Su­si­jen­gin kap­tee­ni Shawn Huff kaa­taa kah­via vaa­le­an­pu­nai­seen muu­mi­mu­kiin Huf­fin per­heen ri­vi­ta­lon olo­huo­nees­sa Hel­sin­gin Vuo­saa­res­sa. Shaw­nin van­hem­mat, ko­ri­pal­lo­val­men­ta­ja Leon Huff ja opet­ta­ja Kris­tii­na Huff, ovat tul­leet kah­vil­le.

He ker­to­vat, kuin­ka Shawn aloit­ti ko­ri­pal­lon.

– En pa­kot­ta­nut Shaw­nia pe­laa­maan, Leon sa­noo.

Shawn aloit­ti­kin ko­ri­pal­lon ”iäk­kää­nä”, 12-vuo­ti­aa­na. Pie­nem­pä­nä hän­tä kieh­toi­vat enem­män ul­ko­lei­kit ka­ve­rei­den kans­sa.

– Mut­ta kun halu pe­la­ta syt­tyi, ha­lu­sin heti am­mat­ti­lai­sek­si, Shawn sa­noo.

Suo­mes­sa oli hy­vää ruo­kaa

Shaw­nin isä Leon Huff tuli Suo­meen vuon­na 1975 pe­laa­maan ko­ri­pal­loa Jo­en­suun Ka­ta­jaan. 25-vuo­ti­as jenk­ki oli jouk­ku­een en­sim­mäi­nen ul­ko­maa­lai­nen pe­laa­ja.

Leon Huff kas­voi seit­sen­lap­si­ses­sa per­hees­sä Il­li­nois’n osa­val­ti­os­sa Al­to­nis­sa. Ko­ri­pal­lo vei hä­net kah­dek­si vuo­dek­si Ju­ni­or Col­le­geen Tek­sa­siin. Ur­hei­li­jat oli­vat kou­lun ai­no­at mus­tai­hoi­set. Ra­sis­mi oli jo­ka­päi­väis­tä. Sit­ten Leon opis­ke­li Dra­ken yli­o­pis­tos­sa. Hän ei jat­ka­nut suo­raan ko­ri­pal­lo­am­mat­ti­lai­se­na, vaan teki mui­ta töi­tä.

En­nen muut­toa Jo­en­suu­hun Leon oli käy­nyt Suo­mes­sa ker­ran. USA:n maa­jouk­kue teki 1974 tur­naus­mat­kan Neu­vos­to­liit­toon ja pe­la­si pa­la­tes­saan ot­te­lut Hel­sin­gis­sä ja Lah­des­sa.

– Suo­mes­sa oli hy­vää ruo­kaa, ja söim­me pal­jon, Leon vit­sai­lee.

Tä­nään Leon Huf­fia pi­de­tään yh­te­nä suo­ma­lai­sen pää­sar­ja­ko­ri­pal­lon mer­kit­tä­vim­mis­tä pe­laa­jis­ta. Hän lo­pet­ti pe­liu­ran­sa vas­ta 45-vuo­ti­aa­na, 1995. Hän siir­tyi val­men­ta­jak­si ja val­men­taa vie­lä­kin, vaik­ka on jo an­sai­tul­la eläk­keel­lä.

Ero ei hai­tan­nut van­hem­muut­ta

Leon koh­ta­si Hel­sin­ki Klu­bil­la Kris­tii­nan vuon­na 1981. Se oli me­noa. Koti pe­rus­tet­tiin Ja­ko­mä­en­tie kuu­teen. Shawn ja pik­ku­ve­li Mic­ha­el syn­tyi­vät.

Nyt Shaw­nin lap­suus­seu­tu on ka­don­nut, Ja­ko­mä­en ko­ti­ta­lo on pu­ret­tu.

Van­hem­mat ero­si­vat nii­hin ai­koi­hin, kun Shawn meni ylä­as­teel­le. Isä Leon jäi asu­maan Ja­ko­mä­keen. Äi­ti Kris­tii­na muut­ti poi­kien kans­sa Ori­o­nin­ka­dul­le, Her­man­niin. Po­jat asui­vat vuo­ro­tel­len kum­man­kin luo­na.

