seen sekä kes­kus­te­lui­hin kiu­saa­mis­ta ko­ke­van ja kiu­saa­mi­ses­ta syy­te­tyn kans­sa”, Var­tia sa­noo.

Var­tia ar­ve­lee, et­tei ajoit­tai­nen epä­a­si­al­li­nen koh­te­lu tai edes kiu­saa­mi­nen ko­ko­naan ka­toa.

”Nol­la­to­le­rans­si kiu­saa­mi­sel­le tar­koit­taa, et­tei sitä hy­väk­sy­tä ja sii­hen puu­tu­taan”, hän sa­noo.

Lain mu­kaan jo­kai­sen vel­vol­li­suus on puut­tua kiu­saa­mi­seen ja vie­dä asia esi­mie­hel­le.

Ja kuka ta­han­sa voi ra­ken­taa hy­vää työ­e­lä­mää eli toi­mia oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, vaa­lia avoi­muut­ta ja hy­vää käy­tös­tä.

Haas­ta­tel­ta­vien ja hei­dän ker­to­muk­sis­saan esiin­ty­vät muut ni­met on muu­tet­tu.

”Koh­te­lu­ni oli ou­toa, mut­ta en oli­si ha­lun­nut luo­vut­taa”

”Me­nin jär­jes­töön töi­hin ve­tä­mään kol­mea han­ket­ta. Yh­des­sä hank­kees­sa il­me­ni on­gel­mia, jot­ka mi­nus­ta oli­vat rat­kais­ta­vis­sa.

Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen esi­mies ei hy­väk­sy­nyt rat­kai­su­eh­do­tuk­si­a­ni, jois­sa ha­lu­sin luo­da sel­vät toi­min­ta­mal­lit. Esi­mies ja jär­jes­tön joh­ta­ja sa­noi­vat, et­tä olen lii­an vaa­ti­va ja muo­dol­li­nen.

Kol­le­gat tu­ki­vat mi­nua. Sil­ti it­se on­gel­ma py­syi. En saa­nut riit­tä­väs­ti tie­toa en­kä pää­tös­val­taa, vaik­ka kan­noin vas­tuun hank­kees­ta. Se oli niin ou­toa. Edel­tä­jä­ni oli tör­män­nyt sa­maan ja läh­te­nyt ovet pauk­ku­en.

Esi­mies ja jär­jes­tön joh­ta­ja syyt­ti­vät, et­ten ole pä­te­vä en­kä yh­teis­työ­ky­kyi­nen. Edel­li­sis­sä työ­pai­kois­sa sain ke­hu­ja yh­teis­työ­ky­vys­tä­ni. Sil­ti jär­jes­tös­sä vä­lil­lä epäi­lin, on­ko vika mi­nus­sa.

Lo­pul­ta po­mot sät­ti­vät mi­nua ai­kaan­saa­mat­to­mak­si ja uh­ka­si­vat pot­kuil­la. Pa­him­mat sol­vauk­set he sa­noi­vat ää­neen, mut­ta myös jot­kut saa­ma­ni säh­kö­pos­tit­kin oli­vat ka­ma­lia.

En iki­nä oli­si us­ko­nut jou­tu­va­ni kiu­sa­tuk­si. Aluk­si se oli vain työ­on­gel­ma. Kun joh­ta­jat al­koi­vat sol­va­ta mi­nua, se muut­tui kiu­saa­mi­sek­si.

En viih­ty­nyt työ­pai­kal­la. Tein etä­töi­tä. Nu­kuin huo­nos­ti ja tun­sin it­se­ni her­mos­tu­neek­si. Me­nin työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gil­le. Hän neu­voi kir­jaa­maan ta­pah­tu­mat päi­vä­kir­jaan. Sii­tä oli hyö­tyä, sil­lä sain tun­tee­ni pa­pe­ril­le. Myö­hem­min ta­ju­sin kir­jaa­mi­sen mer­ki­tyk­sen, jos ta­paus oli­si eden­nyt oi­keu­teen.

