1. Pi­täi­si­kö si­sa­rus­ten teh­dä so­pi­mus van­hem­pien hoi­to­vas­tuus­ta?

Tot­ta kai, jos se vain suin­kin on mah­dol­lis­ta. Asi­as­ta kan­nat­taa kes­kus­tel­la jo etu­kä­teen. Kun ti­lan­ne tu­lee ajan­koh­tai­sek­si, on hyvä seu­ra­ta myös käy­tän­nös­sä, mi­ten asi­at su­ju­vat.   Jos vain yk­si si­sa­rus pää­sään­töi­ses­ti ot­taa aut­ta­mi­sen teh­tä­väk­seen, mui­den pi­täi­si muis­taa ky­syä, kuor­mit­taa­ko ti­lan­ne jo lii­kaa. Jos toi­nen sa­noo, et­tei hän jak­sa, mui­den täy­tyy eh­dot­to­mas­ti re­a­goi­da ja ja­kaa vaik­ka vuo­ro­ja.   Jär­keä on syy­tä käyt­tää. Jos van­hem­mat ja kak­si si­sa­rus­ta asu­vat Ro­va­nie­mel­lä, on luon­nol­lis­ta, et­tä he ovat enem­män apu­na kuin ne si­sa­ruk­sis­ta, jot­ka asu­vat vaik­ka Hel­sin­gis­sä.    Vä­li­mat­ka ei es­tä yh­tey­den­pi­toa pu­he­li­mit­se, jo­ten soit­to­vuo­rois­ta van­hem­mil­le voi­daan so­pia kaik­kien kes­ken.

2. Mil­lai­set asi­at voi­vat hier­tää si­sa­rus­suh­tei­ta?

Si­sar­ka­teus voi tul­la esil­le. Vaik­ka van­hem­mat muu­ta sa­no­vat, usein heil­lä on omat suo­sik­ki­lap­set. Lap­set myös ko­ke­vat van­hem­pien­sa rak­kau­den eri ta­voin. Yk­si voi sa­noa, et­tä on saa­nut ko­toa kai­ken, kun toi­nen ei koe saa­neen­sa mi­tään. Sil­loin joku tai jot­kut si­sa­ruk­sis­ta voi­vat aja­tel­la suu­rim­man hoi­to­vas­tuun kuu­lu­van niil­le, joi­hin on suh­tau­dut­tu suo­peim­min.    Ase­tel­ma on vä­hän sama kuin pe­rin­nön­ja­ko­ti­lai­suuk­sis­sa. Isois­ta ju­tuis­ta so­vi­taan hel­pos­ti, mut­ta suu­rim­mat tais­te­lut käy­dään ar­vot­to­mas­ta so­ke­ri­mal­jas­ta. Vies­ti saat­taa­kin ol­la, et­tä vas­tus­tan, kos­ka äi­ti tyk­kä­si juu­ri si­nus­ta eni­ten.

3.  Vai­kut­taa­ko hoi­to­ha­luk­kuu­teen, jos vä­lit van­hem­piin ovat ol­leet huo­not?

Jos suh­de on ol­lut läm­min, hoi­vaa mie­lel­lään. Jos on ko­ke­nut, et­tä van­hem­mat ei­vät hy­väk­sy tai mi­tä­töi­vät, ali­ta­jui­sia kos­to­ja voi tul­la: Kun mi­nua on koh­del­tu huo­nos­ti, mi­nun­kaan ei tar­vit­se vä­lit­tää. Jos koh­te­lee las­taan huo­nos­ti, se tu­lee elä­män var­rel­la ta­kai­sin, en­nem­min tai myö­hem­min.   Ris­ti­rii­taa he­rät­tä­neis­tä asi­ois­ta oli­si hyvä kes­kus­tel­la ja puh­dis­taa il­ma­pii­riä. Jos pu­hu­mi­nen ei on­nis­tu, it­sen­sä kal­toin koh­del­luk­si ko­ke­nut voi­si kir­joit­taa kir­jeen van­hem­mil­leen. Jos sitä ei ha­lua an­taa, sen voi vaik­ka polt­taa. Kir­je on ri­tu­aa­li, jol­la voi ava­ta it­sel­leen ti­lan­net­taan. Sil­loin ei jää roik­ku­maan tun­tei­siin­sa, vaan va­pau­tuu elä­mäl­le.

4.  Mik­si van­hem­pien hoi­ta­mi­nen voi ol­la hen­ki­ses­ti ras­kas­ta?

Van­hem­pien ikään­ty­mi­nen ja avun tar­ve he­rät­tä­vät tie­toi­suu­den elä­män ra­jal­li­suu­des­ta. Se voi luo­da kuo­le­man­pel­koa. Yh­täk­kiä ta­ju­aa­kin, et­tä hau­dan ja mi­nun vä­lis­sä­ni ei ole­kaan koh­ta van­hem­paa pol­vea, vaan olen vuo­ros­sa seu­raa­va­na. Se voi ol­la tun­ne­ta­sol­la iso asia, var­sin­kin, jos ei ole ai­em­min jou­tu­nut kos­ke­tuk­siin kuo­le­man kans­sa.

