Vih­rei­tä ar­vo­ja kan­nat­ta­va mus­ke­li­mies, joka ra­kas­taa ki­viä, van­ho­ja ra­ken­nuk­sia ja bis­ne­si­de­oi­ta. Nä­ky­vä ja kuu­lu­va pö­ly­ni­mu­ri­teh­tai­li­jan poi­ka, ve­ro­ju­ris­ti ja mo­nin­ker­tai­nen ke­hon­ra­ken­nuk­sen osa­val­ti­on­mes­ta­ri. Iloi­nen ka­ve­ri, jol­la on kor­va­ren­gas ja iso­ja vil­la­koi­ria.

Sel­lai­nen on Yh­dys­val­tain en­ti­nen Suo­men-suur­lä­het­ti­läs Bruce Oreck, joka on aset­tu­nut Suo­meen pes­tin­sä pää­tyt­tyä.

Oreck ojen­taa iPa­din kat­sot­ta­vak­si. Ruu­dul­la ko­mei­lee raa­mi­kas nuo­ri Bruce. Val­koi­nen hymy hoh­taa ja sa­la­ma pai­sut­taa jät­ti­mäi­set li­hak­set ker­ras­saan muh­keik­si. Kuva on muis­to hä­nen ke­hon­ra­ken­ta­jan lois­to­vuo­sil­taan. Oreck voit­ti mon­ta vuot­ta pe­räk­käin Co­lo­ra­don osa­val­ti­on ke­hon­ra­ken­nuk­sen mes­ta­ruu­den. Eh­do­tan, et­tä ku­vas­ta tu­li­si ja­los­taa tai­de­te­os olo­huo­neen sei­näl­le. Mut­ta Oreck hy­myi­lee kai­nos­ti ja hui­tai­see ran­ne­liik­keel­lään ide­an pois.

Mies on so­peu­tu­nut hy­vin Suo­meen. Hä­nen asuin­maan­sa, am­mat­tin­sa ja avi­o­sää­tyn­sä ovat muut­tu­neet ly­hy­es­sä ajas­sa. Kak­si ai­kuis­ta ty­tär­tä elä­vät Yh­dys­val­lois­sa. Heis­tä van­hem­pi toi­mii lää­kä­ri­nä ja nuo­rem­pi te­kee elo­ku­via. Esi­kois­ty­tär odot­taa vau­vaa, jo­ten pian Orec­kil­la al­ka­vat isoi­sän­päi­vät.

- Su­vus­sam­me nel­jä su­ku­pol­vea oli vain poi­kia. Mi­nul­le syn­tyi­vät en­sim­mäi­set ty­töt, hän ker­too yl­pe­ä­nä.

Kai­vo­puis­tos­ta kes­kus­taan

Ame­ri­kas­sa kaik­ki on suu­rem­paa, mitä muu­ta voi­si to­de­ta Bru­cen lem­mi­kis­tä. Vaa­le­an iso­vil­la­koi­ra Dec­kar­din sä­kä­kor­keus yl­tää met­riin ja pai­no­a­kin on 40 ki­loa. Ikää koi­ra­her­ral­la on 10 vuot­ta. Oi­kea ta­ka­jal­ka on al­ka­nut vi­hoi­tel­la, mut­ta se ei tou­hu­ja hi­das­ta.

- Dec­kard on Yh­dys­val­lois­ta. Tätä ro­tua ei ole vie­lä Suo­mes­sa, sa­noo Oreck ja ku­mar­tuu hel­li­mään lem­mik­ki­ään.

Koi­ra nuuh­kii, pyr­kii sy­liin ja tark­kai­lee jo­kais­ta lii­ket­tä. Orec­kin mu­kaan se ra­kas­taa eri­tyi­ses­ti va­lo­ku­vaa­mis­ta. Koi­ras­ta ke­hit­tyi var­si­nai­nen lins­si­lu­de hä­nen suur­lä­het­ti­läs­kau­del­laan Kai­vo­puis­ton re­si­dens­sis­sä.

