Kasvava määrä rahakkaista ihmisistä haluaa olla hyveellisiä sijoittaessaan. Monet suomalaiset kieltäytyvät sijoituksista yhtiöihin, joiden liiketoimintaan sisältyy esimerkiksi aseiden, alkoholin tai tupakan valmistusta tai kauppaa.
Katolisen hyveellisen sijoittajan salkkuun ei kelpaa esimerkiksi aborttien kanssa tekemisissä olevan yhtiön osakkeet. Hyveellinen islamilainen välttää muun muassa sijoituskohteet, joissa ansainta perustuu korkoinstrumentteihin tai sianlihan ravintokäyttöön.
On monia muitakin perusteita ohjata varojaan pois pahuuden edistämisestä. Hyveellisyys on kulttuurisidonnaista ja viime kädessä yksilöllistä.
Hyveellisyyden ohjaama sijoittaminen voi saada aikaan ainakin sijoittajalle itselleen hyvän mielen: en edistä varoillani vääränä pitämääni toimintaa. Jos kieltäytyminen on julkista eli se mainitaan esimerkiksi sijoittavan yhteisön julkaisemissa sijoitusperiaatteissa, eettinen kanta välittyy myös väärintekijöille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Voi syntyä vaikka kansanliike.
Mielestäni kerrottuun hyveellisyyteen liittyy eettinen ongelma. Kun kyse on kuitenkin lain sallimasta ja joka tapauksessa toteutettavasta toiminnasta, onko oikein jättää se kokonaan etiikasta piittaamattomien omistajaohjaukseen? Ainakin itseäni pelottaisi jättää esimerkiksi aseiden, alkoholin tai tupakan kauppa pelkästään pahisten tai piittaamattomien teknokraattien käsiin.
Eettisyyteen kuuluu hyveellisyyden lisäksi vastuullisuus. Vastuullisuuden kriteerit ymmärretään usein yleispäteviksi – tosin hyveellisyyden tavoin vastuullisuuttakin on monenlaista. YK:n esittämiin vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin kuuluu muun muassa sitoutuminen edistämään ympäristön, yhteiskunnan ja hyvän hallinnoinnin prosesseja sekä omin toimenpitein että raportoinnissa.
Markkinoilla on runsaasti rahastoja, jotka ovat sitoutuneet näiden periaatteiden mukaiseen sijoituspolitiikkaan. Kriteerit ovat siinä määrin yleisiä, että valtaisasta yritysten lukumäärästä vain pieni osa ei niitä täytä.
Tämä merkitsee myös sitä, ettei yritys tai sijoittaja menetä vastuullisuutensa vuoksi tuottoa tai arvonousua vastuuttomaan verrattuna. Sijoittaja ei tarvitse vastuuttoman yrityksen osakkeita tuottonsa kasvattamiseen; vastuullisuus ei maksa hänelle mitään.
Vastuullisella sijoittamisella on ollut se merkitys, että useat pörssiyhtiöt ovat karsineet toiminnastaan osat, jotka estäisivät niiden osakkeiden kuulumisen vastuullisten rahastojen salkkuihin.
Vastuullinen rahastosijoittaja on puolestaan onnistunut ulkoistamaan vastuunkannon; kun joku toinen on tehnyt sijoitusten kohdevalinnat, omakohtaisilta eettisiltä valinnoilta on vältytty.
Rahastokauppiaatkin voivat olla tyytyväisiä: ottamalla valikoimaan eettisiä rahastoja asiakkaiksi voidaan saada etiikkansa ulkoistaneet ja kirstuun myös heidän puhtoista rahaa.
Omasta mielestäni etiikan ulkoistaminen ei ole ongelmatonta, koska se saattaa vaarantaa ja vähentää
vastuullisuuden vaatimustason kasvua ja eettisten vaatimusten yleistä esiin tuomista sijoituskriteerinä. On vaarana, että vastuullisuudesta tulee vain muoto, josta yhtiöt selviävät toistamalla mallinmukaista tekstiä raporteissaan.
Onpa markkinoilla joskus haluttu erottaa eettisyys ja vastuullisuus toisistaan. Eläkevakuuttaja Ilmarinen on julistanut, ettei se ole eettinen sijoittaja: kun yhtiössä on satojen tuhansien ihmisten eläkevarat, yhtiö ei voi tietää heidän arvojaan.
Vastuullinen Ilmarinen kylläkin kertoo olevansa: se sijoittaa vain yhtiöihin, jotka noudattavat kaikkia kansainvälisesti hyväksyttyjä lakeja, periaatteita ja sopimuksia.