– Eros­ta huo­li­mat­ta isän ja äi­din van­hem­muus ei kär­si­nyt. Lo­mis­ta so­vit­tiin yh­des­sä, ja ar­ki su­jui kit­kat­ta, Shawn ker­too.

Bus­sis­sa luin läk­sy­jä ja nu­kuin

Shaw­nin har­joi­tus- ja pe­li­ka­len­te­ri ryt­mit­ti ar­jen, vii­kon­lo­put ja lo­mat. Se työl­lis­ti eri­tyi­ses­ti äi­tiä. Kris­tii­na ei seis­syt ken­tän lai­dal­la vaan huol­si. Kus­kaa­mis­ta oli pal­jon, sil­lä har­joi­tus­ten li­säk­si ot­te­lui­ta oli vii­koit­tain. Pe­su­ko­ne pyö­ri jat­ku­vas­ti, ja Kris­tii­na vit­sai­lee, et­tä kui­vaus­rum­pu on maa­il­man pa­ras kek­sin­tö.

Ruo­an tar­ve oli kä­sit­tä­mä­tön.

– Läm­min­tä ruo­kaa oli ol­ta­va tar­jol­la jat­ku­vas­ti. Pik­ku vä­li­pa­loil­la ei oli­si pär­jät­ty, Kris­tii­na ker­too.

Kris­tii­na ja Shawn kiit­tä­vät myös Hel­sin­gin jouk­ko­lii­ken­net­tä. Rei­tit har­joi­tuk­siin ja pe­lei­hin et­sit­tiin pu­he­lin­lu­et­te­lon kart­ta­o­si­os­ta.

– Luin läk­sy­jä bus­sis­sa. Jos­kus nu­kah­te­lin niin, et­tä me­nin py­sä­kin ohi, Shawn ker­too.

En ha­lun­nut isää kat­so­moon

Shawn sa­noo ol­leen­sa aluk­si huo­no pe­laa­ja. Ko­rien teko ei su­ju­nut, ei­kä hän osan­nut ot­taa paik­kaan­sa pe­li­ken­täl­lä.

– Hä­vet­ti niin pal­jon, et­ten ha­lun­nut isän tu­le­van kat­so­maan pe­le­jä­ni eka­na vuon­na. Ha­lu­sin ol­la en­sin tar­peek­si hyvä, hän ker­too.

Leon-isä kun­ni­oit­ti toi­vet­ta. It­se­kin kah­den lap­sen isä­nä Shawn ar­vos­taa sitä, sil­lä tot­ta kai van­hem­pa­na ha­lu­ai­si ol­la pe­leis­sä tu­ke­mas­sa las­taan.

Seu­rat­ree­nien li­säk­si Shawn pal­lot­te­li ul­ko­na sään sal­lies­sa ja pe­la­si Ki­sa­hal­lis­sa ka­ve­rei­den kans­sa. Vuo­des­sa hän oli yk­si jouk­ku­een­sa par­hais­ta pe­laa­jis­ta.

– En oli­si voi­nut us­koa niin no­pe­aan ke­hi­tys­vauh­tiin. Poi­ka edis­tyi no­pe­am­min kuin minä nuo­re­na, Leon sa­noo.

ha­lu­sin ko­kea yli­o­pis­to­ko­ri­pal­lon

Äi­ti piti sil­mäl­lä Shaw­nin kou­lun­käyn­tiä. Po­jan kes­ki­ar­vo keik­kui yh­dek­säs­sä, jo­ten huol­ta ei ol­lut.

– Pe­ri­aat­tee­ni oli, et­tä jos kou­lun­käyn­ti ei suju, ko­ris­ta­kaan ei pe­la­ta, Kris­tii­na sa­noo.

Mä­ke­län­rin­teen ur­hei­lu­lu­ki­on jäl­keen Shaw­nin piti päät­tää, pes­tau­tu­a­ko am­mat­ti­lai­sek­si Eu­roop­paan vai läh­te­ä­kö opis­ke­le­maan.

– En ko­ke­nut ole­va­ni vie­lä val­mis am­mat­ti­lai­sek­si. Tar­vit­sin ai­kaa kyp­syä pe­laa­ja­na ja ih­mi­se­nä.

Shawn ja Leon lä­het­ti­vät VHS-ka­se­teil­la ot­te­lu­näyt­tei­tä At­lan­tin yli. Shawn sai 2003 sti­pen­din Val­pa­rai­son yli­o­pis­toon In­di­a­naan.

– Van­hem­mil­la­ni on aka­tee­mi­nen kou­lu­tus. Ajat­te­lin, et­tä tut­kin­to on hyvä tur­va­verk­ko, jos ta­pah­tuu ikä­viä asi­oi­ta. Ha­lu­sin myös ko­kea ame­rik­ka­lai­sen yli­o­pis­to­ko­ri­pal­lon, Shawn ker­too.

Ame­ri­kas­sa Shawn it­se­näis­tyi

Shawn ja Kris­tii­na muis­te­le­vat, et­tä ero it­ket­ti, sil­lä tuol­loin ei ol­lut sa­man­lai­sia kei­no­ja pi­tää yh­teyt­tä kuin nyt. Kris­tii­na kui­ten­kin iloit­si poi­kan­sa rat­kai­sus­ta. Hän tie­si tä­män pär­jää­vän.

Shawn ker­too, et­tä yli­o­pis­toon tul­laan hy­vin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Opis­ke­lu­ka­ve­reil­la oli eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä. Oli ai­nut­laa­tuis­ta koh­da­ta uu­sia ih­mi­siä.

Kun Kris­tii­na mat­kus­ti Ame­rik­kaan ter­veh­ti­mään poi­kaan­sa, hän tun­si yl­peyt­tä. Shawn oli it­se­näis­ty­nyt en­ti­ses­tään ja hoi­ti hie­nos­ti opis­ke­lun ja ur­hei­lun.

– Ame­ri­kas­sa opis­ke­lu on te­ho­kas­ta. Op­pi­tun­tien li­säk­si an­ne­taan hir­veä mää­rä läk­sy­jä. Opet­te­lin kym­men­sor­mi­jär­jes­tel­män, jot­ta pys­tyin kir­joit­ta­maan kaik­ki es­seet ja ana­lyy­sit, Shawn ker­too

Ame­ri­kas­sa opi­nah­jot rek­ry­toi­vat huip­pu­pe­laa­jia ym­pä­ri maa­il­maa ja ki­saa­vat kes­ke­nään ur­hei­lu­kun­ni­as­ta. Myös koko lä­hiyh­tei­sö elää vah­vas­ti mu­ka­na.

– Käsi sy­dä­mel­lä lau­le­taan ot­te­lun alus­sa kan­sal­lis­lau­lu. Pie­ni yli­o­pis­to on kau­pun­gin yl­peys. In­di­a­nas­sa tär­kein laji oli mies­ten ko­ri­pal­lo, Shawn sa­noo.

Shawn nou­si yli­o­pis­ton­sa par­hai­den ur­hei­li­joi­den jouk­koon. Li­säk­si hän me­nes­tyi opin­nois­sa. Hän val­mis­tui so­si­o­lo­gi­an ja kri­mi­no­lo­gi­an kan­di­daa­tik­si.

Ko­ri­pal­lo opet­taa ris­ki­not­toa

Shawn Huf­fin pe­li­lem­pi­ni­mi on Link­ku­veit­si. Se­li­tys kuu­luu niin, et­tä link­ku­veit­si on tar­peel­li­nen ja sil­lä voi teh­dä vaik­ka mitä. Se ei kui­ten­kaan ole eri­kois­veit­si.

– Osaan enem­män kuin yh­den asi­an, mut­ta en ole min­kään alu­een eri­tyi­so­saa­ja, Shawn se­lit­tää.

Ko­ri­pal­lon an­si­os­ta hän on us­kal­ta­nut heit­täy­tyä epä­var­moi­hin ti­lan­tei­siin, ot­taa ris­ke­jä ja teh­dä vir­hei­tä. Vaa­tii myös ko­via her­mo­ja ajaa ko­ril­le tai puo­lus­taa, kun vas­tus­ta­ja juok­see päin.

– Ko­ri­pal­lo on kon­tak­ti­la­ji, jos­sa ol­laan hy­vin lä­hek­käin. Sitä ajat­te­lee ot­ta­van­sa kol­hu­ja vas­taan jouk­ku­een edes­tä. Olen op­pi­nut hy­väk­si kaa­tu­jak­si, en kaa­du pää edel­lä, Shawn ker­too.

Jouk­ku­e­pe­laa­jan on tär­kein­tä ym­mär­tää roo­lin­sa ryh­mäs­sä. Li­säk­si ku­vi­oi­ta on tree­nat­ta­va ja ko­re­ja hei­tet­tä­vä.

– Ase­tin lä­hi­ta­voit­tei­ta osaa­mi­sel­le­ni. Kun saa­vu­tin ne, ase­tin uu­det ta­voit­teet. Tuol­loin ei lan­nis­tu, Shawn neu­voo.

Lap­set opet­ta­vat suh­teel­li­suu­den­ta­jua

Kris­tii­na Huff pal­jas­taa, et­tä per­heen mie­het ovat kil­pai­lu­hen­ki­siä. Ai­na pi­tää yrit­tää voit­taa, vaik­ka ky­sees­sä oli­si kort­ti­pe­li. Le­o­nis­ta oli kä­sit­tä­mä­tön­tä vain pal­lo­tel­la.

– Ihai­len Shaw­nin tai­toa pe­la­ta. Kä­sit­tä­mä­tön kont­ras­ti on ha­lus­sa voit­taa ja sii­nä, mi­ten pääs­tä tap­pi­on yli, Kris­tii­na sa­noo.

Shawn to­te­aa, et­tei pe­lis­sä voi jää­dä su­re­maan pal­lon me­ne­tys­tä. Ko­rin jäl­keen ei voi jää­dä juh­li­maan, sil­lä peli jat­kuu heti. Vir­heet on opit­ta­va unoh­ta­maan. Kat­seen on ol­ta­va koko ajan tu­le­vai­suu­des­sa. Tap­pi­ot on kä­si­tel­tä­vä no­pe­as­ti.

– Hä­vi­ön kir­vel­les­sä on muis­tet­ta­va, et­tä lä­him­mät ih­mi­set tu­ke­vat si­nua. Tap­pi­on mur­het­ta ei saa kaa­taa hei­dän pääl­leen, vaan on otet­ta­va oma het­ki.

Myös lap­set ovat opet­ta­neet Shaw­nil­le suh­teel­li­suu­den­ta­jua.

– Kun tu­len ko­tiin, lap­set ky­sy­vät, ”dad­dy, voi­tit­te­ko pe­lin”. Jos sa­non ei, hei­dän seu­raa­va kom­ment­tin­sa voi ol­la ”mä söin hot­do­gin”.

Nur­kas­sa sei­soo vii­si­vuo­ti­aan No­e­lin ko­ri­pal­lo­te­li­ne. Pa­raa­ti­pai­kal­la on kol­me­vuo­ti­aan Mi­lan keit­ti­ö­le­lu­set­ti pui­si­ne ko­din­ko­nei­neen.

– Mum­ma, Til­dan äi­ti, on hank­ki­nut ne net­ti­kirp­pu­to­reil­ta, Shawn ker­too.

Ko­to­na on rau­hal­lis­ta, sil­lä lap­set ovat päi­vä­ko­dis­sa. Shaw­nin puo­li­so Til­da on ylei­sur­hei­lu­har­joi­tuk­sis­sa.