Bruce Orec­kin uu­si asun­to si­jait­see Van­han kir­kon ku­pees­sa, Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa. Au­to­jen ja ra­ti­koi­den hä­li­nä ei kuu­lu ylim­pään ker­rok­seen. Isän­tä kiit­te­lee ik­ku­nois­ta avau­tu­vaa veh­re­ää nä­ky­mää ja ar­ve­lee, et­tä il­man 1700-lu­vun hau­taus­maa­ta puis­to oli­si ra­ken­net­tu täy­teen ta­lo­ja.

Puo­let vuo­des­ta Bruce Oreck asuu Suo­mes­sa ja toi­sen puo­li­kaan Mek­si­kos­sa, mis­sä hä­nel­lä on iso talo val­ta­me­ren ran­nal­la. Siel­lä hän va­el­taa, me­loo ka­ja­kil­la, kat­sel­la mer­ta ja kuun­te­lee aal­to­jen ko­hi­naa.

Ar­vot kou­lus­ta

Lap­suu­den­ko­tin­sa ik­ku­nois­ta Bruce Oreck näki New Yor­kin Cent­ral Par­kiin. Per­he omis­ti ison asun­non puis­ton län­si­puo­lel­la 75. ka­dun koh­dal­la.

- Puis­to oli mah­ta­va paik­ka. Tal­vel­la pi­ka­luis­te­lin sen ra­dal­la ja ke­säi­sin har­ras­tin kal­li­o­kii­pei­lyä. Vaik­ka asuim­me kes­kel­lä New Yor­kia, luon­to oli ai­van läs­nä.

Orec­kin isä oli pö­ly­ni­mu­ri­teh­tai­li­ja ja äi­ti si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja. Nyt van­hem­mil­la on ikää jo 92 ja 95 vuot­ta. Per­hee­seen kuu­luu Bru­cea vii­si vuot­ta van­hem­pi veli Ste­ven, joka opis­ke­li lää­kä­rik­si ja 18 kuu­kaut­ta nuo­rem­pi veli Tom, joka löy­si uran­sa lii­ke-elä­mäs­tä. Bruce it­se val­mis­tui ve­ro­ju­ris­tik­si. En­nen suur­lä­het­ti­läs­ni­mi­tys­tä hän toi­mi myös per­heen yri­tyk­ses­sä.

Kun Oreck miet­tii ar­vo­jaan, hän an­taa kun­ni­an kou­lul­leen. Se ei ol­lut ai­van ta­val­li­nen opi­nah­jo. Ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa ko­ros­tet­tiin fi­lo­so­fi­an ja etii­kan ope­tus­ta.

- 1950-lu­vul­la kou­lum­me oli edel­lä­kä­vi­jä kan­sa­lai­soi­keus­tais­te­lus­sa. Tuol­loin ame­rik­ka­lai­nen yh­teis­kun­ta oli hy­vin ja­kau­tu­nut. Mus­ta vä­es­tö oli val­koi­sia vä­es­töä hei­kom­mas­sa ase­mas­sa so­si­aa­li­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti. Val­kois­ten ja mus­tien vä­lil­lä ei ol­lut ta­sa­ve­roi­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta. Muu­tos tä­hän päi­vään on suu­ri, Bruce Oreck ku­vai­lee.

New York ei ole en­ti­sen­sä

Ai­na käy­des­sään New Yor­kis­sa Oreck ha­lu­aa vie­rail­la Luon­non­his­to­ri­al­li­ses­sa mu­se­os­sa.

- Me­nin lap­se­na ja me­nen edel­leen ai­na en­sim­mäi­se­nä mi­ne­raa­li­näyt­te­lyyn. Jät­ti­läis­va­laat ja di­no­sau­ruk­set ovat myös vai­kut­ta­via.

