Artikkeli

3 kokemusta vaihdevuosista: "En ollut oma itseni"

Suomalaisen naisen vaihdevuodet alkavat tavallisesti 45–55 vuoden iässä. Oireet voivat alkaa hyvin yllättäen tai hiipimällä. Lue kolme tarinaa ja keinot selviytyä vaihdevuosista.

Suvi, 58

"En ol­lut oma it­se­ni"

”Mi­nul­le tuli pre­me­no­paus­si vii­si­kymp­pi­se­nä. En ta­jun­nut sitä, kos­ka kuu­kau­ti­set jat­kui­vat.

Hi­koi­lin val­ta­vas­ti fyy­si­ses­sä pon­nis­tuk­ses­sa, vaik­ka olin hy­väs­sä kun­nos­sa. Nu­kuin huo­nos­ti.

Olin ai­ka ala­ku­loi­nen ja it­kui­nen­kin. Pa­hoi­tin mie­le­ni mo­nen­nä­köi­sis­tä asi­ois­ta, vaik­ka en ole herk­kä­nah­kai­nen tyyp­pi. En ol­lut oma it­se­ni.

Kun me­nin 52-vuo­ti­aa­na gy­ne­ko­lo­gil­le pois­tat­ta­maan kie­ruk­kaa, hän ru­pe­si ky­se­le­mään voin­ti­a­ni ja sa­noi, et­tä to­den­nä­köi­ses­ti vaih­de­vuo­si­oi­reet ovat al­ka­neet.

Pu­hut­tiin hor­mo­ni­kor­vaus­hoi­dos­ta. Pää­tin, et­tä jos se pa­ran­taa olo­a­ni, niin ko­keil­laan. Sain hor­mo­ni­pil­le­rit, jois­sa oli est­ro­gee­nia ja kel­ta­rau­has­hor­mo­nia, ja olo­ni al­koi no­pe­as­ti pa­ran­tua. Sain it­se­ni ta­kai­sin ja aloin taas nuk­kua hy­vin.

Olen iloi­nen, et­tä otin hor­mo­ni­hoi­don. Muu­ta hoi­toa ei tar­vit­tu, ei­kä luon­tais­lää­ket­tä li­säk­si kan­nat­ta­nut har­ki­ta­kaan, se­hän oli­si sot­ke­nut koko sys­tee­min. Pik­ku hil­jaa siir­ryt­tiin pie­nem­pään an­nos­tuk­seen, ja lo­pe­tin hor­mo­ni­lää­ki­tyk­sen noin vuo­si sit­ten.

Nyt on ihan hyvä elä­män­vai­he, ei­kä vaih­de­vuo­si­oi­rei­ta enää ole.”

Nan­na, 48

"Oi­reet al­koi­vat yl­lät­tä­en"

”Vaih­de­vuo­det al­koi­vat kak­si vuot­ta sit­ten, kun mi­nul­ta pois­tet­tiin hy­vän­laa­tui­nen kas­vain mu­na­sar­jas­ta ja sa­mal­la otet­tiin kie­ruk­ka pois. Oi­reet al­koi­vat kuin sei­nään, ja ma­sen­nuin. Kun oli huo­no päi­vä, tun­tui kuin joku muu pääs­te­li­si sam­ma­koi­ta mi­nun suul­la­ni.

Töi­den jäl­keen en pys­ty­nyt ros­ka­pus­si­a­kaan vie­mään.

Jäl­ki­kä­teen tuli il­mi, et­tä ve­ren­pai­neet oli­vat ka­tos­sa. Kun hor­mo­ni­lää­ki­tys saa­daan kun­toon, ve­ren­pai­ne­lääk­keet voi­daan eh­kä jät­tää pois.

Kä­vin gy­ne­ko­lo­gil­la ja FSH-ar­vo oli ra­jus­ti ko­hol­la.  Sain suun kaut­ta nau­tit­ta­vat lääk­keet, jot­ka ei­vät so­pi­neet ol­len­kaan. Rin­nat tu­li­vat aroik­si, ja sain jär­kyt­tä­vää ihot­tu­maa jal­koi­hin.