Ra­sis­mi on pie­nie­leis­tä

Suo­men maa­jouk­ku­ees­sa Shawn on pe­lan­nut vuo­des­ta 2003. Hei­nä­kuus­sa 2015 hä­net va­lit­tiin sen kap­tee­nik­si Han­no Möt­tö­län 15-vuo­ti­sen kau­den jäl­keen.

Shawn pi­tää va­lin­taa suu­re­na kun­ni­a­na. Hän jou­tui miet­ti­mään, mil­lai­sia odo­tuk­sia hä­neen koh­dis­tuu ja kuin­ka hän ky­ke­nee vas­taa­maan nii­hin.

– Olen oma it­se­ni ja py­rin ot­ta­maan pe­laa­jat huo­mi­oon, et­tei ku­kaan ko­ki­si jää­vän­sä ul­ko­puo­li­sek­si. Yri­tän an­taa jouk­ku­eel­le sitä, mitä se kul­loin­kin tar­vit­see. Jos se tar­vit­see ke­ven­nys­tä, haus­ku­tan.

Juu­ri kun Shawn oli va­lit­tu kap­tee­nik­si, Hel­sin­gin Kan­sa­lais­to­ril­la jär­jes­tet­tiin ra­sis­min vas­tai­nen Meil­lä on unel­ma -ta­pah­tu­ma. Sen sy­käh­dyt­tä­vin het­ki oli, kun Su­si­jen­gi saa­pui la­val­le Shaw­nin joh­dol­la. Hän on myös yk­si Pu­nai­nen kort­ti ra­sis­mil­le -hank­keen keu­la­ku­vis­ta.

Ala-as­teel­la Shawn oli kou­lun ai­noa tum­mai­hoi­nen. Ar­mei­jas­sa hän jou­tui ra­sis­ti­sen vit­sai­lun koh­teek­si. Nyt­kään hän ei voi sa­noa, et­tei ko­ki­si Suo­mes­sa syr­jin­tää.

– Ra­sis­mi on pie­nie­leis­tä. Var­ti­ja seu­raa mi­nua kau­pas­sa. Vie­ree­ni ei is­tu­ta jul­ki­sis­sa lii­ken­ne­vä­li­neis­sä. Mi­nua pu­hu­tel­laan eng­lan­nik­si. Näi­tä ta­pah­tuu päi­vit­täin. Mut­ta kos­ka olen lä­hes kak­si­met­ri­nen mies, mi­nul­le ei huu­del­la.

Kes­kus­te­lem­me hä­vi­ä­mi­sen tai­dos­ta

Pe­lat­tu­aan vuo­sia Ita­li­as­sa, Rans­kas­sa ja Sak­sas­sa Shawn on pa­lan­nut Suo­meen. Tou­ko­kuus­sa hän sol­mi kol­men vuo­den so­pi­muk­sen Hel­sin­ki Se­a­gul­l­sin kans­sa.

Se muut­taa ar­jen. Shaw­nin puo­li­so Til­da oli ul­ko­mail­la ko­ti­äi­ti­nä. Nyt hän ai­koo jat­kaa kes­key­ty­nei­tä lä­hi­hoi­ta­jan opin­to­jaan ja ur­hei­lu-uraan­sa pi­tuus- ja kor­keus­hyp­pää­jä­nä. Noel ja Mila saa­vat uu­sia ka­ve­rei­ta päi­vä­ko­dis­sa.

Leon-ukil­la ja Kris­tii­na-mum­mil­la on ai­kaa leik­kiä las­ten­las­ten­sa kans­sa. He voi­vat seu­ra­ta tar­kem­min Shaw­nin pe­le­jä.

Shawn roh­kai­see lap­si­aan ur­hei­lun pa­riin. Mila on osoit­tau­tu­nut in­nok­kaak­si kii­pei­li­jäk­si.

– Myös kil­pai­lu­hen­ki­syys on pe­riy­ty­nyt lap­sil­le. Mon­ta kes­kus­te­lua on pi­tä­nyt käy­dä hä­vi­ä­mi­sen tai­dos­ta, Shawn sa­noo ja nau­raa.

Jut­tu jul­kais­tu Oma Ai­ka -leh­des­sä 9/2019