Toi­nen lem­pi­a­sia on kun­non ham­pu­ri­lai­nen. Sen Bruce Oreck syö Shake Shack -ket­jun ra­vin­to­las­sa pir­te­lön, rans­ka­lais­ten ja si­pu­li­ren­kai­den kera.

Lap­suu­den New York on kui­ten­kin ka­don­nut. En­nen kau­pun­gis­sa asui työ­vä­es­töä ja kes­ki­luok­kaa va­rak­kai­den li­säk­si. Ny­kyi­sin vain hy­vin rik­kail­la on mah­dol­li­suus elää siel­lä.

- Van­hem­pa­ni os­ti­vat ko­tim­me 7000 dol­la­ril­la 1950-lu­vul­la. Vuon­na 2012 sa­man­lais­ta asun­toa myy­tiin 14 mil­joo­nal­la dol­la­ril­la. Inf­laa­tio ei se­li­tä noin isoa muu­tos­ta hin­to­jen nou­sus­sa, Bruce Oreck puis­te­lee pää­tään.

New York on Orec­kil­le sil­ti kau­pun­kien yk­kö­nen.

- New York on New York. Kun on juos­sut ma­ra­to­nin, tun­tee sy­dä­men­lyön­tien­sä kiih­key­den. New Yor­kin sy­dän lyö ai­na kii­vaas­ti ja asi­at ta­pah­tu­vat no­pe­as­ti. Siel­lä syn­tyy tun­ne, et­tä vuo­ro­kau­des­sa ei ole tar­peek­si tun­te­ja.

Pre­si­dent­ti Oba­man tu­ki­ja

Muu­ta­ma vuo­si sen jäl­keen, kun Orec­kin su­vun pö­ly­ni­mu­ri­bis­nes myy­tiin, Bruce Oreck tuli esiin de­mok­raat­tien pre­si­dent­tieh­dok­kaan Ba­rack Oba­man kam­pan­jan tu­ki­ja­na. Hä­net mai­ni­taan Fo­reign Po­li­cy -leh­den ju­tus­sa yh­te­nä Oba­man suu­rim­mis­ta va­rain­ke­rää­jis­tä ra­has­sa mi­ta­ten. Ylei­sen ta­van mu­kaan avo­kä­ti­sim­mät va­rain­hank­ki­jat saa­vat USA:ssa pre­si­den­til­tä pal­kin­nok­si suur­lä­het­ti­lään­paik­ko­ja.

- Osal­lis­tuin Ba­rack Oba­man pre­si­den­tin­vaa­li­kam­pan­jaan, kos­ka pi­din mie­hen aja­tuk­sis­ta. Oma hyö­ty ei näy­tel­lyt sii­nä mi­tään osaa, Oreck sa­noo.

Kun Oba­ma va­lit­tiin pre­si­den­tik­si, Orec­kil­le tar­jot­tiin kii­tok­se­na suur­lä­het­ti­lään pes­tiä. Se yl­lät­ti. Bruce va­lit­si koh­de­maak­si Suo­men, jos­ta hän ei tien­nyt yh­ti­käs mi­tään.

- En tien­nyt Suo­mes­ta muu­ta kuin et­tä se oli High Nort­his­sa, sa­noo Oreck nau­ra­en.

Oreck saa­pui Suo­meen ke­säl­lä vuon­na 2009. Ame­ri­kan suur­lä­het­ti­lään teh­tä­vä on hä­nen mie­les­tään maa­il­man pa­ras työ, jos Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti on maa­il­mal­la suo­sit­tu, ja Ba­rack Oba­ma oli.

- Seu­raa­jal­la­ni on hiu­kan vai­ke­am­paa.

Oreck ar­vos­taa pre­si­dent­ti Oba­maa ja hä­nen saa­vu­tuk­si­aan.

- Ba­rack oli sy­väs­ti ajat­te­le­va po­lii­tik­ko ja pe­ri­aat­teen mies. Hä­nel­lä skan­daa­lit ei­vät seu­ran­neet toi­nen tois­taan. Ba­rack teki pal­jon. Tuol­loin oli joka viik­ko uu­si krii­si ul­ko- tai ta­lous­po­li­tii­kas­sa rat­kais­ta­va­na, ja hän ky­ke­ni sii­hen.

Ny­kyi­sen pre­si­den­tin krii­sin­rat­kai­su­ky­kyi­hin Oreck ei us­ko. Trum­pin va­lin­ta pre­si­den­tik­si oli hä­nel­le yl­lä­tys. Oreck ko­ros­taa, et­tä enem­mis­tö ame­rik­ka­lai­sis­ta ää­nes­ti pre­si­den­tik­si Hil­la­ry Clin­to­nia.

- Her­ra Trump edus­taa pa­hin­ta Ame­ri­kas­sa. Hä­nen kan­nat­ta­jan­sa ei­vät ole sitä. Trump on pe­lot­ta­va, kos­ka hän te­kee pää­tök­set vain tun­teel­la.

Oreck kat­soo, et­tä pre­si­dent­ti Trump on vain ly­hy­en ajan on­gel­ma. Hän us­koo, et­tä seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa Yh­dys­val­lat saa uu­den pre­si­den­tin ja USA ot­taa en­ti­sen paik­kan­sa maa­il­man­po­li­tii­kas­sa.

Lä­he­tys­tö­ra­ken­nus ja Suo­mi uu­teen us­koon

Lä­het­ti­läs­vuo­sien 2009-2015 ai­ka­na Bruce Oreck jat­koi vih­rei­den ar­vo­jen ja vih­re­än tek­no­lo­gi­an edis­tä­mis­tä. Hän nos­ti uu­den tek­no­lo­gi­an ja in­no­vaa­ti­oi­den mah­dol­li­suuk­sia esil­le koko Eu­roo­pas­sa. Oreck myös re­mon­toi Hel­sin­gin lä­he­tys­töä ja laa­jen­si sen yh­tey­teen in­no­vaa­ti­o­kes­kuk­sen.

- Ra­ken­nusp­ro­jek­tin ar­vo oli 125 mil­joo­naa dol­la­ria, Oreck mai­nit­see.

Kun pes­ti päät­tyi vuon­na 2015, Aal­to-yli­o­pis­to kut­sui hä­net opet­ta­jak­si. Ny­kyi­sin Oreck on suo­sit­tu mark­ki­noin­nin lu­en­noit­si­ja.

- Suo­ma­lai­set opis­ke­li­jat ovat hy­vin hil­jai­sia. Mi­nun pi­tää teh­dä pal­jon töi­tä, et­tä saan hei­dät kes­kus­te­le­maan.

Tär­kein­tä ope­tus­työs­sä on mah­dol­li­suus työs­ken­nel­lä nuor­ten yrit­tä­jien kans­sa. Bruce Oreck pa­tis­taa Suo­mea uu­dis­ta­maan ta­lout­taan, sil­lä maa­il­ma muut­tuu vauh­dil­la.

- Suo­ma­lais­ten pi­tää tul­la mu­kaan glo­baa­liin ta­lou­teen, hank­kia tai­to­ja osaa­mi­sen­sa ja tuot­teit­ten­sa mark­ki­noin­tiin, tuot­teit­ten­sa kon­sep­toin­tiin ja ky­kyä ol­la mark­ki­noil­la. Se mikä on toi­mi­nut en­nen ei vält­tä­mät­tä toi­mi tu­le­vai­suu­des­sa, hän ju­lis­taa.

Luo­vien ih­mis­ten ko­ne­pa­ja

Kiin­teis­tö­si­joit­ta­jan ja ide­a­nik­ka­rin uu­sin mis­sio on saat­taa yh­teen en­ke­li­si­joit­ta­jia, star­tu­pe­ja ja luo­via osaa­jia. Oreck iloit­see, et­tä kau­pat Val­li­lan ko­ne­pa­ja-alu­ees­ta on saa­tu pää­tök­seen. En­ti­nen VR:n maa­laa­mo, säh­kö­ju­na­hal­li ja ko­koon­pa­no­hal­li saa­vat lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa uu­den il­meen. The Train Fac­to­rys­tä tu­lee dy­naa­mi­nen luo­vien ih­mis­ten koh­taa­mis- ja mark­ki­na­paik­ka.

- Vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na, Oreck sa­noo.

Syn­ty­vän yh­tei­sön en­si­haas­te on rän­sis­ty­nee­seen kun­toon pääs­tet­ty­jen ra­ken­nus­ten pe­rus­kor­jaus. Esi­mer­kik­si Bruno Gran­hol­min suun­nit­te­le­man ko­koon­pa­no­hal­lin la­si­ka­ton kor­jaus en­ti­seen lois­toon­sa on iso pon­nis­tus. Mus­tak­si maa­lat­tu­ja la­si­ruu­tu­ja on 1,7 ki­lo­met­rin ver­ran. Kat­to on kor­jat­ta­va ve­si­tii­viik­si. Ta­lon kan­ta­vat ra­ken­teet uu­si­taan, sa­moin läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, mut­ta Oreck lu­paa säi­lyt­tää ko­koon­pa­no­hal­lin al­ku­pe­räi­sen hen­gen.

Van­hois­ta ra­ken­nuk­sis­ta Orec­kil­la on pal­jon ko­ke­mus­ta. 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la Oreck kiin­nos­tui New Or­le­an­sin his­to­ri­al­lis­ten ra­ken­nus­ten kun­nos­tusp­ro­jek­teis­sa kes­tä­vis­tä ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­sis­tä ra­ken­nus­me­ne­tel­mis­tä. Se joh­ti laa­jem­paan kiin­nos­tuk­seen hii­li­neut­raa­lia ra­ken­ta­mis­ta koh­taan. Oreck pe­rus­ti sil­loi­sen vai­mon­sa Cody Orec­kin kans­sa vuon­na 2003 Zero Car­bon Ini­ti­a­ti­ve -pro­jek­tin, joka pyr­kii edis­tä­mään il­mas­to­neut­raa­le­ja ra­ken­nus­ta­po­ja.

Ou­dot val­koi­set la­kit

Suu­ri luon­non ys­tä­vä, Co­lo­ra­do­jo­en kos­ken­las­ki­ja ja erä­maa­va­el­ta­ja Bruce Oreck nä­kee, et­tä suo­ma­lai­sil­la on yk­si valt­ti ylit­se mui­den.

- Teil­lä on syvä yh­teys luon­toon. Met­säs­tät­te ja ke­räät­te mar­jo­ja. Luon­to­yh­teys pi­tää mie­len sel­ke­ä­nä. Tie­dät­te mikä on oi­kein.

Elä­mä on Suo­mes­sa aset­tu­nut mu­ka­viin uo­miin. Jot­kin asi­at ih­me­tyt­tä­vät Orec­kia edel­leen: val­ko­la­kit vap­pu­na ja lain­kuu­li­ai­suus. Mi­ten ou­toa, et­tä ja­lan­kul­ki­jat sei­so­vat lii­ken­ne­va­lois­sa, vaik­ka yh­tään au­toa ei oli­si lä­hi­mail­la. Mut­ta sau­no­mis­ta hän ra­kas­taa, ja suo­ma­lai­set ka­la­ruu­at mais­tu­vat.

- Olin tyt­tä­re­ni kans­sa lo­mal­la. Hän ky­syi mikä mi­nua vai­vaa. Sa­noin et­tä ei mi­kään, kaik­ki on hy­vin. Seu­raa­va­na päi­vä­nä tyt­tä­re­ni tois­ti huo­len­sa. Jäl­leen vas­ta­sin, et­tä kaik­ki hy­vin, mut­ta mik­si ih­mees­sä ky­se­let sa­maa koko ajan? Tyt­tä­re­ni vas­ta­si, et­tä kun olen niin hil­jai­nen!