Kuka vain – pää­joh­ta­ja, yrit­tä­jä, toi­mi­hen­ki­lö tai duu­na­ri – voi sai­ras­tua tai jou­tua työ­ky­vyn ra­paut­ta­vaan ta­pah­tu­ma­ket­juun tai ta­pa­tur­maan. Elä­män epä­var­muus pais­taa kun­tou­tu­jien ter­veys­syi­den lis­tal­ta: vam­ma, myr­ky­tys, ve­ren­kier­to­e­lin­ten, her­mos­ton, sil­män tai ruo­an­su­la­tu­se­lin­ten sai­raus.

Yli puo­let kun­tou­tu­jis­ta kär­sii tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­sai­rauk­sis­ta. Rei­lu vii­den­nes kär­sii mie­len­ter­veys­häi­ri­öis­tä, ja osa heis­tä on alun pe­rin työs­sään uu­pu­nei­ta.

Jos työ­ky­vyt­tö­myys uh­kaa, am­ma­til­li­nen kun­tou­tus on var­tee­no­tet­ta­va vaih­to­eh­to elä­män laa­dun tai oman ra­ha­pus­sin kan­nal­ta.

LÄÄ­KÄ­RI TAI ESI­MIES OH­JAA

Asi­an­tun­ti­jat ko­ros­ta­vat yk­si­lön vas­tuu­ta. Omas­ta jak­sa­mi­ses­taan kan­nat­taa pu­hua avoi­mes­ti niin esi­mie­hel­le kuin työ­ter­veys­huol­toon.

On syy­tä myös pu­hua ajois­sa. Moni pu­ree ham­mas­ta ja sin­nit­te­lee ja ajau­tuu lo­pul­ta pit­kien sai­raus­lo­mien kier­tee­seen. Mitä pi­dem­pi sai­raus­lo­ma on, sitä epä­to­den­nä­köi­sem­mik­si pa­luu työ­hön ja työ­e­lä­mään yleen­sä muut­tu­vat.

Laki vel­voit­taa työ­ter­veys­huol­lon ar­vi­oi­maan työ­ky­vyn ja työ­hön pa­luun mah­dol­li­suu­den, kun sai­raus­päi­vä­ra­haa on mak­set­tu yli 90 päi­vää.

Jo täs­sä vai­hees­sa tai vii­meis­tään 150 sai­raus­lo­ma­päi­vän jäl­keen työ­ter­veys­lää­kä­ri, tai jos­kus esi­mies, oh­jaa ha­ke­maan am­ma­til­lis­ta kun­tou­tus­ta elä­ke­va­kuu­tu­syh­ti­ös­tä.

TYÖ­KY­VYT­TÖ­MYY­SE­LÄ­KE ON KAL­LIIM­PI

Am­ma­til­lis­ta kun­tou­tus­ta har­kit­ta­es­sa työn­te­ki­jä ei ole oi­keu­tet­tu työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­kee­seen, mut­ta sen to­de­taan uh­kaa­van seu­raa­vien vii­den vuo­den ai­ka­na.

Elä­keyh­tiö mak­saa kun­tou­tu­sa­jal­ta kes­ki­mää­rin noin 2 000 eu­roa kuu­kau­des­sa. Elä­ke­va­kuut­ta­jal­le työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke käy kui­ten­kin kal­liim­mak­si kuin am­ma­til­li­nen kun­tou­tus.

Mitä suu­rem­pi työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keen ris­ki on seu­raa­vi­na vuo­si­na, sitä var­mem­min yh­tiö myön­tää kun­tou­tus­tu­en. Nel­jä vii­des­tä am­ma­til­li­sen kun­tou­tuk­sen ha­ki­jas­ta saa­kin myön­tä­vän pää­tök­sen.

Elä­ke­pa­pe­rit köyh­dyt­täi­si­vät myös työn­te­ki­jää. Työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke pu­dot­taa pie­ni­palk­kai­sen­kin tu­lo­ja, ja elä­ke­ker­ty­mä py­säh­tyy kuin sei­nään. Työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke on yleen­sä köy­hyys­louk­ku.

KUN­TOU­TUS­SUUN­NI­TEL­MA KÄY­TÄN­TÖÖN

Kun kun­tou­tus­pää­tös on saa­tu, laa­di­taan kun­tou­tus­suun­ni­tel­ma.