Lo­pul­ta otin yh­teyt­tä am­mat­tiyh­dis­tyk­seen ja työ­suo­je­luun. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la työ­suo­je­lus­ta sa­not­tiin, et­tä vai­kut­taa huo­nol­ta joh­ta­mi­sel­ta. Toi­sel­la ker­ral­la he sa­noi­vat, et­tä ti­lan­ne täyt­tää epä­a­si­al­li­sen koh­te­lun tun­nus­mer­kit. Sii­nä vai­hees­sa voin jo huo­nos­ti ja olin ol­lut sai­raus­lo­mal­la. En sil­ti oli­si ha­lun­nut luo­vut­taa.

Vii­mei­seen as­ti ajat­te­lin, et­tä työ­a­si­an saa rat­kais­tua.

Työ­oi­keus­ju­ris­ti­ni suo­sit­te­li kui­ten­kin, et­tä al­le­kir­joi­tam­me so­pi­muk­sen. Oi­keusp­ro­ses­si oli­si vie­nyt vuo­sia en­kä vält­tä­mät­tä oli­si voit­ta­nut tai ra­hal­li­nen kor­vaus ei oli­si sen tus­kan ar­vois­ta. So­pi­muk­sel­la sain kor­vauk­sen, ja so­pi­mus si­too niin työ­nan­ta­jan kuin mi­nut­kin vai­ti­o­loon.

Läh­din heti. Ke­rä­sin voi­mia ja hain uu­sia työ­paik­ko­ja. Pa­rin kuu­kau­den pääs­tä sain kiin­nos­ta­van työ­pai­kan. Nyt mi­nul­la on lois­ta­va esi­mies ja työ­tä­ni tu­ke­va työ­ym­pä­ris­tö. Huo­maan sil­ti ajat­te­le­va­ni, mil­loin koh­taan jo­tain sel­lais­ta kuin edel­li­ses­sä työs­sä­ni.

Olen työ­u­ral­la­ni työs­ken­nel­lyt ul­ko­mail­la. Mi­nus­ta suo­ma­lai­nen työ­e­lä­mä si­säl­tää kiu­saa­mi­sen ris­ke­jä. Meil­lä työ­e­lä­mä on hie­rark­ki­nen. Moni pel­kää kas­vo­jen me­net­tä­mis­tä tai epä­on­nis­tu­mis­ta. Suo­ma­lai­sil­la työ­pai­koil­la pi­täi­si pu­hua enem­män ja avoi­mes­ti.”

”Esi­mies ver­ho­aa nar­sis­min­sa hen­gel­li­seen kaa­puun”

”Olen ai­na ide­oi­nut yli oman työ­ni ra­jo­jen. Vas­ti­kään eh­do­tin esi­mie­hel­le ta­pah­tu­maa, joka te­ki­si hy­vää or­ga­ni­saa­ti­om­me mai­neel­le. Sa­noin, et­tä pomo voi­si vie­dä ide­an eteen­päin oma­naan. Hän kiin­nos­tui. Sit­ten hän tar­kis­ti ja pää­tyi sii­hen, et­tei niin voi teh­dä jon­kin iki­van­han sään­nön vuok­si.

Mi­nua esi­mies nuh­te­li, sil­lä olin alus­ta­vas­ti tie­dus­tel­lut pa­ril­ta tun­ne­tul­ta hen­ki­löl­tä, läh­ti­si­vät­kö he ta­pah­tu­maan. Mi­nun oli­si en­sin pi­tä­nyt ky­syä ja saa­da esi­mie­hel­tä lupa.

Kun esi­mies aloit­ti vii­si vuot­ta sit­ten, olin var­ma, et­tä yh­teis­työm­me su­juu. Olen ai­na tul­lut

hy­vin toi­meen esi­mies­te­ni kans­sa.

Olin tot­tu­nut sa­no­maan, jos ha­vait­sin toi­mi­mat­to­muut­ta työ­paik­ka­ni ra­ken­teis­sa. Kol­me vuot­ta sit­ten nos­tin esiin epä­koh­dan työn­ja­os­ta. Esi­mies kos­ti. Sain kir­jal­li­sen va­roi­tuk­sen. Jär­ky­tyin täy­sin. Otin en­sin yh­teyt­tä työ­pai­kan luot­ta­mus­mie­heen ja työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tuun. En saa­nut heil­tä apua.