Tavanomaista on sisällyttää eettisen sijoittamisen osaksi myös vastuullisuus.
Ilmarisen verran etiikkaa mielestäni jokaisen sijoittajan on syytä sijoituskohteeltaan vaatia.
Perusteluksi ei tarvita sijoittajan hyveellisyyttä. Perusteluksi riittää, että ellei lakeja ja yleisiä asianmukaisen toiminnan periaatteita noudateta, saatetaan ottaa jopa yrityksen jatkuvuuden vaarantava riski.
Muutoin olen aika epäileväinen yritysten hyveiden suhteen; luulen, että yrityksille hyvettä tärkeämpää on voiton ja osakkeen arvon kasvun tavoittelu omistajille sekä etujen saaminen yritysjohdolle – lakeja noudatetaan ja eettisten rahastojen kyselyihin vastataan eettisesti.
Yksittäisen sijoittajan etiikan koetinkivi on mielestäni sijoituskohteen valintaa enemmän ”saaliin” käyttäminen. Mielestäni ei ole erityisen eettistä sallia hyveen nimissä huonoa tuottoa tai kohtuuttoman riskin ottamista – sellaisesta, kun ei hyvää seuraa.
Esimerkiksi 1990-luvun pankkikriisi näytti, mitä ongelmien hoitamatta jättämisestä tai hoidon lykkäämisestä voi seurata. Jo pitkään oli nähty, että Suomenkin rahoitusmarkkinat olivat siirtymässä sääntely-yhteiskunnasta säänneltyyn markkinatalouteen. Samalla tiedettiin, että suomalaisilla pankeilla oli konttoreita, henkilökuntaa ja kustannuksia asiakasta kohden rutkasti muita länsipankkeja enemmän.
Ikäviin tervehdyttämistoimiin ei vain ryhdytty ja sitten rysähti. Yksi pankkiryhmä kaatui, muut olivat syvällä ongelmissa. Massairtisanomiset johtivat pitkiin työttömyysjaksoihin ja ihmisten tragedioihin, työmarkkinat eivät nielleet pitkää kilometritehtaalaisten jonoa.
Jos läksyt tehdään ajallaan, ikävätkin, sopeutuminen käy helpommin, ja suurempi osa ihmisistä saa nauttia leipänsä jatkuvuudesta.
Jälkiviisaus ei ole eettinen laji. Piittaamattomuudesta oppiminen kuitenkin on. Jos pörssikurssi nousee yt-ilmoituksen tai yritysjohtajan saamien potkujen seurauksena, nousu kertoo toivon pilkahduksesta: yritys taitaa sittenkin säilyä ja pärjätä kilpailussa.
Sijoittajan ja yritysjohdonkin etiikka on todellisessa puntarissa, kun saalis eli osinko, myyntivoitto, bonus tai optiovoitto on kädessä: kuinka suuren osan siitä käytän hyveinä pitämieni asioiden edistämiseen? Se on täysimääräisesti vaikutettavissani.
JUURI NYT
◗ Nyt odotetaan tulosjulkistuksia vuodelta 2013: odotettavissa on positiivisia yllättäjiä ja pettymyksen tuottajia. Ainakin muutama yritysjohtaja saa lähteä. Jos osakekurssi nousee, kyse ei ole markkinoiden vahingonilosta, vaan uskosta positiiviseen muutokseen.
◗ Eettiset rahastot tarjoavat Sinulle hyvää omaatuntoa valitsemiensa eettisten sijoitusten parissa: muista, ettei hyvän omantunnon (jos se etiikka ulkoistamalla on saavutettavissa) tarvitse maksaa huonoa omaatuntoa enempää. Tutki eettisen rahaston kaikki kustannukset yhtä tarkasti kuin ”tavallisenkin”.
◗ Muista, ettei yritysten eettisyydessä tosiasiassa ole suuria eroja – kun roistot tai roistoutta lähellä olevat poikkeukset on karsittu. Todellinen eettisyytesi punnitaan saamasi tuoton käytössä. Tätä päätöstä et voi ulkoistaa, se näkyy siinä, kuinka suuren osan saamastasi tuotosta pidät itse. Harva hyvä asia on ilmainen, panoksellasi on monta odottajaa.
Jarmo Leppiniemi
Oma Aika 912014
KIRJOITTAJA ON KAUPPATIETEIDEN TOHTORI JA PROFESSORI AALTO-YLIOPISTOSSA. HÄN TOIMI PITKÄÄN OSAKESÄÄSTÄJIEN KESKUSLIITON PUHEENJOHTAJANA JA ON NYKYÄÄN SEN KUNNIAPUHEENJOHTAJA.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA