Ve­neel­lä en aja­nut, mut­ta vet­tä ihai­lin muun mu­as­sa Kon­nuk­sen ka­na­val­la. Muu­ten Suo­mea tuli näh­dyk­si reip­paas­ti vii­kon ai­ka­na, työn ja va­paa-ajan mer­keis­sä. Vuo­de­na­jan vaih­tu­mi­sen ta­ju­aa aa­mui­sin ja il­tai­sin, kun vii­leys nou­see maas­ta, ja valo muut­tuu te­rä­väk­si.

Maa­nan­tai 12.8. - tiis­tai 13.8.

Sii­vous- ja ur­hei­lu­vii­kon­lop­pua seu­ra­si töis­sä mel­koi­nen uu­tis­päi­vä. Naa­pu­ri­toi­mi­tuk­ses­sa El­len pää­toi­mit­ta­ja vaih­tuu. Leh­teä alus­ta as­ti luot­san­nut Mir­va Sauk­ko­la läh­tee koh­ti uut­ta, Taru Mar­ja­maa tu­lee ti­lal­le.

Mie­tin sit­ten pal­jon­kin pää­toi­mit­ta­jan mer­ki­tys­tä brän­dis­sä; mis­sä se nä­kyy ja tun­tuu. Muu­tos on jos­kus tar­peen, ja mi­ten se teh­dään, sii­tä päät­tää kus­tan­ta­ja. It­se tein Koti ja keit­ti­ö­tä ta­vat­to­man kau­an, 16 vuot­ta, mut­ta pe­rus­kal­li­o­ta em­me kos­kaan tar­vin­neet ky­see­na­lais­taa; ke­hit­tää sen si­jaan piti ja pi­tää jat­ku­vas­ti, pi­tää huol­ta ja ja­los­taa toi­mi­via osia, hy­lä­tä toi­mi­mat­to­mat ri­pe­äs­ti. Ja teh­dä työ­tä lu­ki­joil­le, ai­na - ei­kä us­ko­tel­la yh­tään mi­tään, sil­lä useim­mat asi­at voi­daan tut­kia konk­reet­ti­ses­ti, lu­ki­ja­tut­ki­muk­sil­la ja en­nen muu­ta os­to­pää­tök­sil­lä, niin ti­laus­ten kuin ir­to­nu­me­roi­den­kin.

xxx

Maa­nan­tai-il­ta­na len­sim­me Jo­en­suu­hun, pe­ril­lä yöl­lä yh­den mais­sa. Näin sik­si, et­tä sai­sim­me te­hok­kaan ja vir­ke­än työ­päi­vän.

Näin ta­pah­tui, pit­kä ja pe­rus­teel­li­nen haas­tat­te­lu  ja ku­vaus fik­sun yh­teis­kun­nal­li­sen vai­kut­ta­jan kans­sa. Sen jäl­keen vä­hän li­sää ruo­kaa Ilo­saa­res­sa Is­mo Alan­gon mu­siik­kia kuun­nel­len. Alan­ko ja kas­vis­ham­pu­ri­lai­nen - mie­len­kiin­toi­nen yh­dis­tel­mä. Il­lal­la ko­tiin pa­la­tes­sa Hel­sin­gis­sä oli uko­ni­ma.

Jo­en­suun pil­viä il­lan­suus­sa Ilo­saa­res­ta ku­vat­tu­na.

Tors­tai 15.8.

Kir­joi­tin jut­tu­a­ni keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä ja sain sen lä­hes­tul­koon val­miik­si. Ai­na hyvä tun­ne, mut­ta se ai­heut­taa, et­tä en pys­ty esi­mer­kik­si kir­joit­ta­maan päi­vä­kir­jaa ko­vin ak­tii­vi­ses­ti. Up­pou­dun jut­tuun. En  edel­leen­kään - yli 30 vuo­den jäl­keen - koe suur­ta voi­ton­rie­mua ja var­muut­ta aloit­ta­es­sa­ni. Jo­kai­nen jut­tu on pie­ni tai­mi, joka läh­tee kas­va­maan.  Hel­pot­ta­vaa on, et­tä ai­na se val­mis­tuu. Työ­päi­vän päät­teek­si sain tar­peel­lis­ta rie­hun­taa eli SH´BA­Min ja sen pääl­le yo­ga­la­te­sin.

Per­jan­tai 16.8.

Tiuk­ka aa­mu pak­kaa­mi­sen mer­keis­sä, sil­lä läh­din Sa­voon Tyt­tö­jen ta­paa­mi­seen.

Läh­ties­sä vein tyt­tä­ren len­to­ken­täl­le ja ajat­te­lin, et­tä su­hau­tan Kehä III:n kaut­ta Lah­den­tiel­le. Kes­kel­lä ke­hää ih­met­te­lin hi­taut­ta ja sit­ten kuu­lin­kin ra­di­os­ta, et­tä sitä pi­täi­si juu­ri nyt vält­tää. Min­käs teit, siel­lä sei­soin. Mat­ka Lep­pä­vir­ral­le kes­ti vii­si ja puo­li tun­tia; sii­tä yli puo­li­tois­ta tun­tia ku­lui en­nen moot­to­ri­tie­tä.

