Pel­kä­sin kou­lun lau­lu­ko­kei­ta. Luok­ka­ka­ve­rit tirs­kui­vat, kun hy­vä­nä op­pi­laa­na en pär­jän­nyt­kään lau­lus­sa. Ar­mo­kuu­to­nen las­ki kes­ki­ar­vo­a­ni. Jos­kus sain vain vii­van. Ko­to­na em­me lau­la­neet, mut­ta meil­lä oli pi­a­no. Opin nuo­tit äi­din oh­jauk­ses­sa. Op­pi­kou­lun or­kes­te­ris­sa soi­tin obo­e­ta.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä lau­lu­tai­to­ni sai uu­den ko­lauk­sen. Olim­me vel­je­ni häis­sä Ka­na­das­sa. Lau­loim­me kir­kos­sa. Mor­si­a­men veli kuit­ta­si: ᾽Po­jat, so­vi­taan­ko, et­tä en­si sun­nun­tai­na et­te lau­la. Se kuu­los­ti ju­ma­lan­pil­kal­ta.᾽

Vuon­na 2006 tyt­tä­ren­poi­ka­ni in­nos­tui ki­ta­ran­soi­tos­ta. Muis­tin kel­la­ris­sa lo­ju­van Lan­do­lan, ja pa­lau­tin mie­leen sor­mi­tuk­sia ja soin­tu­ja.

Itä-Hel­sin­gin mu­siik­ki­o­pis­ton sä­vel­ta­pai­lun leh­to­ri Heik­ki Va­ris aloit­ti eläk­keel­le jää­ty­ään vuon­na 2010 lau­lu­kou­lun Laa­ja­sa­lon kir­kol­la. Kuo­rois­sa lau­la­nut vai­mo­ni eh­dot­ti, et­tä täs­sä oli­si si­nul­le ti­lai­suus. Va­rik­sen mis­sio on, et­tä kaik­ki op­pi­vat lau­la­maan. Ajat­te­lin, et­tä on sii­nä sar­kaa.

Lau­lu­kou­lu pe­rus­tuu un­ka­ri­lai­sen Zoltán Kodá­lyn kon­sep­tiin, jos­sa ope­tel­laan in­ter­val­le­ja las­ten- ja kan­san­lau­lu­jen avul­la. Alus­sa vei­va­sim­me pa­ria nuot­tia.

Huo­ma­sin ää­nen löy­ty­vän ja sain on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia, sil­lä Va­rik­sen lau­lu­kou­lus­sa ei ar­vos­tel­la toi­sia. Heik­ki on myös us­ko­ma­ton opet­ta­ja: kär­si­väl­li­nen ja kan­nus­ta­va.

Lau­lam­me joka kes­ki­viik­ko tun­nin vir­siä, tun­nin kuo­ros­sa ja tun­nin sä­vel­ta­pai­lua. Huo­maan ke­hit­ty­nee­ni ja naut­ti­va­ni lau­lus­ta. Ta­voi­tan it­se­ni hy­räi­le­mäs­tä joka päi­vä.

Ki­ta­ran sä­es­tyk­sel­lä lau­lan vai­mo­ni kans­sa kak­si­ää­ni­siä lau­lu­ja ja käym­me yh­teis­lau­lu­ti­lai­suuk­sis­sa. Ki­ta­ran sä­es­tyk­sel­lä pys­tyn myös ole­maan lau­lu­so­lis­ti­na.

Lau­lu ak­ti­voi laa­jo­ja alu­ei­ta ai­vois­sa, eli käyn­nis­sä on var­si­nai­nen ai­vo­myrs­ky. Se on myös li­has­työ­tä. Tois­tot aja­vat ää­nen li­has­muis­tiin.

Jo Roo­man val­ta­kun­nan ai­ka­na Pli­nius van­hem­pi sa­noi tai­de­maa­la­ri Apel­lek­sel­le: ᾽Nul­la dies sine li­nea, ei päi­vää il­man vii­vaa.᾽ Mi­nul­la ei ole päi­vää il­man nuot­tia.

VA­RIK­SEN LAU­LU­KOU­LU VER­KOS­SA: LAU­LU­KOU­LU.IH­MO.FI