Jäin sai­raus­lo­mal­le. Lai­toin va­roi­tuk­se­ni syys­tä ker­to­vat asi­a­kir­jat am­mat­ti­lii­ton la­ki­mie­hel­le. Hän am­pui alas esi­mie­hen väit­teet yh­den ker­ral­laan.

Ym­mär­sin lo­pul­ta, et­tä esi­mies on nar­sis­ti. Hän on pap­pi ja ver­ho­aa nar­sis­min­sa hen­gel­li­seen kaa­puun.

Jos jol­lain on nar­sis­ti­nen esi­mies, voi ko­keil­la tais­te­lua, mut­ta sii­nä hä­vi­ää. Minä me­ne­tin tais­te­lus­sa voi­mia. Nar­sis­ti saa toi­sen tun­te­maan it­sen­sä niin pöl­jäk­si! Nar­sis­ti hyök­kää kuin pys­ty­met­säs­tä, yl­lät­tä­en. Alais­ten pie­net­kin mo­kat esi­mies muis­taa ei­kä ar­moa tipu.

Kau­an ih­met­te­lin, mik­sei yh­teis­työ toi­mi. Tun­sin neu­vot­to­muut­ta ja häm­men­nys­tä. Hel­pot­ti, kun ta­ju­sin, et­tei kan­na­ta tais­tel­la. Nyt pa­ke­nen ja väis­te­len.

Mi­nul­la oli­si enem­män an­net­ta­vaa täl­le or­ga­ni­saa­ti­ol­le. Hy­vin­voin­ti­ni vuok­si kes­ki­tyn teh­tä­vään, jo­hon mi­nut on pal­kat­tu. Pi­dän työs­tä­ni. Teen myös asi­a­kas­työ­tä, sil­lä ha­lu­an py­syä asi­a­kas­läh­töi­se­nä.

Mi­nul­la on vii­si alais­ta. Esi­mie­he­nä teh­tä­vä­ni on pal­vel­la hei­tä. Huo­leh­din, et­tä mi­nul­la on ai­kaa alai­sil­le­ni. Pap­pi­joh­ta­jam­me rien­tää myö­häs­sä kaik­kiin pa­la­ve­rei­hin. Hä­nel­lä on ai­na niin pal­jon tär­ke­äm­pää te­ke­mis­tä.

Nar­sis­tin joh­ta­mas­sa työ­yh­tei­sös­sä uh­ka­na on kyy­nis­ty­mi­nen. Yri­tän vält­tää sitä ja huo­leh­tia hy­vin­voin­nis­ta­ni. Mi­nul­la on kes­ki­vai­kea ma­sen­nus ja uu­pu­mi­soi­rei­ta.

Vii­des­sä vuo­des­sa olen ol­lut nel­jä kuu­kaut­ta sai­raus­lo­mal­la. Kuu­kau­si­kau­pal­la tu­lin töis­tä ko­tiin ja ma­ka­sin kah­dek­san tun­tia soh­val­la. En jak­sa­nut mi­tään. Me­nin puo­lil­ta­öin nuk­ku­maan, nu­kuin lääk­keil­lä nel­jä tun­tia ja näin pai­na­jai­sia työ­pai­kas­ta.

Saan apua työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gil­ta ja työ­noh­jauk­ses­ta, joka tuo mi­nul­le hen­kis­tä ja hen­gel­lis­tä ehey­ty­mis­tä.

Ko­e­tan ny­ky­ään aja­tel­la myön­tei­ses­ti esi­mie­hes­tä­ni. Ei hän il­keyt­tään toi­mi ikä­väl­lä ta­val­la, vaan hä­nen taus­tal­laan on jo­kin trau­maat­ti­nen ta­pah­tu­ma­sar­ja.

Moni unoh­taa, et­tä nar­sis­ti­kin tar­vit­si­si apua. Me kaik­ki ai­kui­set kan­nam­me mu­ka­nam­me haa­voit­tu­nei­ta pik­ku­tyt­tö­jä ja -poi­kia.”