Tä­hän liit­tyy kes­ki-iän krii­si, ikä­kau­si­port­ti, jol­loin pun­ta­roi­daan iso­ja jut­tu­ja, myös suh­det­ta omiin van­hem­piin­sa. Na­pa­nuo­ra on sit­ke­ää laa­tua, kos­ka van­hem­mat pi­tä­vät sii­tä kiin­ni kyn­sin ham­pain myös ai­kui­sen lap­sen­sa koh­dal­la.

Vaik­ka oli­sit elä­nyt oman per­hee­si kans­sa jo 25 vuot­ta, van­hem­pie­si luo­na voit ko­kea, et­tä kaik­ki voi­mat hu­lah­ta­vat pois, vaik­ka mi­tään kum­mem­paa ei ole ta­pah­tu­nut. Sii­hen voi riit­tää yk­si isän mul­kai­su tai äi­din si­vu­lau­se, jos­ta on ai­na pa­hoit­ta­nut mie­len­sä. Ai­kui­nen ih­mi­nen taan­tuu lap­sen as­teel­le. Van­hem­pien val­ta on ot­ta­nut ti­laa.

Kun ai­kui­nen lap­si kat­koo na­pa­nuo­raan­sa, se voi vaa­tia ko­ros­tu­nut­ta vä­li­mat­kaa. Kun on syn­ty­nyt tar­peek­si tun­net­ta omas­ta re­vii­ris­tä, voi tul­la uu­del­leen lä­hel­le. Nyt se ta­pah­tuu eri­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta, ai­kui­suu­den ta­sol­la. Isän mul­kai­sut ky­ke­nee jät­tä­mään omaan ar­voon­sa, kos­ka tie­dos­taa ja tun­nis­taa, mis­tä poh­jim­mil­taan on kyse.

5.  Olen­ko huo­no ih­mi­nen, jos en hoi­da omia van­hem­pi­a­ni?

Jos ar­vos­taa per­he­mal­lia, jos­sa ih­mi­sel­le on luon­nol­lis­ta huo­leh­tia lä­hei­sis­tään ja sitä ei sil­ti ha­lua teh­dä, on syy­tä ky­syä it­sel­tään, mik­si en ha­lua sitä. Tär­ke­ää on kui­ten­kin myös, et­tei jät­täy­dy van­hem­pien mää­räys­val­lan uh­rik­si il­man oi­keut­ta omaan elä­mään. Sil­lon kan­nat­taa kuun­nel­la it­se­ään ja miet­tiä, mikä oli­si so­pi­va etäi­syys.

Myös pa­ri­suh­det­taan jou­tuu pun­ta­roi­maan. Jos olet lii­an lä­hel­lä, toi­nen ah­mai­see ki­taan­sa si­ten, et­tä me­net­tää it­se­näi­syy­ten­sä. Jos py­syt­te­lee kau­ka­na, jää yk­sin.

6.  Mi­ten iso­van­hem­pa­na ve­dän ra­jan sil­le, kuin­ka pal­jon hoi­dan las­ten­lap­sia?

Jos­kus iso­van­hem­mat aras­te­le­vat kiel­täy­ty­mis­tä tur­haan pe­lä­tes­sään, et­tä las­ten­lap­sia ei sit­ten tuo­da edes ky­läi­le­mään. 

Rei­lu peli on ai­na pa­ras vaih­to­eh­to. Jos ka­len­te­ri on täyn­nä, yleen­sä se ym­mär­re­tään hy­vin. On­gel­mal­lis­ta voi ol­la, jos me­no­ja ei ole, mut­ta voi­mat ovat vä­his­sä. Sil­loin kan­nat­taa ker­toa suo­raan, et­ten jak­sa sa­mal­la ta­val­la kuin ai­em­min. Ei sen myön­tä­mi­nen tee ke­nes­tä­kään huo­noa iso­van­hem­paa.

Yleen­sä iso­van­hem­mat ko­ke­vat las­ten­las­ten hoi­ta­mi­sen mie­lui­sa­na, se ri­kas­tut­taa elä­mää ja tuo pal­jon iloa. Ai­kuis­ten las­ten kan­nat­taa muis­taa, et­tä iso­van­hem­mil­le pien­ten las­ten hoi­ta­mi­nen on rank­kaa. Uk­ki ja mum­mi voi­vat hoi­to­päi­vän jäl­keen ol­la poik­ki. Las­ten ener­gi­syys ja oma tark­kaa­vai­suus sekä huo­li sii­tä, et­tei mi­tään vain satu, vie voi­mia.

7.  Teem­me­kö kar­hun­pal­ve­luk­sen, jos pe­taam­me lap­sel­lem­me kai­ken val­miik­si?

Kyl­lä. Lap­sis­ta voi kas­vaa it­sek­käi­tä. He ei­vät saa sie­dä­tys­tä. Elä­mä on ko­vaa; tääl­lä pi­tää op­pia sel­viy­ty­mään. 

Jos ai­na ta­soit­taa lap­sen­sa tie­tä, hän ei koe pet­ty­myk­siä ei­kä ki­pua, ah­dis­tus­ta ja pa­haa oloa. Kun nii­tä elä­män var­rel­la väis­tä­mät­tä tu­lee vas­taan, hä­nel­tä puut­tu­vat sel­viy­ty­mis­tai­dot.

Yk­si van­hem­muu­den tär­keim­piä teh­tä­viä on tuot­taa lap­sel­leen pet­ty­myk­siä ja sa­mal­la luo­da sil­lä sel­viy­ty­mis­kei­no­ja.