Usein työn­te­ki­jä laa­tii sen yh­des­sä työ­ter­veys­lää­kä­rin, esi­mie­hen, työ­pai­kan hen­ki­lös­tö­vä­en tai työ­hal­lin­non kans­sa.

Jos työ­paik­kaa ei ole, apua voi saa­da kun­tou­tus­suun­ni­tel­mien te­koon pe­reh­ty­neil­tä am­mat­ti­lai­sil­ta. Pal­ve­lun mak­saa elä­ke­va­kuu­tu­syh­tiö.

Am­ma­til­li­nen kun­tou­tu­mi­nen ei tar­koi­ta lil­lu­mis­ta kyl­py­läs­sä tai kun­to­pyö­räi­lyä. Pal­jon ta­val­li­sem­paa on, et­tä kun­tou­tu­ja osal­lis­tuu työ­ko­kei­luun, työ­hön­val­men­nuk­seen tai hän kou­lut­tau­tuu ter­vey­den­ti­laan­sa so­pi­vaan, uu­teen am­mat­tiin.

Työ­ko­kei­lun, työ­hön­val­men­nuk­sen tai op­pi­so­pi­muk­sen voi to­teut­taa ny­kyi­sel­lä tai uu­del­la työ­nan­ta­jal­la.

Jos­kus har­voin kun­tou­tu­ja saa elin­kei­no­tu­kea yri­tys­toi­min­nan aloit­ta­mi­seen tai muut­ta­mi­seen.

UU­SI AM­MAT­TI ON HI­TAAM­PI TIE

Am­mat­tia vaih­ta­neet neu­vo­vat miet­ti­mään uu­den työn ar­kea ja vaa­ti­muk­sia. Vää­rä va­lin­ta voi huo­non­taa kun­tou­tu­mis­ta.

Kun­tou­tus am­ma­tin­vaih­don kaut­ta vie jopa nel­jä vuot­ta, jos kun­tou­tu­ja me­nee am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun. Elä­kei­kää lä­hes­ty­väl­le elä­ke­va­kuu­tu­syh­tiö ei kus­tan­na use­an vuo­den kou­lu­tus­ta. Op­pi­so­pi­mus on no­pea tapa saa­da uu­si am­mat­ti.

Ly­hyt kun­tou­tus kes­tää muu­ta­man kuu­kau­den. Täl­löin kun­tou­tu­ja pit­kän sai­raus­lo­man jäl­keen osal­lis­tuu työ­ko­kei­luun työ­pai­kal­laan, en­ti­ses­sä tai uu­des­sa teh­tä­väs­sä. Usein pa­laa­jaa tu­e­taan niin, et­tä työ­ai­ka on aluk­si ly­hy­em­pi.

Vaa­ti­via ti­lan­tei­ta ovat siir­ty­mi­set opis­ke­lus­ta työ­ko­kei­luun. Jos kun­tou­tuk­seen joh­ti työ­uu­pu­mus, työ­ka­ve­reil­la voi ol­la jo­tain ham­paan­ko­los­sa, kun kun­tou­tu­nut vih­doin pa­laa työ­pai­kal­le.

Hau­ras­ta kun­tou­tu­jaa aut­ta­vat hyvä esi­mies­työ, teh­tä­vien jär­jes­te­ly ja avoin suh­tau­tu­mi­nen puo­lin ja toi­sin.

KAK­SI KOL­MES­TA PA­LAA TÖI­HIN

Vas­ti­kään Val­ti­on tar­kas­tus­vi­ras­to moit­ti työ­e­lä­män kun­tou­tu­mis­ta te­hot­to­mak­si ja etäi­sek­si työn ar­jes­ta. Muis­ta kun­tou­tuk­sis­ta poi­ke­ten am­ma­til­li­nen kun­tou­tu­mi­nen usein on­nis­tuu. Jopa 70 pro­sent­tia kun­tou­tu­jis­ta pa­laa työ­e­lä­mään.

Pa­luun vaih­to­eh­to voi ol­la yh­teis­kun­nal­le kal­lis työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke. Joka työ­päi­vä 110 ih­mis­tä jää työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le.