”Sain lo­pul­ta hy­vi­tyk­sen”

”Työs­ken­te­len asi­an­tun­ti­ja­y­ri­tyk­ses­sä asi­ak­kaan pro­jek­teis­sa. Vuon­na 2010 yk­si­kön­joh­ta­ja Riku ky­syi, ha­lu­ai­sin­ko pa­la­ta työs­ken­te­le­mään tu­tul­le ener­gi­aa­lan asi­ak­kaal­le. Pa­luu tun­tui hy­väl­tä.

Pian huo­ma­sin, et­tei tii­min ve­tä­jä teh­nyt hom­mi­aan. Pomo piti huo­neen­sa ovea kiin­ni ja hoi­ti pik­ku­teh­tä­viä ku­ten lou­nas­se­te­lien ti­lauk­sia. Meil­le kol­mel­le muul­le jäi iso kuor­ma. Toi­sis­tam­me tie­tä­mät­tä yri­tim­me saa­da Ri­kun te­ke­mään jo­tain ti­lan­teel­le.

Ah­din­ko vain jat­kui ja hui­pen­tui, kun asi­a­kas kävi läpi ison yri­tys­jär­jes­te­lyn.

Ta­ju­sin, et­tä jo pyy­tä­es­sään mi­nut tii­miin Riku tie­si po­mon ole­van nah­jus. Ku­lui yli vuo­si en­nen kuin Riku siir­si mie­hen uu­siin teh­tä­viin. Se oli hä­nen vii­mei­nen hyvä te­kon­sa.

Minä ja kol­le­ga haim­me po­mon paik­kaa. Riku ha­lu­si sii­hen ul­ko­puo­li­sen. En ol­lut har­mis­sa­ni, vaik­ken saa­nut paik­kaa. Ajat­te­lin, et­tä tii­mi saa ko­vis­ta ha­ki­jois­ta va­li­tun ve­tä­jän.

Po­mon paik­kaa ha­ke­nut kol­le­ga meni työ­kier­toon. Ri­kun teh­tä­vä oli hank­kia meil­le työ­voi­maa. Hän ei saa­nut mi­tään ai­kaan. Teim­me hul­lun lail­la töi­tä. Pait­si pomo: hän aloit­ti aa­mu­kym­me­nel­tä ja läh­ti kah­del­ta.

Pa­rin kuu­kau­den rää­kin jäl­keen saim­me kol­le­gal­le si­jai­sen, joka pian jäi sai­raus­lo­mal­le. En­kä ih­met­te­le sitä. Pomo oli hir­ve­än häi­jy hä­nel­le!

Sit­ten asi­a­kas­kin re­a­goi po­mon ohu­een roo­liin työn­te­os­sa ja vies­tit­ti sii­tä Ri­kul­le. Asi­a­kas kiit­ti mi­nua. Koin, et­tä jou­duin pe­las­ta­maan fir­man mai­net­ta. Olin ai­van puh­ki. Kä­vin työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gil­la ja it­kin. Työ­ter­veys­huol­to il­moit­ti työ­nan­ta­jal­le­ni, et­tä sen pi­täi­si teh­dä jo­tain pit­kään huo­no­na jat­ku­neel­le työ­ti­lan­teel­le­ni.

Pian sen jäl­keen Riku toi mi­nul­le kir­jal­li­sen va­roi­tuk­sen. Mie­tin, läh­den­kö heti ta­los­ta. Pää­tin sin­ni­tel­lä. En hy­väk­sy vää­ryyt­tä: lais­kat, osaa­mat­to­mat po­mot, alais­ten koh­tuut­to­mat työ­kuor­mat ja uh­kai­lu, kun yri­tin muut­taa ti­lan­net­ta. Sil­loin pää­tin vie­dä asi­an toi­mi­tus­joh­ta­jal­le, vaik­ka puu­ko­tin Ri­kua sel­kään.

Sit­ten kol­le­ga pa­la­si työ­kier­ros­ta. Pomo koh­te­li hän­tä ja mei­tä kaik­kia huo­nos­ti. Lo­pul­ta pomo sai läh­tö­pas­sit asi­ak­kaan va­li­tus­ten vuok­si.