Il­lal­la ihai­lin us­vaa, joka nou­si pel­to­jen ja jär­vien pääl­le. Syk­sy tu­lee.

Isän hau­dal­le veim­me kel­tai­sia kry­san­tee­me­ja. Se väri so­pii hä­nel­le, lei­jo­nal­le. Kum­mun­nie­men mai­se­mis­sa pik­ku­vel­je­ni to­teut­taa isän unel­maa: ra­ken­taa mök­kiä pai­kal­le, jon­ne isä­ni ha­lu­si sel­lai­sen pys­tyt­tää.

Lau­an­tai 17.8. - sun­nun­tai 18.8.

Aa­mul­la pie­ni lenk­ki, sit­ten kel­tai­sia kry­san­tee­me­ja su­vun hau­doil­le ja pik­ku­vel­jen kans­sa ihai­le­maan isän pe­rin­tö­mai­ta. Ko­me­aan nie­meen ko­ho­aa en­sin sau­na­mök­ki ja eh­kä myö­hem­min va­paa-ajan koti. Pik­ku­ve­li to­teut­taa isä­ni unel­man, sil­lä hä­nen mie­les­tään nie­mel­le piti ra­ken­taa mök­ki. Olin ko­vin lii­kut­tu­nut, kun kä­ve­lim­me nie­men­no­kas­sa.

Il­lal­la oli tyt­tö­ta­paa­mi­sen vuo­ro. Mei­tä oli seit­se­män hen­keä Ee­va­kai­san mö­kil­lä.  Olen ta­van­nut hei­dät, kun olin kym­men­vuo­ti­as, men­nes­sä­ni op­pi­kou­luun. Meis­sä kai­kis­sa on sa­mo­ja piir­tei­tä kuin lap­si­na ja nuo­ri­na sit­tem­min. Oli help­po ol­la hei­dän kans­saan. Us­kal­tau­duin ui­maan sau­nas­ta.  Il­lal­la nu­kah­din tu­van nurk­kaan sän­kyyn pu­heen so­ris­tes­sa. Aa­mul­la ky­syin, mikä oli kes­kus­te­lu­nai­he. Mie­het, se mitä he osaa­vat ja mitä ei­vät, mi­nul­le vas­tat­tiin.

Aa­mi­ais­ten suh­teen sun­nun­tai oli run­sas: en­sin yk­si mö­kil­lä läh­ties­sä ja toi­nen tä­din luo­na Piek­sä­mä­el­lä. En tar­vin­nut ruo­kaa en­nen il­taa.

Kon­nuk­sen ka­na­va muis­tut­ti van­hois­ta ajois­ta, ja niin eh­kä myös ta­paa­mi­nen kuu­den kou­lu­ka­ve­ri­ni kans­sa. Tei­nei­nä nämä iha­nat nai­set, Sirk­ku ja Päi­vi, ei­vät vie­lä ku­to­neet suk­kia.

Maa­nan­tai 19.8.

Jul­ki­sen Sa­nan Neu­vos­ton ke­sä­ko­kous pi­det­tiin Sei­nä­jo­el­la. Mat­kus­tim­me ju­nal­la edes­ta­kai­sin, ja se oli var­sin rat­toi­saa, eten­kin pa­luu­mat­ka.  Neu­vos­ton jä­se­net ovat rau­tai­sia jour­na­lis­te­ja, joil­la on fik­su­ja aja­tuk­sia ja iha­naa huu­mo­ria. Muis­tel­tiin mm. 1990-lu­vun la­maa, pu­hut­tiin jal­ka­pal­los­ta ja jal­ka­pal­loi­li­jois­ta, jour­na­lis­mis­ta en­nen ja nyt, muis­tel­tiin omia ja kol­le­goi­den ede­sot­ta­muk­sia.

Sei­nä­jo­el­la oli hui­ke­an kau­nis uu­si kir­jas­to, joka toi mie­lee­ni tans­ka­lai­sen Lou­i­si­a­nan tai­de­mu­se­on. Uu­si kir­jas­to su­lau­tuu hie­nos­ti Al­var Aal­lon suun­nit­te­le­maan kes­kus­taan. Kir­jas­ton suun­nit­te­li JKMM ark­ki­teh­dit, ja pää­ark­ki­teh­ti­na toi­mi As­mo Jaak­si.

