Äi­dil­lä­ni, Kyl­lik­ki Heik­ki­sel­lä oli lei­po­mo ja kah­vi­la sekä tori- ja hal­li­kaup­pa. Minä, au-lap­si, pe­rin yri­tyk­set 16-vuo­ti­aa­na, kun äi­ti­ni kuo­li. Serk­ku­ni veti aluk­si ta­lou­sa­si­oi­ta, ja hyvä hen­ki­lö­kun­ta teki töi­tä en­ti­sel­lä ru­tii­nil­la.

Äi­ti­ni oli koko elä­män­sä puo­lus­ta­nut lii­ke-elä­mäs­sä ole­mis­taan. Mi­nun vuok­se­ni hän oli kai­ken teh­nyt. Tus­ka oli suu­ri, kun yri­tys meni kon­kurs­siin hal­lit­se­mat­to­man ta­lou­den­pi­don ta­kia 1983.

Olin 28-vuo­ti­as kol­men lap­sen yk­sin­huol­ta­ja.

Rak­kau­des­ta lap­siin sel­vi­sin. Myin leh­tiä ko­toa ja asuin vuok­ral­la. Ny­kyi­sen elä­män­kump­pa­ni­ni ta­pa­sin 1986.

Opis­ke­lin ai­kui­se­na ko­ti­ta­lous­tek­ni­kok­si. Kun val­mis­tuin 1996, oli Kuo­pi­on kau­pun­gil­la au­ki kir­jas­to­kah­vi­lan vuok­ra­so­pi­mus. Tein tar­jouk­sen ja tärp­pä­si.

Tu­len töi­hin tu­kun kaut­ta, sil­lä ke­sä­kah­vi­las­sa ei ole va­ras­to­ti­lo­ja. Teen ta­va­roi­den toi­mi­tuk­sia ja ko­kous­kah­vi­tuk­sia, mikä on ki­vaa. Asi­a­kas­pal­ve­lus­sa olen vä­hän, sil­lä ja­lat ei­vät jak­sa. Myös ol­ka­ni­vel uu­sit­tiin ke­vääl­lä. Har­mit­taa, et­tä pul­la on mais­tu­nut lii­an hy­väl­tä. Oli­si kan­nat­ta­nut hoi­taa it­se­ään enem­män.

Kah­vi­la­ni ovat vuok­ra­so­pi­muk­sil­la, mut­ta sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kuka sei­nät omis­taa. Las­ken ai­na, mon­ta­ko asi­a­kas­ta pi­tää pal­vel­la, en­nen kuin pank­ki­kort­ti­lai­te tai pu­he­lin­lu­et­te­lo­tie­to on mak­set­tu.

Tyy­ty­väi­set asi­ak­kaat ovat työ­ni ko­ho­koh­ta.

Tyk­kään ol­la te­ke­mi­sis­sä ih­mis­ten kans­sa. Lap­sen­lap­si ky­syi­kin, on­ko si­nun, mum­mo, pak­ko ju­tel­la jo­kai­sen kans­sa to­ril­la. Tyk­kään myös jär­jes­tö­e­lä­mäs­tä. Olen toi­mi­nut Kuo­pi­on ja Sa­von yrit­tä­jis­sä, mut­ta en enää ole hal­li­tuk­ses­sa.

Suur­ta mie­li­hy­vää an­ta­vat las­ten­lap­set, jois­ta van­hin pää­see ri­pil­le ja nuo­rin on vii­den kuu­kau­den ikäi­nen.