Työ­kier­ros­ta pa­lan­nut kol­le­ga haki po­mon paik­kaa ja sai sen. Vih­doin mi­nul­le tuli am­mat­ti­tai­toi­nen, työn­sä hoi­ta­va esi­mies. Sil­ti mi­nua kir­ve­li Ri­kun roo­li pari vuot­ta kes­tä­nei­den ta­pah­tu­mien taus­ta­pi­ru­na.

Ke­rä­sin voi­mia. Me­nin toi­mi­tus­joh­ta­jan luo. Pu­huim­me pari tun­tia. Hän pyy­si yri­tyk­sen puo­les­ta an­teek­si ja kiit­ti sii­tä, et­tä asi­a­kas oli py­sy­nyt meil­lä. Sen jäl­keen Riku alen­net­tiin. Sain hy­vi­tyk­sen ja va­pau­tuk­sen. Kui­ten­kin mak­soin hir­ve­än ko­van hin­nan. Koko per­hee­ni kär­si, ja tyt­tä­re­ni sai­ras­tui syö­mis­häi­ri­öön.

Vaik­ka olen toi­pu­nut, mi­nul­la on yhä epä­mää­räi­siä ki­pu­ja, syön ma­sen­nus­lääk­kei­tä ja it­se­tun­to­ni laa­haa maas­sa.

Sain tu­kea työ­ter­veys­huol­los­ta, työ­oh­jauk­ses­ta ja pää­sin Ke­lan työ­e­lä­mä­kun­tou­tuk­seen.

Olen sil­ti vi­hai­nen sii­tä, kuin­ka näin voi käy­dä omal­la työ­pai­kal­la.”

Toi­mi näin, jos näet kiu­saa­mis­ta

● Kysy työ­ka­ve­ril­ta­si, mi­ten hän ko­kee ti­lan­teen. Koh­del­laan­ko hän­tä epä­a­si­al­li­ses­ti työ­pai­kal­la ja mitä voi­sit teh­dä aut­taak­se­si hän­tä?

● Huo­mau­ta epä­a­si­al­li­ses­ti käyt­täy­ty­väl­le hä­nen käy­tök­ses­tään ja pyy­dä hän­tä lo­pet­ta­maan.

● Jos yk­si ih­mi­nen tun­tuu ter­ro­ri­soi­van koko työ­yh­tei­söä, puhu ti­lan­tees­ta työ­to­ve­reil­le ja esi­mie­hel­le.

Toi­mi näin, jos koet kiu­saa­mis­ta

● Ota epä­a­si­al­li­nen teko tai ikä­väk­si ko­ke­ma­si sa­nat heti pu­heek­si ky­sei­sen hen­ki­lön kans­sa ja sel­ven­nä, min­kä koit epä­a­si­al­li­se­na.

● Jos epä­a­si­al­li­nen koh­te­lu jat­kuu, ker­ro pian ko­ke­muk­se­si esi­mie­hel­le.

● Mi­kä­li esi­mies kiu­saa si­nua, vie asia hä­nen esi­mie­hel­leen.

● Pidä päi­vä­kir­jaa: kir­jaa ti­lan­ne, ko­ke­ma­si epä­koh­dat ja omat re­ak­ti­o­si.

● Jos esi­mies ei ryh­dy toi­miin, ota yh­teys työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tuun tai hen­ki­lös­tö­o­sas­toon. Mi­kä­li ku­kaan työ­pai­kal­la ei ryh­dy toi­miin, voit teh­dä il­moi­tuk­sen työ­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sel­le.

● Omas­ta am­mat­ti­lii­tos­ta saat neu­vo­ja.

● Työ­ter­veys­huol­to aut­taa suo­je­le­maan työ­ky­ky­ä­si ja jak­sa­mis­ta­si. Työ­ter­veys­huol­to voi lu­val­la­si ot­taa yh­teyt­tä esi­mie­heen.

Läh­tei­tä: co­ach Chris­ti­na Fors­sell, In­ner Key, psy­ko­lo­gi, ke­hit­tä­mis­kon­sult­ti Tar­ja Tur­tio, No­ve­tos, Ti­las­to­kes­kus, Työ­ter­veys­lai­tos, alu­e­hal­lin­to­vi­ras­tot.

Haas­ta­tel­ta­vien ja hei­dän ker­to­muk­sis­saan esiin­ty­vät muut ni­met on muu­tet­tu.