Kun­tou­tu­ja jou­tuu ter­vey­son­gel­man­sa vuok­si lä­hes ai­na luo­pu­maan jos­tain. Sil­ti hän voi saa­da jo­tain ti­lal­le: to­teut­taa van­han unel­man­sa, op­pia uut­ta ja vie­dä elä­mää koh­ti uut­ta suun­taa. Va­ka­va­kaan sai­raus ei vält­tä­mät­tä pää­tä työ­u­raa, sil­lä teh­tä­viä pys­ty­tään rää­tä­löi­mään.

Kun oi­kein ajat­te­lee, ke­nen ta­han­sa työ­ky­ky muis­tut­taa Piu­kat pai­kat -elo­ku­van lop­pu­rep­liik­kiä: ”Ku­kaan ei ole täy­del­li­nen.”

Li­ha­mes­ta­ris­ta tuli isän­nöit­si­jä

Tam­pe­re­lai­nen li­ha­mes­ta­ri Ris­to Kol­jo­nen, 52, ha­keu­tui am­ma­til­li­seen kun­tou­tuk­seen ja sai uu­den am­ma­tin.

En­nen am­ma­tin­vaih­toa pet­ti­vät peu­ka­loi­den ni­ve­let. Li­ha­mes­ta­ri Ris­to Kol­jo­sen kä­siä sär­ki.

”Kipu oli kova. Jou­duin syö­mään vah­vo­ja sär­ky­lääk­kei­tä.”

Li­ha­mes­ta­ri sin­nit­te­li työs­sään kau­pas­sa, kun­nes sai­raus­lo­mat seu­ra­si­vat toi­si­aan. Kol­jo­nen har­kit­si työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keen ha­ke­mis­ta. Lo­pul­ta kä­det lei­kat­tiin. Hän pää­tyi ha­ke­maan kun­tou­tuk­seen.

”Ki­pu­vai­he sai vain toi­vo­maan rau­haa, jopa elä­ke­päi­viä. Toi­saal­ta tie­dän, et­ten kau­an jak­sa py­syä toi­met­to­ma­na. Har­ras­tuk­sil­la saan täy­tet­tyä il­lat.”

Hän toi­mii sa­li­ban­dy­val­men­ta­ja­na il­tai­sin. Työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke oli­si ni­pis­tä­nyt tu­lo­ja.

”Vaik­kei ole vel­kaa ja lap­set ovat ai­kui­sia, oli­si pi­tä­nyt luo­pua jois­ta­kin har­ras­tuk­sis­ta ja ete­län­mat­kois­ta.”

Työ­paik­ko­ja oli tar­jol­la: bus­si­kus­kik­si Eu­roo­pan ti­laus­lii­ken­tee­seen tai tak­si­kus­kik­si. Kä­det vain ei­vät kes­täi­si pit­kiä ajo­ja.

Kun­tou­tuk­sen avul­la Kol­jo­nen kou­lut­tau­tui op­pi­so­pi­muk­sel­la isän­nöit­si­jäk­si. Kun hän ot­ti yh­teyt­tä työ­e­lä­ke­va­kuut­ta­ja Il­ma­ri­seen, uu­si am­mat­ti oli vas­ta ky­sy­mys­merk­ki.

”Tun­sin it­se­ni, jo­ten työn pi­tää edes pik­kai­sen kiin­nos­taa”.

Sat­tu­moi­sin Kol­jo­nen jut­te­li tut­ta­val­le, joka mai­nit­si isän­nöin­ti­a­lan. Hän muis­ti val­men­ta­mi­sen kaut­ta tun­te­van­sa yh­den isän­nöin­tiy­ri­tyk­sen omis­ta­jan. Hän soit­ti oi­tis Tap­sal­le, eli TS-Isän­nöin­ti­pal­ve­lun toi­mi­tus­joh­ta­ja Ta­pa­ni Läh­teen­mä­el­le.

Isän­nöit­si­jän työ vai­kut­ti si­säl­tä­vän so­pi­vas­ti it­se­näi­syyt­tä ja sä­pi­nää.

”Asi­a­kas soit­taa ja huu­taa. Ei ai­na sano ni­me­ään ei­kä it­se tie­dä, mis­sä asun­to-osa­keyh­ti­ös­sä asuu”, Kol­jo­nen ku­vai­lee ää­rim­mäis­tä, mut­ta ta­val­lis­ta työ­ti­lan­net­ta.