Kir­jas­tos­sa kä­vim­me sik­si, et­tä siel­lä oli me­di­ail­ta. Tee­ma oli Ni­mel­lä vai ni­mi­mer­kil­lä, ver­kos­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Mu­ka­na oli myös en­ti­nen huip­pu-ur­hei­li­ja,ny­kyi­nen Sei­nä­jo­en kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu Ol­li-Pek­ka Kar­ja­lai­nen, jol­le tun­nus­tin, et­tä olen vuo­dat­ta­nut kyy­ne­liä hä­nen vuok­seen. (Olen ur­hei­lu­lii­kut­ta­ja.) Kan­sa­ne­dus­ta­ja Mari Ki­vi­nie­mi osoit­tau­tui ren­nok­si ja huu­mo­rin­ta­jui­sek­si esiin­ty­jäk­si ko­ti­ken­täl­lään. Hän haus­kut­ti ylei­söä ker­to­muk­sil­laan pa­laut­tees­ta, jota hän on saa­nut.  Hän ker­toi har­mis­tu­neen­sa, kun kam­paus­ta ar­vos­tel­tiin - ei it­sen­sä, vaan (ai­ka kal­liin) kam­paa­jan­sa ta­kia.

Sei­nä­jo­en kes­kus­tas­sa on ko­me­aa fun­ki­sark­ki­teh­tuu­ria, van­hem­paa ja uu­dem­paa. Al­var Aal­lon La­keu­den ris­ti ja hal­lin­to­kes­kus sekä JKMM-ark­ki­teh­tien suun­nit­te­le­ma lin­ja­kas, uu­si kir­jas­to­ta­lo.

Si­säl­lä kir­jas­tos­sa oli va­loi­saa  - ja hie­man haas­teel­lis­ta löy­tää ves­san ovi. Jul­ki­sen Sa­nan Neu­vos­ton pa­nee­lis­sa Jour­na­lis­ti­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Ar­to Nie­mi­nen. JSN:n pu­heen­joh­ta­ja Ris­to Ui­mo­nen, Il­kan pää­toi­mit­ta­ja Satu Ta­ka­la, Ylen ka­na­va­joh­ta­ja Riit­ta Pih­la­ja­mä­ki ja poh­ja­lai­set po­lii­ti­kot, kan­sa­ne­dus­ta­ja Mari Ki­vi­nie­mi ja Ol­li-Pek­ka Kar­ja­lai­nen.

Tiis­tai 20.8.

Pyö­rä­päi­vä pit­käs­tä ai­kaa. Iha­naa! Toi­mi­tuk­sen suun­nit­te­lu­päi­vä. Te­ho­kas­ta, rei­pas­tah­tis­ta ja haus­kaa yh­teis­työ­tä. Saim­me pal­jon ai­kaan.

Oma ma­ri­nam­me eli Sar­vas­ton ve­ne­val­ka­ma syk­syä en­tei­le­väs­sä il­ta­va­los­sa. Ja mun po­jat kau­pal­la sii­nä vie­res­sä. Ar­jen ilo­ja.

Kes­ki­viik­ko 21.8.

Aa­mus­sa tun­tui syk­sy. Hiek­ka tum­mui kas­tees­ta, maa­tu­mi­sen aa­vis­tus ja syk­syn te­rä­vä valo. Ham­let oli tuok­suis­ta in­nois­saan; ne­kin tai­ta­vat syk­syn tul­len ol­la eri­lai­sia.

Pyö­räi­ly­ke­li oli aa­mul­la vii­le­äm­pi, il­ta­päi­väl­lä jo hi­hat­to­man pai­dan ai­ka. Täs­tä pi­tää naut­tia, sil­lä koh­ta se on ohi.

Laa­din pre­sen­taa­ti­on nor­ja­lai­sia vie­rai­tam­me var­ten. He saa­pui­vat il­ta­päi­väl­lä, ja vie­tim­me il­lan hei­dän kans­saan Fa­ran­gis­sa. Ruo­ka oli eri­no­mais­ta - vain jäl­ki­ruo­ka oli hie­man eri­koi­nen.

Tors­tai 22.8.

Oman Ajan AD Saa­ra Tuo­mi­kos­ki, lois­ta­va nor­ja­lai­nen vie­raam­me, pää­toi­mit­ta­ja An­ne-Ma­rit Hjel­me ja Oman Ajan toi­mi­tus­pääl­lik­kö Anu Vir­nes-Kar­ja­lai­nen.

Päi­vä su­jui nor­ja­lais­ten vie­rai­dem­me, Vi Över 60:n väen kans­sa. Opim­me heil­tä pal­jon vii­me ke­sä­nä Ber­ge­nis­sä ol­les­sam­me hei­dän vie­rai­naan. Nyt opim­me li­sää. Mah­ta­vaa saa­da vaih­taa aja­tuk­sia ja op­pia rau­tai­sil­ta, mut­kat­to­mil­ta kol­le­goil­ta. Eli suu­ret kii­tok­set An­ne-Ma­ri­til­le, Anet­til­le ja Ei­ri­nil­le.

Tä­nään tuli myös li­sää tie­toa Al­ler Me­di­an yt-neu­vot­te­luis­ta. Mis­s­Mix lo­pe­te­taan. Kä­vin vaih­ta­mas­sa muu­ta­man sa­nan siel­lä työs­ken­te­le­vien kol­le­goi­den kans­sa. Ko­via ai­ko­ja nämä.