Vaih­doin lää­kä­riä ja sain est­ro­gee­ni­gee­lin ja sii­hen rin­nal­le kel­ta­rau­has­hor­mo­ni­tab­let­te­ja, joi­ta otin oh­jeen mu­kaan kol­men kuu­kau­den vä­lein. Tyh­jen­nys­vuo­to­ja tuli lii­an har­voin ja koh­dun­sei­nä­miin il­maan­tui muu­tok­sia.

Kol­mas gy­ne­ko­lo­gi mää­rä­si, et­tä kel­ta­rau­has­hor­mo­nia syö­dään ker­ran kuus­sa kak­si­tois­ta päi­vää.

Kuu­lun Fa­ce­boo­kis­sa me­no­paus­si­ryh­mään, ja sitä kaut­ta löy­sin mui­den suo­si­tuk­ses­ta ny­kyi­sen lää­kä­ri­ni. Olin kär­si­nyt vuo­den lonk­ka­sä­ryis­tä. Tämä nel­jäs gy­ne­ko­lo­gi eh­dot­ti, et­tä pump­paa­pa est­ro­gee­ni­gee­liä kak­si pai­nal­lus­ta enem­män päi­väs­sä. Niin lonk­ka­sär­ky häi­pyi.

Edes­sä on vie­lä ko­e­pa­lan ot­to koh­dus­ta. Luo­tan sii­hen, et­tä saan kie­ru­kan ta­kai­sin ja pää­sen hor­mo­ni­hoi­don avul­la sa­maan ti­laan, jos­sa olin en­nen leik­kaus­ta.”

Ir­me­li, 63

"Ha­lu­sin van­he­ta luo­mu­na"

”Kuu­mat aal­lot al­koi­vat 54-vuo­ti­aa­na ja me­nin gy­ne­ko­lo­gil­le. Sain est­ro­gee­ni­gee­liä ja käy­tin sitä hy­vin pien­tä mää­rää yh­den ke­sän.

Huo­ma­sin, et­tä ru­pe­sin li­ho­maan. En tie­dä, joh­tui­ko se hor­mo­neis­ta, mut­ta oli tur­vot­ta­va olo. Tur­vo­tus­ta oli var­sin­kin rin­nois­sa, kuin oli­sin ol­lut ras­kaa­na. Kos­ka mi­nul­la on koh­tu tal­lel­la, käy­tin est­ro­gee­nin rin­nal­la kel­ta­rau­has­hor­mo­nia.

Lo­pe­tin hor­mo­nien käy­tön ja kuu­mia aal­to­ja kes­ti vuo­den, pari, ei­kä mui­ta oi­rei­ta ol­lut. Mi­nul­la oli sel­lai­nen olo, et­tä ha­lu­an van­he­ta luo­mu­na. Jäl­keen­päin aja­tel­len eh­kä oli­si kan­nat­ta­nut käyt­tää est­ro­gee­nia.

Avi­o­liit­too­ni vaih­de­vuo­si­oi­reet ei­vät vai­kut­ta­neet. Yh­tei­se­lä­mä al­koi ol­la lo­pus­sa, ja vain nu­kut­tiin mie­hen kans­sa vie­rek­käin.

Nyt olen vä­hän ah­dis­tu­nut ja vä­lil­lä en saa un­ta. En tie­dä, joh­tuu­ko se nai­seu­des­ta vai elä­män­ti­lan­tees­ta, eläk­keel­le jää­mi­ses­tä ja van­he­ne­mi­ses­ta.

Tuk­ka läh­tee ja on ohen­tu­nut. Voi­sin vie­lä har­ki­ta hor­mo­ni­hoi­toa, jos sai­sin it­se­ni sa­man­lai­sek­si kuin olin.”

Asi­an­tun­ti­ja­na gy­ne­ko­lo­gi Mai­ja Ka­jan.

Lue Myös