Esi­mies on ih­me­tel­lyt, kun työ­pai­kan tu­lo­kas saa ih­mi­set lep­py­mään. Mu­ka­vat työ­ka­ve­rit TS-isän­nöin­ti­pal­ve­lus­sa ovat opet­ta­neet enem­män kuin isän­nöit­si­jän kou­lu­tus.

Etä­o­pis­ke­lua ja lä­hi­päi­viä si­säl­tä­vä kou­lu­tus sekä työ­ko­kei­lu vaih­tui­vat ke­sä­kuus­sa 2013 työ­suh­teek­si. Kol­jo­sen palk­ka al­koi juos­ta.

Peh­meä las­ku aut­toi töi­hin pa­luus­sa

Suu­hy­gie­nis­ti Ei­ja Laak­so, 60, jou­tui sai­raus­lo­mal­le oi­ke­an kä­den ni­vel­ri­kon vuok­si. Am­ma­til­li­nen kun­tou­tus toi hä­net ta­kai­sin töi­hin.

Syy­hy­gie­nis­ti Ei­ja Laak­so jou­tui sai­raus­lo­mal­le oi­ke­an kä­den pa­han ni­vel­ri­kon vuok­si. Hän jo­not­ti en­sin eri­kois­lää­kä­ril­le ja sit­ten leik­kauk­seen.

”Oli­sin toi­vo­nut, et­tä sai­raus­lo­man ajan oli­sin saa­nut teh­dä mui­ta töi­tä työ­pai­kal­la­ni”, sa­noo Laak­so, joka työs­ken­te­lee ko­ti­kau­pun­gis­saan Hy­vin­kääl­lä Oral Ham­mas­lää­kä­ri­a­se­mal­la.

Työ­ter­veys­lää­kä­ri oh­ja­si Laak­son ha­ke­maan am­ma­til­lis­ta kun­tou­tus­ta, ja hän pa­la­si töi­hin rei­lun vuo­den tau­on jäl­keen.

Pit­kän sai­raus­lo­man jäl­keen hän teki aluk­si puo­li­kas­ta työ­päi­vää. Hän sai sil­ti täyt­tä palk­kaa, sil­lä työ­e­lä­ke­va­kuu­tu­syh­tiö mak­soi ly­hen­ne­tyn työ­a­jan ero­tuk­sen työ­nan­ta­jal­le.

”Kyn­nys pa­la­ta ma­dal­tui, kos­ka aloi­tin peh­me­äl­lä las­kul­la.”

Peh­meä las­ku si­säl­si pait­si ly­hen­ne­tyn työ­a­jan, myös pa­laa­jan työ­ky­vyl­le so­pi­vaa työ­tä, aluk­si vas­taa­no­tos­sa, sit­ten ham­mas­hoi­ta­ja­na ja omas­sa työs­sä, suu­hy­gie­nis­ti­nä. Tu­tut asi­ak­kaat iloit­si­vat, kun hän pa­la­si. Työ­ka­ve­rit va­lit­ti­vat, et­tä Laak­so on ylie­ner­gi­nen.

”Ta­ju­sin työ­pai­kan so­si­aa­lis­ten suh­tei­den ja työs­tä tu­le­van sään­nöl­li­sen päi­vä­ryt­min tär­key­den.”

Laak­so ei ih­met­te­le, jos joku pit­kän pois­sa­o­lon jäl­jil­tä ajau­tuu pois työ­e­lä­mäs­tä. Työs­sä tu­lee koko ajan uut­ta tie­toa, ja työ­yh­tei­sös­tä­kin voi er­kaan­tua. Laak­so to­sin kävi sai­raus­lo­mal­la usein työ­pai­kal­la.

Hän neu­voo pa­laa­jaa jous­ta­maan:

”Ei heti pidä sa­noa, et­tei pys­ty te­ke­mään jo­tain, vaan ai­na voi ko­keil­la.”

Laak­so on jäl­leen sai­raus­lo­mal­la. Va­sen käsi lei­kat­tiin huh­ti­kuus­sa, ja sai­raus­lo­ma päät­tyy hei­nä­kuus­sa. Hän ei hai­kai­le olo­neu­vok­sek­si.

”Sa­noin esi­mie­hel­le, et­tä kah­den ja puo­len vuo­den pääs­tä olen si­jais­rin­gis­sä, eli teen elä­ke­läi­se­nä keik­kaa.”

TII­NA TORP­PA TEKS­TI / JUK­KA SAL­MI­NEN KU­VAT